Kaverin vaimo ei halua, että miehensä järjestää varpajaiset

Mies olisi saanut varpajaisensa pitää, jos olisi halunnut. Ei halunnut. 

Sen sijaan mies oli kaverinsa häissä, kun vauva oli 2 päivän ikäinen. Muistan purskahtaneeni nauruun, kun hääkutsu silloin aikoinaan tuli ja sanoin, että sama se, olenko poksahtamaisillani tai juuri synnyttänyt, en voi osallistua. Mies sai ilman muuta mennä, mitäpä me vauvan kanssa kotona muuta kuin maidon nousua odoteltiin, toivuttiin ja nukuskeltiin.

Ilmeisesti en sitten pidä miestäni tossun alla. 

Meillä oli pidetty varpajaiset, kun olin vauvan kanssa sairaalassa. Ei ollut meiltä pois, koska emme olleet perhehuoneessa eli mies ei kuitenkaan siellä voinut olla 24/7. Saunoivat, joivat olutta ja konjakkia, polttelivat sikareita ja kävivät baarissa. Ei se ollut minulta tai vauvalta mitenkään pois. Isä tuli seuraavana päivänä meitä katsomaan väsyneenä, mutta onnellisena.. :) Koti kiilsi kun tulimme vauvan kanssa kotiin ja ruusukimput kera skumpan odottivat keittiössä.

Mua ihmetyttää tässä lähinnä se, että miten jotkut menevät ylipäänsä tekemään lapsia sellaisten miesten kanssa, että täytyy huolehtia josko toinen on kännispäissään hukannut avaimensa, kaatuilee päin vitriinejä tai sammuu pusikkoon. Peiliin voisi tuossa kohdin vilkaista ihan itsekin... 

En ihan vieläkään tajua...

Siis me halutaan lapsi yhdessä. Minä olen raskaana, käyn töissä, hoidan esikoista ja kaadun iltaisin väsyneenä sänkyyn. Mies käy raskausaikana ulkona kavereineen ja jatkaa harrastuksiaan, kun taas minä laitan omat harrastukseni tauolle sikiön turvallisuuden vuoksi. Minä tapaan kavereita sen verran mitä jaksan ison mahani kanssa (ja tietty eri merkeissä kuin mies), mutta aika vähän jaksan töiden ja katkonaisten öiden vuoksi mennä.

Sitten synnytän. Mies katsoo vierestä 16 tuntia helvetillistä tuskaa ja lopulta 1,5 tuntisen ponnistusvaiheen. Olen rättiväsynyt ja vereslihalla niin henkisesti kuin fyysisestikin -ensimmäistä kertaa koko aikana, hedelmöityshetkestä synnytyssaliin, tunnen tarvitsevani kaiken hellyyden ja huomion, mitä voin saada. Ja silloinko on se hetki, että miehen on jätettävä minut huutava vastasyntynyt sylissäni itkemään babybluesia ja päästävä kavereineen juopottelemaan, koska HÄN on juhlansa ansainnut..?

En kieltäisi mieheltä varpajaisia. Jos mies kokisi, että hänen on juuri sinä hetkenä, kun lapsemme on syntynyt, päästävä kavereidensa -joiden kanssa hän on mennyt koko raskausajan- juopottelemaan ja jätettävä juuri suuria mullistuksia kokenut perheensä edes siksi yhdeksi illaksi, ihmettelisin todella, mihin siinä miehessä olen koskaan rakastunut.

Miehen kaverit ovat tottakai tervetulleita juhlimaan meille uutta perheenjäsentä ja mieheni isyyttä.  Voivat vaikka lämmittää saunan ja ihmetellä pientä vauvaa porukalla ihan konkreettisesti. Sen verran se kyllä siitä tissiltä irtoaa. Kutsukoon vaikka niitä sitten varpajaisiksi, niin juhla saisi ansaitsemansa positiivisen kaiun :)

Hihhih, meille on tulossa lapsi adoption kautta.

Mitäs arvon mammat sanoo, jos lähden kavereiden kanssa ryyppäämään pariksi päiväksi heti ekana iltana, kun vauva on saapunut meille?

Optimaalinen tilanne saavutettaisiin sillä, että mieheltä olisi juuri äiti kuollut (vrt. babyblues ja herkistyminen) ja toipuisi isosta vatsanseudun leikkauksesta (vrt. synnytys/sektio), kun jätän sen sinne uutta lasta hoitelemaan ja hyssyttelemään ryyppyreissuni ajaksi.

Minulla on katsokaas nyt isot juhlat, kun minusta on tullut ÄITI! Joten helvettiin vauva ja toipuva isä, minunhan pitää KAVEREIDEN kanssa ryypätä uuden perheenjäseneni kunniaksi. Hehän ovat juuri ne, kenen kanssa perhetapahtumia juhlitaan, ei suinkaan omat perheenjäsenet?

Hei naiset, koittakaa nyt palata tänne 2013 vuoteen ja ymmärtää se mieskin ihan täysvaltaisena aikuisena ;) Ei se tarvitse viinaa silloin, kun sen vaimo on juuri synnyttänyt pienen vauvan.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 00:25"]

Ja silloinko on se hetki, että miehen on jätettävä minut huutava vastasyntynyt sylissäni itkemään babybluesia ja päästävä kavereineen juopottelemaan, koska HÄN on juhlansa ansainnut..?

[/quote]

Aika harvassa paikassa niitä perhehuoneita on vapaana - joten pääsääntöisesti sitä babybluesia on joka tapauksessa nyyhkytettävä ihan itsekseen... Mulle on ihan sama, katsooko se mies kotona telkkaria vai lähteekö vaihtoehtoisesti kavereidensa kanssa uutta elämää juhlistamaan jos ei meidän kanssa kuitenkaan voi olla ja jaksaa aamusta taas tulla meidän luokse. Miten se olisi minulta tai vauvalta pois? Kun mäkään en enää "ikinä" pääse mihinkään niin säkään et saa sit mennä? 

Eikö teidän miehet osaa juhlia varpajaisia kuin vetämällä hirveät kännit naiden vieraita naisia? :D

Onneksi oma mieheni on erilainen :)

Hän ei ole koskaan pitänyt varpajaisia heti lapsen synnyttyä ja kun on sitten sellaiset pitänyt, ei ole alkoholilla pahemmin läträtty vaikka sitäkin on ollut kuvioissa :)

Plus heti kun olen lopettanut imetyksen, olen minäkin päässyt "varpajaisia" viettämään ;) Minun varpajaiset ovat olleet enemmän viinaan meneviä kuin mieheni :D :D

Ålkää viitsikö demonisoida sitä alkoholia, vaan vaihtakaa miestä jos sille alkoholi on ongelma :)

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 00:41"]

Ålkää viitsikö demonisoida sitä alkoholia, vaan vaihtakaa miestä jos sille alkoholi on ongelma :)

[/quote]

Tästä voidaan tietysti riidellä maailman tappiin mutta eikö alkoholismi nykyään määritellä sairaudeksi, ja Suomessa vielä varsin yleiseksi?
Ihmisiä ja parisuhteita on monenlaisia, toisilla erinomaisessa jamassa kun toisilla on vaikeita aikoja, mutta eikö voisi ajatella että osa varpajaisista hermostuvista tuoreista äideistä on oikeasti huolissaan miehensä puolesta ja halukkaita välttämään notkahduksia/mokia jos mahdollista? Alkoholismi on hiljalleen kehittyvä ja kausittainen, ja tuore parisuhde voi hyvinkin työntää sen taka-alalle kunnes paineet (esim. vanhemman roolista, perheen elatuksesta tms.) tuovat ongelmat taas pinnalle. Eihän dementiasta kärsivän puolisonkaan odoteta vaihtavan "kelvottomasta" uuteen, vaikka sairauden kehitys voi olla saman tapainen, harvat ryyppyputkessaan rypevään ihastuvat vaan vaikeat ajat tai niihin hitaasti lipsuminen tulevat vasta myöhemmin kun yhteisen elämän ja rakkaan ihmisen puolesta taisteleminen tuntuu jo tärkeältä (vaikka onnistumisen mahdollisuuksista olisikin jo realistinen käsitys).

Luulisi että nimenomaan näitä perheitä/tilanteita ja ymmärrystä niille ilman sen kummempaa demonisointia riittäisi Suomessa pilvin pimein mutta ei (vrt. tämä ketju ja ylen uutinen ja sen kommentointi  http://yle.fi/uutiset/poliisi_juoppokuskina_-_muuttaisitko_poliisin_tehtavia/6657298 )

Tai ehkä ne joita asia todella koskettaa liian läheltä eivät siitä enää palstoilla jaksa vääntää?

Perinteisesti poltetaan sikarit, otetaan konjakki pari. Nykyajan varpajaisilla ei ole mitään tekemistä perinteiden kanssa. Monella silkkaa örvellystä.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 01:44"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 00:41"]

Ålkää viitsikö demonisoida sitä alkoholia, vaan vaihtakaa miestä jos sille alkoholi on ongelma :)

[/quote]

Tästä voidaan tietysti riidellä maailman tappiin mutta eikö alkoholismi nykyään määritellä sairaudeksi, ja Suomessa vielä varsin yleiseksi?
Ihmisiä ja parisuhteita on monenlaisia, toisilla erinomaisessa jamassa kun toisilla on vaikeita aikoja, mutta eikö voisi ajatella että osa varpajaisista hermostuvista tuoreista äideistä on oikeasti huolissaan miehensä puolesta ja halukkaita välttämään notkahduksia/mokia jos mahdollista? Alkoholismi on hiljalleen kehittyvä ja kausittainen, ja tuore parisuhde voi hyvinkin työntää sen taka-alalle kunnes paineet (esim. vanhemman roolista, perheen elatuksesta tms.) tuovat ongelmat taas pinnalle. Eihän dementiasta kärsivän puolisonkaan odoteta vaihtavan "kelvottomasta" uuteen, vaikka sairauden kehitys voi olla saman tapainen, harvat ryyppyputkessaan rypevään ihastuvat vaan vaikeat ajat tai niihin hitaasti lipsuminen tulevat vasta myöhemmin kun yhteisen elämän ja rakkaan ihmisen puolesta taisteleminen tuntuu jo tärkeältä (vaikka onnistumisen mahdollisuuksista olisikin jo realistinen käsitys).

Luulisi että nimenomaan näitä perheitä/tilanteita ja ymmärrystä niille ilman sen kummempaa demonisointia riittäisi Suomessa pilvin pimein mutta ei (vrt. tämä ketju ja ylen uutinen ja sen kommentointi  http://yle.fi/uutiset/poliisi_juoppokuskina_-_muuttaisitko_poliisin_tehtavia/6657298 )

Tai ehkä ne joita asia todella koskettaa liian läheltä eivät siitä enää palstoilla jaksa vääntää?

[/quote]

No näköjään tässäkin ketjussa on alkoholistien vaimoja kauheasti! Miehet eivät ilmeisesti osaa varpajaisia sivistyneesti ottaa. Ja mammat huutaa yhteen ääneen ettei sellaisia ryyppyjuhlia tarvita.

Siis eihän varpajaiset niinkään ole mitkäät ryyppyjuhlat, juurikin miten tuo yksi laittoi, sikari ja konjakkia lasi kaks. Tai jotakin muuta lasi kaks.

Millaisten miesten kanssa menette tekemään lapsia jos pitää varpajaiset kieltää koska hän tulee pahanhajuisena sairaalaan katsomaan? Eikö miehet osaa sitten lopettaa ajoissa tinttaamista?

Heh, ja tuo lause "eikö voisi ajatella että osa varpajaisista hermostuvista tuoreista äideistä on oikeasti huolissaan miehensä puolesta ja halukkaita välttämään notkahduksia/mokia jos mahdollista?"

Siis siis, sainko oikeasti tästä sellaisen kuvan, että naisen pitäisi huolehtia aikuisesta miehestä ihan kunnolla? Eikös se vauva ole lapsi eikä mies?

En mäkään halunnut, koska musta on ihan ääliömäistä juhlia lapsen syntymää kännäämällä. Exä tosin käytti hyväkseen kaikki mahdolliset tilaisuudet ryypätä, joten hän järjesti varpajaiset ja tuli seuraavana päivänä krapulassa sairaalaan.

Nykyinen mies on ollut kanssani samaa mieltä, eikä meidän lasten syntymän vuoksi ole ryypätty.

Ei ole tapana kontrolloida vain kontrolloinnin ilosta. Menköön kavereiden kanssa, jos haluaa. Ei minun omanarvontuntoni vaadi, että miehen ptäisi olla koko ajan lyhyessä narussa.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 22:02"]

Täällähän se yksi mamma kertoikin miehestään, joka kävi hyvin syömässä ja pelaamassa pesistä, muttei kutsunut tapahtumaa "varpajaisiksi", koska käsite on nykyään vähän epämääräinen. Ehkä sinun miehesi varpajaiset menevät samaan kategoriaan?

Lyön vaikka vetoa (omastakin kokemuksestani), että suurin osa varpajaisista on edelleen niitä viinanhuuruisia ördäjäisiä, joista ei todellakaan jää äidille mitään lahjoja ja kauniita muistoja.

Olkaa te onnekkaita, joita odotti siisti koti, lahjoja varpajaisporukalta jne. Kaikilla ei valitettavasti ole tuollaisia ystäviä.

[/quote]

Tai miehiä.

Sanoisin kyllä jokaiselle, joiden miehille varpajaiset tarkoittavat hillitöntä ryyppäämistä kavereiden kanssa, joita ei pätkääkään kiinnosta tuore vauva, äiti tai ylipäätään uusi pieni perhe ja joiden jälkeen uusi isi hakee perheensä sairaalasta taksilla edelleen pienissä + koti aivan räjähtänyt, miettimään uudemman kerran, että onko siitä isäksi.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 15:15"]

Näistä monista vastauksista kyllä tulee mieleen, että naiset haluavat lapsia miehen kanssa, että saavat kiristyskeinon millä pitää mies tiukasti narussa kiinni ja se itse lapsi on ihan toisarvoinen asia.

Koko elämän pitäisi pysähtyä, kaverit unohtaa, oma itsensä unohtaa, kun lapsi syntyy. Luultavasti nämä samat naiset ovat niitä, jotka eivät sitten kuitenkaan luota miehen kykyyn hoitaa omaa lastaan vaan sulkevat tämän kaiken ulkopuolelle, ovat symbioosissa lapsen kanssa. Ja kun lapsi on pari vuotias, nämä samat naiset ihmettelevät, että miksi mies on etäinen ja miksi miehellä on suhde ja miksi mies lähti.

[/quote]

Mun miehellä ei juuri läheisiä kavereita ole, kaikkiin tapaamisiin tulisi liittyä aina alkoholi ja ryyppääminen, eikä mieheni innostu näistä enää ollenkaan. Saan oikein houkuttelemalla houkutella häntä kanssani edes terassille kerran vuodessa. Onneksi on harrastuksia, joihin ei kuulu alkolla läträäminen, saa mies tavata muitakin kuin minua. En ole koskaan rajoittanut hänen menemisiään, ihan itse on valintansa tehnyt. Jotain kertoo kyllä suomalaisesta alkoholikulttuuristakin se, että jos mies ei vedä perseitä=mies on tossun alla. Onko se niin käsittämätöntä, ettei suomalainen mies ihan omasta vapaasta tahdosta halua vetää viinaa? Ei haluaisi meidän häihinkään mitään alkoholitarjoilua, mutta minä haluan ruokaviinit ja alkumaljan. 

[/quote]

Miksi miehesi kavereina ja muutenkin ympärillänne on pelkkiä alkoholisteja? Asutteko Kyrvätperällä?

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 04:46"]

Perinteisesti poltetaan sikarit, otetaan konjakki pari. Nykyajan varpajaisilla ei ole mitään tekemistä perinteiden kanssa. Monella silkkaa örvellystä.

[/quote]

Nykyajan ja nykyajan. Kyllä se on ollut ja edelleenkin on ihan siitä juhlijasta kiinni, millä tyylillä varpajaisia viettää. Känniääliöt ovat känniääliöitä. Fiksu osaa juhlia maltilla. Tosi ikävää, jos noin moni palstalainen on valinnut dillen miehen.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 00:25"]

En ihan vieläkään tajua...

Siis me halutaan lapsi yhdessä. Minä olen raskaana, käyn töissä, hoidan esikoista ja kaadun iltaisin väsyneenä sänkyyn. Mies käy raskausaikana ulkona kavereineen ja jatkaa harrastuksiaan, kun taas minä laitan omat harrastukseni tauolle sikiön turvallisuuden vuoksi. Minä tapaan kavereita sen verran mitä jaksan ison mahani kanssa (ja tietty eri merkeissä kuin mies), mutta aika vähän jaksan töiden ja katkonaisten öiden vuoksi mennä.

Sitten synnytän. Mies katsoo vierestä 16 tuntia helvetillistä tuskaa ja lopulta 1,5 tuntisen ponnistusvaiheen. Olen rättiväsynyt ja vereslihalla niin henkisesti kuin fyysisestikin -ensimmäistä kertaa koko aikana, hedelmöityshetkestä synnytyssaliin, tunnen tarvitsevani kaiken hellyyden ja huomion, mitä voin saada. Ja silloinko on se hetki, että miehen on jätettävä minut huutava vastasyntynyt sylissäni itkemään babybluesia ja päästävä kavereineen juopottelemaan, koska HÄN on juhlansa ansainnut..?

En kieltäisi mieheltä varpajaisia. Jos mies kokisi, että hänen on juuri sinä hetkenä, kun lapsemme on syntynyt, päästävä kavereidensa -joiden kanssa hän on mennyt koko raskausajan- juopottelemaan ja jätettävä juuri suuria mullistuksia kokenut perheensä edes siksi yhdeksi illaksi, ihmettelisin todella, mihin siinä miehessä olen koskaan rakastunut.

Miehen kaverit ovat tottakai tervetulleita juhlimaan meille uutta perheenjäsentä ja mieheni isyyttä.  Voivat vaikka lämmittää saunan ja ihmetellä pientä vauvaa porukalla ihan konkreettisesti. Sen verran se kyllä siitä tissiltä irtoaa. Kutsukoon vaikka niitä sitten varpajaisiksi, niin juhla saisi ansaitsemansa positiivisen kaiun :)

[/quote]

Voi kyynel. Palstan virallinen mammamarttyyri taisi löytyä.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 13:26"]

Näitä vastauksia kontrollifriikeistä ja toista rajoittavista naisista kun lukee, niin en kyllä enää hirveästi ihmettele miksi pikkulapsiaikana niin usein petetään ja erotaan..

Eihän kukaan vähänkin itseään kunnioittava ihminen kestä tuollaista, että KIELLETÄÄN viettämästä aikaa kavereiden kanssa, juhlimasta isyyttä ja ylipäätään, että rajoitetaan toista tolleen. Ihmisellä pitää sentään olla jokin itsemääräämisoikeus eikä siten, että se äitsykkä sitten määrää ja päättää kaikesta, kun sentään odotti sitä lasta ja synnytti sen. Se on ihan luonnollinen asia oikeasti, ei siitä tarvitse mitään kruunua ja jalustaa itselleen vaatia ;-)

[/quote]

Näinpä. Osoittaa erittäin suurta kypsyyttä, vastuuta ja hienoa isyyttä, mikäli tuoretta vanhemmuuttaan pitää ehdottomasti juhlistaa vetämällä jäätävät perseet kavereiden kanssa, samaan aikaan kun synnytyksestä toipilas vaimo/tyttöystävä odottelee kotona parin päivän ikäisen vauvan kanssa.

Eiku...

PS. Älkää hankkiko niitä lapsia, mikäli dokaaminen menee niiden edelle ja edes parin kuukauden täysi selvinpäin olo tuntuu täysin mahdottomalta.

Nämä ovat niitä asioita, jotka mies päättää yksin kyselemättä tästä vaimoltaan mitään.

Oho, en edes jaksanut lukea neljää sivua juttuja, mutta en tajua varpajaisten "kieltämistä". Tai siis kuka edes pystyy tai haluaa kieltää toiselta aikuiselta mitään.

Esikoista mieheni juhli isolla kaveriporukalla sikareineen yms. Koti oli tahrattoman puhdas kotiutuessamme 3 päivää myöhemmin. Minusta oli suorastaan ihanaa, kun 2 juhlijaa, eli kummit, tulivat varpajaisten jälkeen tervehtimään meitä sairaalaan mukanaan uskomattoman  valtava kukkapuska polttariporukalta ja mieskummeilta  minulle sekä pehmolelu näiltä miehiltä vauvalle.

Kakkosen ja kolmosen kanssa on ollut vain muutamien läheisten kanssa syöminen ravintolassa, tuo mieskummien kukkatervehdys on kuitenkin aina tullut perille.

Miksi miehen pitäisi kököttää kotona kun äiti ja lapsi ovat sairaalassa? Olettaen että ei ole perhehuonetta tai että nämä kalaasit eivät kestä päiväkausia...

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 15:15"]

Näistä monista vastauksista kyllä tulee mieleen, että naiset haluavat lapsia miehen kanssa, että saavat kiristyskeinon millä pitää mies tiukasti narussa kiinni ja se itse lapsi on ihan toisarvoinen asia.

Koko elämän pitäisi pysähtyä, kaverit unohtaa, oma itsensä unohtaa, kun lapsi syntyy. Luultavasti nämä samat naiset ovat niitä, jotka eivät sitten kuitenkaan luota miehen kykyyn hoitaa omaa lastaan vaan sulkevat tämän kaiken ulkopuolelle, ovat symbioosissa lapsen kanssa. Ja kun lapsi on pari vuotias, nämä samat naiset ihmettelevät, että miksi mies on etäinen ja miksi miehellä on suhde ja miksi mies lähti.

[/quote]

Mun miehellä ei juuri läheisiä kavereita ole, kaikkiin tapaamisiin tulisi liittyä aina alkoholi ja ryyppääminen, eikä mieheni innostu näistä enää ollenkaan. Saan oikein houkuttelemalla houkutella häntä kanssani edes terassille kerran vuodessa. Onneksi on harrastuksia, joihin ei kuulu alkolla läträäminen, saa mies tavata muitakin kuin minua. En ole koskaan rajoittanut hänen menemisiään, ihan itse on valintansa tehnyt. Jotain kertoo kyllä suomalaisesta alkoholikulttuuristakin se, että jos mies ei vedä perseitä=mies on tossun alla. Onko se niin käsittämätöntä, ettei suomalainen mies ihan omasta vapaasta tahdosta halua vetää viinaa? Ei haluaisi meidän häihinkään mitään alkoholitarjoilua, mutta minä haluan ruokaviinit ja alkumaljan. 

[/quote]

Miksi miehesi kavereina ja muutenkin ympärillänne on pelkkiä alkoholisteja? Asutteko Kyrvätperällä?

[/quote]

Ihan Jyväskylässä asutaan. Onhan se tietysti maagisen kehäkolmosen ulkopuolella, mutta uskaltaisin väittää ihan kaupungiksi sivistyksen keskellä.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 13:35"]

Oho, en edes jaksanut lukea neljää sivua juttuja, mutta en tajua varpajaisten "kieltämistä". Tai siis kuka edes pystyy tai haluaa kieltää toiselta aikuiselta mitään.

Esikoista mieheni juhli isolla kaveriporukalla sikareineen yms. Koti oli tahrattoman puhdas kotiutuessamme 3 päivää myöhemmin. Minusta oli suorastaan ihanaa, kun 2 juhlijaa, eli kummit, tulivat varpajaisten jälkeen tervehtimään meitä sairaalaan mukanaan uskomattoman  valtava kukkapuska polttariporukalta ja mieskummeilta  minulle sekä pehmolelu näiltä miehiltä vauvalle.

Kakkosen ja kolmosen kanssa on ollut vain muutamien läheisten kanssa syöminen ravintolassa, tuo mieskummien kukkatervehdys on kuitenkin aina tullut perille.

Miksi miehen pitäisi kököttää kotona kun äiti ja lapsi ovat sairaalassa? Olettaen että ei ole perhehuonetta tai että nämä kalaasit eivät kestä päiväkausia...

[/quote]

Eiköhän näissä ns. arvelluttavissa varpajaisissa tarkoiteta nimenomaan niitä, joissa vedetään jäätävät perseet ja aamulla tullaan sitten eukkoa vastaan  karmeassa kanuunassa ja vanha viina löyhkää 5 metrin päähän.