Mitä miehesi ei tiedä sinusta?

Hassua, en keksi ainuttakaan asiaa, jota mieheni ei minusta tietäisi. :O Sen sijaan voisin luetella lukemattoman määrän asioita, joita edes läheisimmät ystäväni eivät minusta tiedä. Tästä kai voitaneen päätellä, että mieheni on myös paras ystäväni tai että minulla ei ole lainkaan läheisiä ystäviä.. ;)

Minulla liian paljon asioita mitä mies ei tiedä. Hävettää :(

Seksikumppaneiden määrä taitaa olla se ainoa asia. Tietää mun seurustelleen kolmesti ennen häntä ja tietää mulla olleen yhden illan juttuja, mutta tarkkaa määrää ei tiedä. En ole hennonnut kertoa eikä hän ole kysynyt. En itsekään haluaisi tietää hänen kokemuksistaan sen tarkemmin.

Mies ei tiedä juurikaan mitään mun menneisyydestä, enkä mä sen. Mulla ei sinänsä ole mitään salattavaa, siis kysyttäessä voisin ihan rehellisesti kertoa kaikesta (teini-iän raiskauksen, syömishäiriön, masennuksen, laitoshoidon, huumetaustan, abortin, itseni myymisen, kaikki seksijutut jne. ihan kaiken). Ja musta olis ihan kiva kuulla miehen menneisyydesta. Mutta miehellä on joku kumma periaate, että menneistä ei puhuta. Ei siis esimerkiksi halua muistella ensitreffejämme tai viime viikon tiistaita. Koska menneistä ei puhuta. Ei siis puhuta myöskään niistä asioista mitä on vuosia sitten tapahtunut.

Exän kanssa oli taas se ongelma, että suhtautui asioihin jotenkin aina ihan väärin. Kun joskus oli puhetta neitsyydenmenetyksistä niin kerroin tuosta kun minut raiskattiin (muutamaan kertaan sama mies) ja miehen reaktio oli että mä oon ihan selvästi itse halunnut sitä, ei ketään ole mahdollisa raiskata montaa kertaa josei se itse nauti siitä ja halua tulla raiskatuksi (näin sivuhuomautuksena että olin 12-vuotias kun raiskattiin). Se kolahti ja pahasti kun vuosia olin joutunut käymään terapiassa vakuuttelemassa itselleni että se EI ollut mun syy, ja sitten oma mies sanoo tollasta sen jälkeen kun olen arasta asiasta kertonut ja häneen luottanut. Monet asiat hän taas otti sitten toiseen suuntaan ihan väärin, eli jos esim. ohimennen sanoin että tuli vähän kinaa kaverin kanssa mutta saatiin sovittua, niin jaksoi voivotella sitä asiaa päivä tolkulla, koko ajan kyseli että miten te nyt silleen riitelitte ja voi ei ja onko se nyt varmasti sovittu ettei se x vaan esitä että kaikki ok jne. Saattoi nyyhkyttää sohvalla itsekseen ja kun kysyin mikä on niin "mietin vaan sitä sun ja x:n riitaa, ihan kauheeta, tuli tosi surullinen fiilis" vaikka siis riita oli ollut pieni kina ja sovittu jo ajat sitten eikä mies edes tunne kaveria. Ja siis tosi monessa asiassa otti jotenkin omaksi suureksi murheekseen kaikki mitä muille ihmisille tapahtu. En enää viitsinyt kertoa kun tuntu että mun pienistä arsytyksistä, murheistä ja stresseistä tulee sen elämän isoja kriisejä joita sitten itsekään vielä pitkään jälkeenpäinkin. Ja sitten tällaiset isot ja tärkeät asiat kuten se kun avauduin raiskauksestani niin vastaa kylmästi ja edes silmiin katsomatta että "sun syys"

Mies ei tiedä:

Sijoitushuoneistosta mitään, ei aiempia seksikumppanien määrää, ei tarkemmin työkuvaani.  Vastaavasti minä en tiedä mieheni raha-asioita, hän maksaa kaiken. Aiemmat naiset ei kiinnosta. Eikä minua kiinnosta mikään muukaan mitä hän ei HALUA minun tietävän. Ei kaikkia asioita tarvitse tietää/ kertoa. Silti meillä on hyvä suhde ja rakastamme toisiamme ja ollaan onnellisia :)

Otan suihin toiselta mieheltä!

Mies ei tiedä mun huonosta rahatilanteesta

Kuulostaa kauheilta suhteilta. Mikä salaisuuksien verkko. Ei kovin tervettä.

Todellista seksikumppanien määrää ei tiedä eikä sitä että olen pettänyt viidesti edellisissä suhteissa. 

No on varmasti paljon asioita joita ei tiedä, esim.teini-iästä ja joitakin asioita en edes kehtaisi  kertoa. Mutta toisaalta miksi pitäisikään, eivät ole mitään "vakavia" juttuja, mutta eivät kovin ihania asioitakaan. En minäkään tiedä kaikkea miehestäni, eikä ole tarvetta tietääkkään. Hän on viettänyt aika railakasta sinkkuelämää nuorempana ja alkaisi varmaan vaan ärsyttää jos alkaisi kertoa kaikkea puuhailujaan. Tämä hetki on tärkeintä, meillä on ihanat lapset ja hän on ihana isä lapsille.

Että haluaisin mieheni nuolevan pyllyreikääni, en kehtaa kysyä.

OT: Mun ex oli sitä mieltä, että hänen kuuluu tietää kaikki. Joskus puhuin ystävästäni (jota hän ei tuntenut). Ex esitti jonkin kysymyksen ystäväni asioista, ja kun sanoin, että se asia ei kuulu hänelle, kundi veti kunnon kilarit. Hänen mukaansa oli pöyristyttävää, että sanoin noin, että en halua jakaa hänen kanssaan _kaikkea_.

Mun mieheni tietää kaiken muun paitsi seksikumppanieni lukumäärää. Ei siksi, että luku olisi suuri tai että katuisin tekojani, vaan koska se ei kiinnosta häntä eikä kuulu hänelle. Minäkään en tiedä hänen kumppaniensa lukumäärää. Se ei kiinnosta minua eikä kuulu minulle.

Sen sijaan mulla on muutamia asioita, jotka mieheni tietää, mutta kukaan ystävistäni ei tiedä. Nämä on tyypillisesti sellaisia juttuja, jotka koskevat myös miestäni.

En edes keksi mitään. Taidan olla aika avoin.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 10:29"]

Olen pannut mieheni kaverin kanssa.

[/quote]

oksettavaa..

Laitan tämän ketju Facebookin kutta jakoon kaikille sosiaalisen piirini miehille, ja pyydän heitä tekemään samoin. Näin saadaan toivottavasti jokunen terveellä tavalla epäluuloinen mies lisää tähän maahan.

Mieheni ei tiedä, että

-minulla on ollut hänen lisäkseen vain kaksi muuta seksikumppania, molemmat pitkiä, vuosien suhteita

- edesmennyt isäni oli alkoholisti. Olen esittänyt, että lapsuuteni oli kiva.

-veljeni on mielenvikainen, väkivaltainen alkoholisti, enkä ole ollut tämän takia hänen kanssaan tekemisissä 20 vuoteen. Veljen olemassaolosta mies tietää, mutta ei luonteesta.

-toinen veljeni on kehitysvammainen ja on asunut koko ikänsä laitoksessa kahdenkymmenen km päässä täältä, enkä ole kertaakaan tämän avioliiton aikana käynyt katsomassa häntä. En mielestäni häpeä asiaa, mutta en vain ole tullut kertoneeksi. Kun aikaa kuluu, tuntuu hassulta ottaa asia puheeksi. Olemme olleet yhdessä 8 vuotta.

Minäkään en tiedä mieheni entisistä naisystävistä mitään. Kerran kysyin, mutta hän ei halunnut puhua menneistä. Ei asia minua kiinnostakaan.

Miten voi salata veljensä?? ettekö ole 8 vuoden aikana jutelleet sisarustenne määrästä kertaakaan?

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 07:15"]

Apua! Mua alkoi ahdistaa tämä ketju. Siis oikeastiko ihmiset ovat liitoissa ja jakavat elämänsä jonkun kanssa KERTOMATTA noin isoja ja perustavanlaatuisia juttuja (lapsen antaminen adoptioon, vanhemman vakava sairaus, syömishäiriö)?! - Minusta ainakin tuntuisi vaikealta jakaa arkea ja sydäntäni ihmisen kanssa, joka ei TUNNE minua ja taustaani.

Minulla ei oikeastaan ole mitään, mitä en voisi tai olisi kertonut miehelleni. Olen kertonut oman syömishäiriötaustani, teini-iän sekoilut, sen että eräässä elämänvaiheessa minulla oli paljon yhden illan juttuja, aika rajujakin...Samoin tiedän hänen äitinsä mielenterveysongelmista ja esimerkiksi entisistä suhteistaan. En kyllä ymmärrä, miksi en voisi kertoa omalle miehelleni aivan kaikkea itsestäni. Jos hän ei niitä asioita hyväksyisi, se tarkoittaisi, ettei hän voi hyväksyä minua kokonaisuutena, menneisyyteni kera, ja silloin ei liitossamme olisi minusta järkeä.

Tietysti on asioita, joita en kerro hänelle. Kuten nyt vaikkapa yksityiskohtia aiemmasta seksielämästäni tai rakkauksistani. Tällaisissa "salaisuuksissa" on kuitenkin kyse hienotunteisuudesta: hän tietää että minulla on ollut kumppaneita, hänen ei tarvitse joutua konkreettisesti kuulemaan mitä kaikkea olen heidän kanssaan puuhannut tms. Lisäksi on pieniä arkisia juttuja, joita en välttämättä kerro. Kuten, että en tehnytkään jumppaa vaan söin suklaata ja surffasin av:lla tai laitoin taas liikaa rahaa kosmetiikkaan tai että kerroin ystävälleni yksityiskohtia meidän seksielämästämme.

[/quote]

Olen siis tuo, joka on antanut lapsen adoptioon eikä mies tiedä sitä (ja huom. lapsen isä ei ole hän vaan adoptio on tapahtunut seitsemisen vuotta ennen tapaamistamme).

Syy, miksi en ole koskaan asiasta kertonut hänelle, on häpeä. Pelkään miehen reaktiota ja sitä, mitä hän alkaisi ajatella minusta. Kun annoin lapsen adoptioon, sain todella paljon paskaa niskaani (se oli suorastaan sosiaalinen itsemurha). Sittemmin muutin pois tuosta kaupungista takaisin kotikaupunkiini.

Muutoin olen kyllä puhunut menneisyydestäni (nuorisokodista, itsetuhoisuudesta, itsemurhayrityksestä jne.) mutta tuo adoptio on edelleen se kipukohta minulle.

Mieheni ei tiedä, että olen menettänyt peppuneitsyyteni. Tapahtui vuosia sitten Lontoossa ja vielä tummaihoiselle miehelle. Kokemus ei vain ollut kovinkaan miellyttävä ja persreikä oli tajuttoman kipeä pari viikkoa jälkeenpäinkin. Mutta Lontoon matkani muuten se kyllä tietää ;-)

Että minulla on rakastaja.