Olisitko ollut valmis äidiksi 21 -vuotiaana?

Olin jo 20-vuotiaana valmis :)

En, halusin opiskella, elää opiskelijaelämää vaikka poikaystävä olikin. Ja käydä baareissa, harrastaa, matkustella ja hengailla kavereiden kanssa.

Tapasin nykyisen mieheni piirun verran vaille 22-vuotiaana, sitä ennen ei juuri vakavia suhteita. Opinnot kesken, työllistyminen omalla alalla epävarmaa, eikä mitään "kutsumusta" äidiksi. Nyt ikää 26 vuotta eikä vieläkään lapsia. Joten joo, en olisi ollut 21-vuotiaana mitenkään valmis, eikä olisi ollut edellytyksiä lapsen saantiin.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 22:27"]

Alle 25 -vuotias on liian kakara kasvattamaan lasta. Piste. 

[/quote]

Ikiksen oma vakioargumentti, lyömätön "PISTE"! Panit joo luun kurkkuun meille kaikille. Mee nyt hullu hoitoon...

Tulin äidiksi 20-vuotiaana. Hyvin on mennyt. Tuo esikoinen on nyt jo 12-vuotias.

Nuorena äidiksi tulemisessa on hyvät ja huonommat puolensa ja olen todella onnellinen siitä, mitä elämä on minulle antanut. En koe jääneeni mistään paitsi. Kaikillahan se on niin, että yksi valinta sulkee pois muita mahdollisuuksia, teki sitten mitä ratkaisuja tahansa.

Mitä näihin pinnallisiin asioihin tulee, niin mies on sama kuin jo 17-vuotiaana ja on molempien lasten isä, meillä on omakotitalo ja molemmilla vakituinen työpaikka sekä amk-tason koulutukset. Tällä 12 esikoisella huonoin numero todistuksessa on 8 (numerot välillä 8-10), on mieluisa pitkäaikainen harrastus ja lapsi on hyvinvoiva ja tasapainoinen. Samoin kuin nuorempi sisaruksensa.

Itsestäni on tullut vastuuntuntoinen (huomaan töissä esim. olevani selkeästi vastuuntuntoisempi ja tasaisempikäytöksisempi kuin moni itseäni vanhempikaan on) ja uskon sen johtuvan siitä, että jo nuorena totuin ottamaan vastuuta ja elämään rutiineissa jne.

Elämä on ollut välillä aika rankkaakin (opiskelut pienen lapsen kanssa ym), mutta todella antoisaa ja kasvattavaakin.

Nyt kun molemmat lapset on jo koulussa, on taas hieman enempi aikaa itsellekin.. :)

Luulin niin, mutta en ollut yhtä valmis, kuin kuvittelin. Vaan tehty, mikä tehty. Jos ruvetaan jossittelemaan, niin ei kai sitä voi koskaan olla täysin valmis ja valmistautua kaikkeen. Lapsista olen kuitenkin huolen pitänyt.

Jos nyt voisin jotakin muuttaa, niin olisin ensin selvittänyt omat ongelmani loppuun saakka ennen lasten tekoa ja toinen asia, jonka muuttaisin olisi tukiverkko (jota minulla ei oikein ollut).

joo mää juoksin baareissa jo ihan riittämiin opiskelu ajat, tuossa iässä jo vakkari duuni =) eli olisin ollut valmis, mies vaan puuttui, noh mieskin löytyi ja lapsen sai sitten 22-vuotiaana nyt 10 vuotta myöhemmin on kaksi lasta ja asuntovelkaa.. ja sma mieskin pöyrii nurkissa...

olin jo 19 vuotiaana. Lapsi nyt koululainen, sama mies, onnellinen elämä :)

Itse tulen "löhöämään" tukiaisilla pian, kun joudun jäämään koulusta ja töistä pois esikoiseni syntyessä. Olen 21 ja tulemme vauvan kanssa elämään tuilla seuraavat 4 vuotta, että saan kouluni loppuun.

Tuet on tarkoitettu nimenomaan tälläisiin tilanteisiin. Jos niitä nostaa päihderiippuvaiset, ihmiset joita ei vaan huvita käydä töissä ja maahanmuuttajat niin miten joku täällä voi arvostella 21- vuotiasta yh- äitiä joka nostaa tukia mahdollistakaan koulun käynnin ja sitä kautta lapselle paremman elämän.

Minulla ei ole mitään ei miestä, eikä säästöjä ja olen vasta 21 silti tulen rakastamaan lastani ja tekemään kaikkeni, että hänellä on hyvä olla. Olen valmis tinkimään omista menoista viimeiseen asti jotta lapselleni on lämpimät vaatteet, ruokaa ja turvallinen kasvuympäristö. Ei ole ikä tai rahakysymys kun puhutaan äidiksi tulemista siinä on kyse paljon suuremmista asioista.

Kyllä, sain esikoiseni 18 vuotiaana ja nyt 20 vuotiaana odotan toista lasta jonka syntyessä olen juuri täyttämässä 21. Käyn töissä ja mieheni myös eli työllä elätämme perheemme.

No en todellakaan. Olin liian nuori, halusin mennä ja tehdä asioita itselleni ja itseäni varten. Olisi jäänyt monet muistot haalimatta jos olisin tehnyt lapsia. 

Minä saattaisin jopa olla kykenevä huolehtimaan lapsesta. Uskoakseni voisin myös tarjota riittävän stabiilin kasvuympäristön lapselle.

Mutta kun en halua.

En vielä :)

Kyllä olin. Odotin tuolloin jo toista lasta.

Olin valmis ja sain 21-vuotiaana ekan lapseni. Hyvin on mennyt ja minulle se oli juuri sopiva aika.

En, vaikka olenkin aina rakastanut lapsia. Olin älykäs nuori ja kiinnostunut lähinnä opiskelusta, matkailusta ja ulkoilusta. Tiesin, että minulla ei ole riittävästi annettavaa ihmisentaimelle vielä vuosiin, koska henkiset voimavarani menivät itseni kehittämiseen. Minulla oli paljon tietoa lapsista ja hyvin realistinen käsitys lapsiperhearjesta.