Lue keskustelun säännöt.
Äitikuplan ulkopuolelta
07.06.2013 |
Olen 46-vuotias lapseton nainen. Nyt viimeistään minun pitäisi ilmeisesti alkaa epätoivon vimmalla alkaa haluta lasta, nolata itseni kalliissa hoidoissa ja osoittaa kaikkien epäilijöiden olleen sittenkin oikeassa. Lasten hankkiminen vain tuntuu yhtä vieraalta ajatukselta kuin 15-, 25- ja 35-vuotiaanakin. Mitä ajattelette, olisikos se paljon mainostettu äitiyden ihme kuitenkin syytä kokea vai voisiko olla niin, että aikuinen ihminen tietää kuitenkin itse parhaiten, mitä elämältään haluaa ja mikä itselle on tärkeää?
Tiedän, miten vahva naisten ajattelua ohjaava voima äitiyden myytti kaikkine uskomuksineen on, mutta tosiasiat on syytä tunnustaa: lasten hankkiminen ei ole minkäänlainen edellytys onnellisuudelle. Minkä takia sitten kaupata tällaista ajatusta, kun monissa tutkimuksissa lasten on päinvastoin havaittu heikentävän onnellisuutta? Tähän on varmaan jollakulla evoluutiopsykologilla näppärä vastaus.
On selvää, että moni päätyy lopulta hankkimaan ne lapset.. Toisten lapsettomuuspäätöksen kyseenalaistaminen, loukkaavat huomautukset ja lapsettomuuden vapaaehtoisuuden epäily ovat kuitenkin omiaan mitätöimään minun kaltaisteni naisten ja miesten perusteltua ja järkevä valintaa. Minun tunteisiini tällainen vähättely ei vaikuta, mutta kulttuurisesti on erittäin toivottavaa, että vapaaehtoisen lapsettomuuden stigma häviäisi ja siitä tulisi hyväksyttävä ja neutraali vaihtoehto. On kaikkien etu, että lapsia hankitaan vain, kun heitä todella halutaan ja heistä voidaan huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla.
Kommentit (19)
Näinpä, jokainen tietää itse parhaiten mitä elämältä haluaa. Joskus ne ajatukset matkan varrella muuttuu, joskus ei. Sitä en tajua, miksi velojen pitää perustella omia ratkaisujaan sillä, että lapsellisten elämä kuulostaa helvetin esiasteelta tms. Jos kerran lapsellisia syytetään omien näkökulmiensa tuputtamisesta, eikö velat tee itse juuri sitä samaa arvostellessaan lapsellisten ratkaisuja ja elämää?
Tosiaan toivoisi ettei tällaisia aloituksia tarvittaisi, vaan lapsettomuus voisi olla neutraali, ja luonteva valinta - kuten myös lasten saaminen. Eiköhän me kaikki omine ratkaisuinemme tänne pallolle mahduta. Miten vaikeaa voi olla kunnioittaa ja arvostaa toisten valintoja vaikka ne olisivat erilaisia kuin omamme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat olemaan sellaisessa iässä että ei saa rahallakaan. Itse sain 44 v, Kiitos Luojan. Luomumenetelmällä.
Jokaisen oma asia on haluaako lapsia vai ei. Elämä on on kaiken kaikkiaan yhtä hyvää lapsellisena tai lapsettomana. Toivon, että kukaan ei tule syrjityksi tai vähätellyksi tai arvostelluksi siksi, ettei ole halunnut lapsia.
On kuitenkin hieman ylimielistä elämää kohtaan olla ihan varma siitä, ettei koskaan tule katumaan päätöstään vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Olet vasta 46-vuotias ja sinulla on aikaa muuttaa mielesi vielä 40v. Mielestäni lapsettomuuteen kuuluu riskinotto siitä, että joku päivä, vaikka sitten vanhuudessa, mieli muuttuu ja syttyy haikeus omia lapsia kohtaan. En minäkään, vaikka olen henkeen ja vereen kaupunkilainen, pysty sanomaan, ettenkö joku päivä seuraavaan 40-vuoden aikana halua muuttaa maalle. Mikään ei ole elämässä varmaa.
Monelle kipeä asia jos ei ole lasta siis jos sopivassa iässä ja haluaisi. Kuka ei halua niin sanoo suoraan utelioille jos kanttia että ei halua lasta. Minulta ei pahemmin udeltu koska tietävät että oon suulas akka jos sille päälle satun. Sain kuitenkin lapsen viime hetkellä.
Miksi ihmeessä sinun pitäisi haluta lapsia?!
Itse olen verrannut pikkulapsiaikaa määräaikaiseen itsemurhaan. Homman pitää kasassa se, että ne itse lapset ovat niin rakkaita, vaikka melkein kaikki muu siinä ympärillä on paskaa. Pikkulasten vanhemmat (tai ainakin äiti) on osaton orja. Yöllä et saa nukkua ja päivällä ei ole levon hetkeä. (ja meillä oli/on vielä terveet ja suhteellisen hyvin nukkuvat lapset)
Toisaalta, sitten kun siitä vaiheesta on päässyt ohi, kaikki se elämä ja vapaus tuntuu Äärimmäisen Arvokkaalta.
Itse päädyin saamaan kaksi lasta täysin tasavertaisen isän kanssa (ei siis mikään äidin pikku apuri). Lasten kanssa elämäminen on todella elämän makuista.
Esikoisen saimme 35-vuotiaina. Kun joka paikassa oli peloteltu, että ikä tuo lapsettomuutta, olin jo etukäteen ajatellut että tasan tarkkaan en lähde mihinkään lapsettomuushoitoihin jos ei ala raskautta kuulua. Elämänsä voi kyllä rakentaa ihan jonkin muunkin asian pohjalle ja tekemistä ja kiinnostuksen kohteita löytyy aina. Ei tuollaisia kannata jäädä vatvomaan. Elät nyt elämääsi sellaisena kuin se eteen tulee, hyvä siitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
46-vuotiaana ei tartte kyllä miettiä, hankkiako lapsia. Luonto on jo hoitanut tehtävänsä ja raskaaksi tuleminen on erittäin epätodennäköistä, vaikka mitä tekisit.
Lisääntyminen on biologiaa. Emme me ole täällä toteuttamassa itseämme vaan osana pitkää sukupolvien ketjua. ketju loppuu aina heikoimpaan lenkkiin, vahvat jatkuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 08:35"]
On kuitenkin hieman ylimielistä elämää kohtaan olla ihan varma siitä, ettei koskaan tule katumaan päätöstään vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Olet vasta 46-vuotias ja sinulla on aikaa muuttaa mielesi vielä 40v. Mielestäni lapsettomuuteen kuuluu riskinotto siitä, että joku päivä, vaikka sitten vanhuudessa, mieli muuttuu ja syttyy haikeus omia lapsia kohtaan. En minäkään, vaikka olen henkeen ja vereen kaupunkilainen, pysty sanomaan, ettenkö joku päivä seuraavaan 40-vuoden aikana halua muuttaa maalle. Mikään ei ole elämässä varmaa.
[/quote]
Hih hih, ja kukaan lapsen saanut ei tietenkään koskaa ole katunut lapsen saamista...?
No mutta, katuahan voi mitä tahansa, vaikka sitä että on laittanut aamulla vääränvärisen paidan päälle. Kauhea riski =)
terv. 7
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 09:19"]
Lisääntyminen on biologiaa. Emme me ole täällä toteuttamassa itseämme vaan osana pitkää sukupolvien ketjua. ketju loppuu aina heikoimpaan lenkkiin, vahvat jatkuvat.
[/quote]
Tänä armoitettuna tukien aikakautena asia ei kyllä enää ollenkaan ole näin. Valitettavaa vahvuuden kannalta, vaikka kuitenkin inhimillisenä asiana hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolata itsesi kalliissa hoidoissa, mitä tarkoitat tällä? Itse läpikävin kalliit hoidot, toista kymmentä tuhatta paloi, enkä tunne itseäni nolatuksi.
Jokainen eläköön tahtomallaan tavalla, sitä on turha toisten arvostella.
Totta kai onnellinen voi olla ilman lapsia, onnellisuus on mielentila, joka ei riipu mistään ulkonaisista seikoista.
Tosiasia kuitenkin on, että ellei sulla ole lapsia, et tiedä millaista lisää ne elämääsi toisivat, niin hyvässä kuin pahassa. Voit kuvitella haluavasi lapsia, mutta inhota niitä kun saat, taikka kuvitella, ettet halua lapsia ja rakastaa niitä ja äitiyttä yli kaiken, jos saatkin. Kyse on siis enemmän siitä, että haluatko ottaa riskin ja katsoa miten käy onnellisuutesi suhteen. Haluatko lähteä sille seikkailulle vai haluatko tyytyä tuttuun ja turvalliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sua tuossa iässä enää huolita mihinkään hoitoihin, ei edes yksityiselle puolelle. Ulkomailta voit etsiä hoitavaa tahoa, esim. Virossa. Silloinkin raskaaksi tulemiseen tarvitaan luovutettuja munasoluja, omia ei voi tuossa iässä hoidoissa käyttää.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 09:38"]
Totta kai onnellinen voi olla ilman lapsia, onnellisuus on mielentila, joka ei riipu mistään ulkonaisista seikoista.
Tosiasia kuitenkin on, että ellei sulla ole lapsia, et tiedä millaista lisää ne elämääsi toisivat, niin hyvässä kuin pahassa. Voit kuvitella haluavasi lapsia, mutta inhota niitä kun saat, taikka kuvitella, ettet halua lapsia ja rakastaa niitä ja äitiyttä yli kaiken, jos saatkin. Kyse on siis enemmän siitä, että haluatko ottaa riskin ja katsoa miten käy onnellisuutesi suhteen. Haluatko lähteä sille seikkailulle vai haluatko tyytyä tuttuun ja turvalliseen.
[/quote]
Miten kukaan uskaltaa ottaa sen riskin? Siinä voi paitsi kahden ihmisen oma elämä muuttua tuskalliseksi vankilaksi mutta myös sen lapsen. Mitä ajattelevat ne äidit ja isät joiden lapsista kasvoi huumeidenkäyttäjiä tai mielenterveysongelmaisia? Tuntevatko he epäonnistuneensa vai syyttävätkö geenejä? Ajattelivatko sitä mahdollisuutta, että he epäonnistuvat kasvattajina ollenkaan etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas oon tosi tyytyväinen, että elän velakuplan ulkopuolella!
Lapsellinen tai lapseton - muistetaanpa kuitenkin kunnioitus molemmin puolin.
Mitä ap:n kirjoitukseen siitä, että "useiden tutkimusten mukaan" lapset tekevät vähemmän onnelliseksi, haluaisin linkkejä näihin tutkimuksiin sillä epäilen, että niissä ei ole kysymys kokoaikaisesta ja kattavasta "vähemmästä onnellisuudesta" vaan siitä, että lapset ajoittain aiheuttavat murhetta, huolta ja kiusaa. Muistan itse nähneeni referaatteja tutkimuksista, missä on todettu perheellisten olevan onnellisempia kuin perheettömien ihmisten.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 09:22"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 08:35"]
On kuitenkin hieman ylimielistä elämää kohtaan olla ihan varma siitä, ettei koskaan tule katumaan päätöstään vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Olet vasta 46-vuotias ja sinulla on aikaa muuttaa mielesi vielä 40v. Mielestäni lapsettomuuteen kuuluu riskinotto siitä, että joku päivä, vaikka sitten vanhuudessa, mieli muuttuu ja syttyy haikeus omia lapsia kohtaan. En minäkään, vaikka olen henkeen ja vereen kaupunkilainen, pysty sanomaan, ettenkö joku päivä seuraavaan 40-vuoden aikana halua muuttaa maalle. Mikään ei ole elämässä varmaa.
[/quote]
Hih hih, ja kukaan lapsen saanut ei tietenkään koskaa ole katunut lapsen saamista...?
No mutta, katuahan voi mitä tahansa, vaikka sitä että on laittanut aamulla vääränvärisen paidan päälle. Kauhea riski =)
terv. 7
[/quote]
En väittänytkään ettei lapsen/lasten saamista koskaan katuisi :) Myönnän ihan reilusti, että itse välillä kaihoten muistelen aikaa kun ei ole lapsia. Toki en tekisi toisin, mutta tätähän se elämä nimenomaan on, olla onnellinen omien valintojensa kanssa. Ehkä olisi pitänyt tarkentaa, että on hieman ylimielistä elämää kohtaan ylipäätään ajatella, ettei koskaan tule harmittamaan, että tuli tai ei tullut tehdyksi lapsia. Terv.5
Kaikki eivät halua lapsia. Kaikki eivät halua olla lapsettomia koko ikäänsä. Simple as that. Jos on sinut ratkaisunsa kanssa, ei ole tarvetta puolustaa niitä lytäten toista osapuolta. Joskus valintojaan saattaa katua, mutta niiden kanssa on vain elettävä.
Meillä on lapsi ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa useampikin. Äitiys on parasta mitä minulle on tapahtunut eikä tämä pikkulapsiaikakaan tunnu mielestäni miltään helvetin esikartanolta. Silti ymmärrän että joku voi nähdä asian toisin. Se ei kuitenkaan minun napaani kaivele, toivon vaan, että hän on sinut nakemyksensä kanssa. Eikä tule avautumaan minulle siitä, miten paskaa elämäni täytyy olla ;D
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 09:19"]
Lisääntyminen on biologiaa. Emme me ole täällä toteuttamassa itseämme vaan osana pitkää sukupolvien ketjua. ketju loppuu aina heikoimpaan lenkkiin, vahvat jatkuvat.
[/quote]
Tänä armoitettuna tukien aikakautena asia ei kyllä enää ollenkaan ole näin. Valitettavaa vahvuuden kannalta, vaikka kuitenkin inhimillisenä asiana hyvä.
[/quote]
Tarkoitin biologista heikkoutta eli luonto tekee sen, että suku ei jatku, sitä ei tarvita. Osa meistä lisääntyy siksi, että saadaan tulevaisuuden tykinruokaa.
Se on kipeä paikka, kun tajuaa että tuli tehtyä virhe, ja että hankitussa lapsessa ei olekaan sitä palautusosoitetta, minne sen voisi lähettää takaisin. Silloin sitä vanhemmuuden tunnetilaa pitää vahvistaa hinnalla millä hyvänsä, vaikka sättimällä veloja itsekkäisi ihmisiksi.
Onneksi siitä sättimisestä ei tarvitse välittää yhtään mitään. Elä elämäsi onnellisena, koska osasit kuunnella itseäsi ja omia tuntojasi, ja teit sen nimen omaan ajoissa. Jätä happamat ihmiset kärvistelemään omiin keitoksiinsa, ja unohda heidät.
On ajan haaskausta viettää aikaa moisten ihmisten kanssa, tai joutua kuuntelemaan heidän jorinoitaan edes satunnaisesti.
Se on tosiasia, että lapsiperheiden elämä kuulostaa ja tuntuu lähinnä helvetin esiasteelta, ja amerikkalaisen sananlaskun mukaan se mikä kävelee kuin ankka ja ääntelee kuin ankka ON ankka. Siinäpä se. Onnittelut vielä kerran, kun hoksasit asian ajoissa. Se on todella paha paikka tässä elämässä, jos sen asian huomaakin liian myöhään.