Ennen OLI paremmin.
Tällä palstalla on silloin tällöin sivuttu aihetta kuinka ennen oli paremmin, mm lastenkasvatuksen osalta. Tottahan se on jos järjellä ajattelee. Onhan se teknologia kehittynyt ja lapsilla riittää(ei kaikilla onneksi mutta lisääntyvässä määrin) tekemistä peleineen, puhelimineen ja netteineen. Aikuiset saavat näin omaa aikaa ja puuhastelu ja tutustuminen omiin lapsiin jää vähemmälle. Onhan ne lapset tyytyväisiä kun on pelit ja vehkeet, mutta rajansa kaikella.
Minulla on kolme tuttavaperhettä joissa lasten "leikkiminen" on pelaamista, tv:n katselua tai netissä oloa.
Ihmiset on vieraantuneet luonnosta ja lähikontakteista, ei siis tarvi olla mikään rämemajava, mutta oikeasti lapsille antaa elämyksiä vanhempien kanssa puuhastelu, luonnossa liikkuminen ja leikkiminen.
Mitäs mieltä kukakin tästä on?
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:59"]
7 on kyllä oikeassa tosta, että perusluonne ei muutu..taidan olla vähän kehityksen vastainen, mutta muistan omasta lapsuudesta retket, yhteiset pelit ja leikit ja iltalenkit vanhempien kanssa.Siksi ehkä pistää silmään nämä nykyajan ajanvietteet. t:aloittaja
[/quote]
Miksi nuo asiat ovat mielestäsi parempaa ajanvietettä kuin vaikkapa pelaaminen kavereiden kanssa?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:05"]
Mun tuntemissa perheissä edelleen matkustellaan ja liikutaan ja käydään paikoissa lasten kanssa. Jatkuvasti näkyy kadulla perheitä pyöräilemässä yhdessä, rannalla uimassa, uimahallissa, leikkipuistoissa, grillailemassa pihalla. Lapsilla kalliit polkupyörät, trampoliinit, potkulaudat, sukset ja mopot. On äitejä jotka tekevät lyhennettyä työaikaa tai jäävät kotihoidon tuella kotiin jne. Ei tällaista ollut 70-luvulla. Kyllä silloin lapset juoksivat keskenään pihoilla ja harrastukseksi riitti postimerkkien ja kiiltokuvien keräily, hiihtäminen kouluun ja kirjastosta kirjojen lainaaminen. Ylellistä on lasten elämä nykyään kun siihen vertaa. Kyllä ap aika on nyt kullannut sun muistoja tai sitten vanhempasi oli varakkaita pitkäaikaistyöttömiä joiden intohimo oli järjestää sinulle ohjelmaa joka ainoa hereilläolosi hetki.
[/quote]eipäs nyt liioitella,mulla vaan on sellanen kokemus omasta lapsuudesta ja nykypäivän näistä kolmesta perhetutusta joiden lapset ei pahemmin muuta tee kuin näitä mun valittamia asioita. kunhan kyselin mielipiteitä, eikä kukaan ollut yhtään samaa mieltä mun kanssa. taidan olla vähän outo. mutta kiitos vastauksista.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:47"]
Ei varmaan kaikki viettäneetkään, mutta enemmän kuin nykyään, siis ollaan menossa huonompaan suuntaan. Tuskin koskaan saadaan yhteiskuntaa jossa KAIKKI vanhemmat viettävät aikaa tarpeeksi lasten kanssa. Terveisin aloittaja.
[/quote]
Enemmän vietetään lasten kanssa aikaa kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa.
Eikä se näytä olevan lapsille(kaan) hyväksi.
[/quote]
Nykyään lasten kanssa ollaan paikalla, mutta ei läsnä. Surffataan netissä, katsotaan telkkaria, jokainen räpläilee puhelinta jne. Ollaan kyllä samassa paikassa, mutta ei oikeastaan silti olla yhdessä.
kun minä olin lapsi 60-ja 70-luvuilla, ei ollut pelejä, videoita ja telkkarikin oli mustavalkoinen, kanavia oli kaksi ja ohjelmat ja ohjelma-ajat hyvin rajoitettuja. Ei meillä vanhemmat silti lasten kanssa yhtään sen enempää olleet kuin nykyvanhemmat, ei se ollut tapana silloin. Tai ei ainakaan meidän perheessä. Kesät olin aina isovanhempien luona, ja sielläkin olin enimmäkseen yksin, tai veljen kanssa, ei aikuisilla ollut aikaa meille lapsille, niillä oli omat hommansa. Toki ruokaa sai ja hoitoakin sen verran kun kävi pyytämässä, enempää ei tullut edes mieleen kysyä. Esim. että joku aikuinen olisi leikkinyt lapsen kanssa, ihan kummallinen ajatuskin, mutta nykyään kai melko tavallistakin.
Mielestäni se ettei leikitä lasten kanssa, avioerot ym ym kielii siitä itsekkyydestä, joka nykymaailmassa vallitsee.
Vanhempi, ota omaa aikaa!
Nainen, tavoittele omaa onneasi ja eroa, olet ansainnut sen, lapset pärjää kyllä!
Mies, sama kuin yllä
Riittää, että ei niin huvita tämä avioliitto enää niin erotaan. Ennen sitä "sinniteltiin". Mentiin periaatteella, että on sitouduttu, huonoinen ja hyvine päivineen.
Että ennen oli paremmin, koska tämä ihmisten itsekkyys ei ollut näin tajutonta!!!
Ajankäyttötutkimukset ovat osoittaneet, että nykyvanhemmat viettävät lasten kanssa enemmän aikaa kuin ennen. En muista itse, että 70-luvulla kenenkään vanhemmat olisivat leikkineet lastensa kanssa, vaan leikimme keskenämme.
Jos vanhemmat viettivät lastensa kanssa niin paljon aikaa ennen, niin miksi lapsia kuoli tapaturmissa huomattavasti enemmän kuin nykyään? Missä ne vanhemmat olivat?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:55"]
Minä olen elänyt lapsuuteni 1960-70-luvulla ja ei todellakaan silloin ollut paremmin kuin ennen. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta isät olivat vieraita lapsilleen vaikka samassa huushollissa asuttiin, äidit eivät ehtineet leikkiä tai tehdä mitään lasten kanssa kun kaikki aika meni kotitöissä, ruumiillinen kuritus oli sallitua ja muutenkin elämä oli ahdasmielistä ja suvaitsematonta.
[/quote]
Meidän perheessä kyllä leikittiin yhdessä vanhempien kanssa, pelattiin lautapelejä ja retkeiltiin luonnossa ym. 60-70 luvuilla, jolloin olimme lapsia. Vanhemmat olivat molemmat töissä päivisin.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:47"]
Ei varmaan kaikki viettäneetkään, mutta enemmän kuin nykyään, siis ollaan menossa huonompaan suuntaan. Tuskin koskaan saadaan yhteiskuntaa jossa KAIKKI vanhemmat viettävät aikaa tarpeeksi lasten kanssa. Terveisin aloittaja.
[/quote]
Enemmän vietetään lasten kanssa aikaa kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa.
Eikä se näytä olevan lapsille(kaan) hyväksi.
[/quote]
Ihmiskunnan historiassa on vähän turhan laaja skaala. Primitiivisissä heimoissa vielä nykyäänkin lapset ja vanhemmat ovat yhdessä kaiken aikaa.
Ovatko primitiivisissä heimoissa asuvat ihmiset onnellisia ja lapset hyvinvoivia? Mitä tarkoitat primitiivisellä heimoilla? Antropologien mukaan ei ole olemassa tiettyä kaavaa, jonka mukaan primitiiviset heimot elävät, vaan jokaisella on oma kulttuurinsa ja tapansa elää. On olemassa heimoja, joissa on normaalia, että vaimoja ja lapsia pahoinpidellään.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:51"]
En nyt tarkoittanut ihan muinaishistoriallisia aikoja vaan ihan sitä aikaa kun 30-50 vuotiaat oli lapsia. Ja korostaisin sitä lapsen leikin ja vanhempien kanssa vietetyn ajan tärkeyttä. Ettekö muka ole oikeasti huomanneet miten paljon lapset viettävät aikaa kaikenmaailman koneilla?
[/quote]
Osun tuohon ikähaarukkaan ja en minä kyllä vanhempieni kanssa viettänyt läheskään niin paljon aikaa kuin olen nyt viettänyt omien lasteni kanssa. He olivat aina tekemässä töitä joko duunissa, kotona tai pihalla, lomatkin vietettiin mummolassa heinätöissä. Lapset pyörivät pihalla ja talossa ja keksivät itse tekemistä.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:55"]
Minä olen elänyt lapsuuteni 1960-70-luvulla ja ei todellakaan silloin ollut paremmin kuin ennen. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta isät olivat vieraita lapsilleen vaikka samassa huushollissa asuttiin, äidit eivät ehtineet leikkiä tai tehdä mitään lasten kanssa kun kaikki aika meni kotitöissä, ruumiillinen kuritus oli sallitua ja muutenkin elämä oli ahdasmielistä ja suvaitsematonta.
[/quote]
Meidän perheessä kyllä leikittiin yhdessä vanhempien kanssa, pelattiin lautapelejä ja retkeiltiin luonnossa ym. 60-70 luvuilla, jolloin olimme lapsia. Vanhemmat olivat molemmat töissä päivisin.
[/quote]
Tosi hienoa, kuulostaa siltä, että sinulla oli onnellinen lapsuus. Miten oli muuten kavereittesi perheissä, oliko heillä samanlaista kuin teillä?
Olen 80- luvun lapsi ja vaikka minulla oli ihana lapsuus en silti sanoisi että asiat olisivat olleet yhtään paremmin. Molemmat vanhempani olivat töissä, isä teki paljon työreissuja, kotiäitiyttä pidettiin paheksuttavana. Nousukaudella raha oli ykkönen, niin sen tienaaminen kuin käyttökin. Kodeissa oli monta telkkaria, lastenhuoneessa yleensä omansa, oli nintendot ja amigat. Tänäpäivänä en tunne ketään jolla olisi kaksi televisiota. Teimme lapsena paljon retkiä, matkustelimme, mökkeilimme. Muistan pelanneeni paljon lautapelejä vanhempieni kanssa, mutta ei vanhemmat muuten meidän kanssa leikkineet. Kolmevuotiaasta lähtien ulkoilimme yksi naapurustossa, tänä päivänä joku tekisi lastensuojeluilmoituksen jos kolmivuotiaan päästää yksin kerrostalon pihaan ja jo sitä paheksutaan jos istut pihan reunalla juttelemassa naapurien kanssa, kun pitäisi joko leipoa innokkaasti hiekkakakkua lapsen kanssa tai pitää kädestä kiinni liukumäen portaissa, onhan niitä jopa kolme.
Samaa mieltä siitä, että ennen ei ollut paremmin. Esko Valtaojan yhteiskuntahistorialliset höpinät voi kyllä unohtaa, ne ovat historiasta valmistuneen näkökulmasta yhtä lapsellisia kuin filosofien käsitykset tähtitieteestä Valtaojan mukaan.