Mitä miehesi ei tiedä sinusta?

-kuinka paljon mulla on velkaa pankille :(

-että olen käynyt kerran aidan toisella puolella

- että olen laittanut itsestänyt tuhmia kuvia vieraalle

Apua! Mua alkoi ahdistaa tämä ketju. Siis oikeastiko ihmiset ovat liitoissa ja jakavat elämänsä jonkun kanssa KERTOMATTA noin isoja ja perustavanlaatuisia juttuja (lapsen antaminen adoptioon, vanhemman vakava sairaus, syömishäiriö)?! - Minusta ainakin tuntuisi vaikealta jakaa arkea ja sydäntäni ihmisen kanssa, joka ei TUNNE minua ja taustaani.

Minulla ei oikeastaan ole mitään, mitä en voisi tai olisi kertonut miehelleni. Olen kertonut oman syömishäiriötaustani, teini-iän sekoilut, sen että eräässä elämänvaiheessa minulla oli paljon yhden illan juttuja, aika rajujakin...Samoin tiedän hänen äitinsä mielenterveysongelmista ja esimerkiksi entisistä suhteistaan. En kyllä ymmärrä, miksi en voisi kertoa omalle miehelleni aivan kaikkea itsestäni. Jos hän ei niitä asioita hyväksyisi, se tarkoittaisi, ettei hän voi hyväksyä minua kokonaisuutena, menneisyyteni kera, ja silloin ei liitossamme olisi minusta järkeä.

Tietysti on asioita, joita en kerro hänelle. Kuten nyt vaikkapa yksityiskohtia aiemmasta seksielämästäni tai rakkauksistani. Tällaisissa "salaisuuksissa" on kuitenkin kyse hienotunteisuudesta: hän tietää että minulla on ollut kumppaneita, hänen ei tarvitse joutua konkreettisesti kuulemaan mitä kaikkea olen heidän kanssaan puuhannut tms. Lisäksi on pieniä arkisia juttuja, joita en välttämättä kerro. Kuten, että en tehnytkään jumppaa vaan söin suklaata ja surffasin av:lla tai laitoin taas liikaa rahaa kosmetiikkaan tai että kerroin ystävälleni yksityiskohtia meidän seksielämästämme.

Sitä, että lähestulkoon koko ajan kun olemme olleet yhdessä (yli 5 vuoden ajan) minulla on ollut bulimia. Olen nyt saanut itseni "kuiville" lääkityksen avulla. Mieheni luulee, että lääke on vain masennusta varten, mutta todellisuudessa menin alunperin tapaamaan lääkäriä tuon syömishäiriön vuoksi.

Mielenkiintoinen aihe! Alkoi viattomasta avauksesta ja jatkunut syvällisiin paljastuksiin. Ihmiset ovat niin ihanan erilaisia ja eletään erilaisissa suhteissa. Kaikki eivät vaan ole niin avoimia, että pystyisivät kertomaan kipeitä asioita edes omalle miehelle. Itse myös ajattelen, että sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee.

Tässä omia pieniä tunnustuksia

-av-palstailu

-likaa rahaa vaatteisiin/kosmetiikkaan

Sksikumppaneiden lukumäärä

Mies ei tiedä seksikumppaneiden lukumäärää. Johtuu kyllä osin myös siitä, että olen ollut aikuisiällä sinkku 15 vuotta eli vaikka olisin harrastanut seksiä vain kerran vuodessa, olisi kumppaneita kertynyt jo 15kpl.

Mies kyllä tietää, että niitä on ollut, mutta ei tarkkaa määrää, kuten en minäkään. Merkityksettömiä juttuja, joista monia kadun ja joista monia en edes muista.

-  etten ole saanut koskaan orgasmia hänen (tai muidenkaan kanssa)

- että harrastan viikottain itsetyydytystä

- seksikumppaneiden määrä ( 100 kieppeillä)

- että varastan, koska pystyn siihen, en sen takia että se olisi pakollista

- että tuhlaan rahaa enemmän kuin annan ymmärtää

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 07:15"]

Apua! Mua alkoi ahdistaa tämä ketju. Siis oikeastiko ihmiset ovat liitoissa ja jakavat elämänsä jonkun kanssa KERTOMATTA noin isoja ja perustavanlaatuisia juttuja (lapsen antaminen adoptioon, vanhemman vakava sairaus, syömishäiriö)?! - Minusta ainakin tuntuisi vaikealta jakaa arkea ja sydäntäni ihmisen kanssa, joka ei TUNNE minua ja taustaani.

Minulla ei oikeastaan ole mitään, mitä en voisi tai olisi kertonut miehelleni. Olen kertonut oman syömishäiriötaustani, teini-iän sekoilut, sen että eräässä elämänvaiheessa minulla oli paljon yhden illan juttuja, aika rajujakin...Samoin tiedän hänen äitinsä mielenterveysongelmista ja esimerkiksi entisistä suhteistaan. En kyllä ymmärrä, miksi en voisi kertoa omalle miehelleni aivan kaikkea itsestäni. Jos hän ei niitä asioita hyväksyisi, se tarkoittaisi, ettei hän voi hyväksyä minua kokonaisuutena, menneisyyteni kera, ja silloin ei liitossamme olisi minusta järkeä.

Tietysti on asioita, joita en kerro hänelle. Kuten nyt vaikkapa yksityiskohtia aiemmasta seksielämästäni tai rakkauksistani. Tällaisissa "salaisuuksissa" on kuitenkin kyse hienotunteisuudesta: hän tietää että minulla on ollut kumppaneita, hänen ei tarvitse joutua konkreettisesti kuulemaan mitä kaikkea olen heidän kanssaan puuhannut tms. Lisäksi on pieniä arkisia juttuja, joita en välttämättä kerro. Kuten, että en tehnytkään jumppaa vaan söin suklaata ja surffasin av:lla tai laitoin taas liikaa rahaa kosmetiikkaan tai että kerroin ystävälleni yksityiskohtia meidän seksielämästämme.

[/quote]

Minä mietin joskus tuota avoimuuskysymystä omalla kohdalla, ja minusta on ihan perusteltua jättää asiota kertomatta, jos sellainen tuntuu itsestä tarpeelliselta. Minun on aina ollut vaikea luottaa muihin ihmisiin - peruja lapsuudestani - ja mies tietää sen. Mies on myös joskus käyttänyt jotakin kertomaani minua vastaan riidellessämme, joten en voi luottaa häneen riittävästi, että voisin kertoa kaiken. Hän ei ole sitä luottamusta ansainnut. Lisäksi miehen tuntien, hän ei kykenisi ymmärtämään joitakin asioita minusta, hän siis tekisi niistä täysin vääriä johtopäätöksiä. Minusta tunnu hyvältä ajatukselta yritää vääntää hänelle rautalangasta jotakin asiaa, joka on totaalisesti menneisyyttä, mutta jota hän ei kuitenkaan pystyisi ymmärtämään minun kannaltani.

Mies on kuitenkin se ihminen, joka minusta tietää kaikkein eniten. Hän myös tietää, ettei hän tiedä minusta kaikkea, sillä tavalla tämä kertomatta jättäminen on jollain tavalla avointa.

Sitä että tunnen käsittämätöntä himoa hänen kaveriaan kohtaan. Pöksyt pyörii jalassa joka kerta kun näen kaverinsa. Aion kuitenkin jättää ajatuksen tasolle enkä tekisi mitään vaikka tilaisuus tulisikin.

Olen pannut mieheni kaverin kanssa.

Järkyttävästä murrosiästä. Tein asioita joita kadun vieläkin. Ikää 41v.

No nettiaktiviteettejani en raportoi, eli juurikaan AV:stä ja muista vastaavista vänkäyspalstoista hän ei tiedä mitään... Työasiat pidän myös omana tietonani, en siksi että ne olisivat mitään luottamuksellisia tai salaisia, vaan siksi, etten tykkää näyttää puolivalmista työtä kenellekään.

Muuten olen niin todella tylsä ihminen, ettei minulla ole mitään salaisuuksia. Mutta parempi niin.

Mieheni ei tiedä, että olen CIA:n agentti.

Kauheita salaisuuksia pidätte sisällänne rakkaimmaltanne, vai ovatko he?.

Itse on ole salannut mitään. Tietty mitään yksityiskohtia ei ole tarve ollut kertoa puolin tai toisin. Mulla ei ole kyllä luurankoja kaapissa. Esim. seksikumppanien määrä ennen suhdettamme ei ole kiinnostanut kumpaakaan. Niitä on molemmilla ollut ja se siitä. Pitemmät suhteet tiedossa ja mieheni on jopa tutustunut kauttani exääni ja käy joskus golfaamassa hänen kanssa:).

Perhejutut ja niin edelleen tulleet tietoon vuosien myötä. Emme kumpikaan ole oksentaneet kaikkea menneisyyttä heti suhteen alkumetreillä.

Että minä olen sen luonteinen, että ihastun jatkuvasti muihin miehiin ja naisiin. Siis näyttelijöihin / rooleihin, muusikoihin, tuttuihin, kavereihin, miehen kavereihin, miehen sukulaisiin, jne.

Minä vain olen sellainen :) Koskaan en pettäisi miestäni, mutta tunteilleni en mahda mitään. Minulla saattaa olla viikossa parikin ihastusta, ja joskus taas ihastukset saattavat kestää vuosia. En voi sille mitään. Se ei ole mikään uhka miehelleni (johon siis niin ikään ihastun jatkuvasti), mutta en halua, että hän joutuisi pahoittamaan mielensä. Siksi en kerro hänelle siitä.

Tämä todella on vain sellaista 12-vuotiaan tytön tasoista haihatusta ja hapatusta, jossa ei ole mitään vakavaa :) Ihastuminen on mukava tunne, eikä siinä sen kummempia. Ikinä en esim. kertoisi ihastukseni kohteelle tunteistani. Ja pettämään en koskaan ryhtyisi. Minulla on hyvin yksinkertainen sääntö sille, mikä on pettämistä ja mikä ei: jos en tekisi sitä mieheni läsnäollessa, se on pettämistä. Ja tällaisia asioita siis EN TEE :)

Kaiken muun mies jo tietääkin :)

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 11:03"]

Että minä olen sen luonteinen, että ihastun jatkuvasti muihin miehiin ja naisiin. Siis näyttelijöihin / rooleihin, muusikoihin, tuttuihin, kavereihin, miehen kavereihin, miehen sukulaisiin, jne.

Minä vain olen sellainen :) Koskaan en pettäisi miestäni, mutta tunteilleni en mahda mitään. Minulla saattaa olla viikossa parikin ihastusta, ja joskus taas ihastukset saattavat kestää vuosia. En voi sille mitään. Se ei ole mikään uhka miehelleni (johon siis niin ikään ihastun jatkuvasti), mutta en halua, että hän joutuisi pahoittamaan mielensä. Siksi en kerro hänelle siitä.

Tämä todella on vain sellaista 12-vuotiaan tytön tasoista haihatusta ja hapatusta, jossa ei ole mitään vakavaa :) Ihastuminen on mukava tunne, eikä siinä sen kummempia. Ikinä en esim. kertoisi ihastukseni kohteelle tunteistani. Ja pettämään en koskaan ryhtyisi. Minulla on hyvin yksinkertainen sääntö sille, mikä on pettämistä ja mikä ei: jos en tekisi sitä mieheni läsnäollessa, se on pettämistä. Ja tällaisia asioita siis EN TEE :)

Kaiken muun mies jo tietääkin :)

[/quote]

Itse asiassa minulla on vähän samaa. Mutta en koskaan ihastu "oikeisiin ihmisiin", vaan juurikin näyttelijöihin, roolihahmoihin, fiktiivisiin hahmoihin kirjoissa ja muuta hassua. Se on tosiaan ihan täysin 12-vuotiaan tasolla olevaa touhua :D En edes osaa pitää niitä minään "ihastuksina", lähinnä se on sellaista yliaktiivisen mielikuvituksen haihattelua. En esim. koskaan haaveile, että nämä "ihastukset" olisivat minun kanssani (seksuaalisesti tai muutenkaan) vaan ainoastaan pyörittelen kaikenlaisia fiktiivisiä skenaarioita mielessäni.

Luen ja kirjoitan liikaa fiktiota, siitä se taitaa johtua :D

että kun seksin jälkeen menen pesulle niin tyydytän itseni orgasmiin ja teeskentelen sen orkun jonka saan hänen kanssaan. Mikäs siinä kun on jo niin kiihottunut niin helposti tulee pestessä. Hän ei kestäisi totuutta sen verran näkee vaivaa sängyssä

Olen teininä varastanut. Häpeän asiaa vieläkin. 

Se tietää kyllä ihan kaiken... ollaan tosi avoimia ja ollaan alusta asti (7v) juteltu aivan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Välillä tuntuu että se tietää musta asioita joita minäkään en tiedä ;-)

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 10:58"]

Mieheni ei tiedä, että olen CIA:n agentti.

[/quote]

:D

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 22:59"]

Miten hajalla olen meidän avioliitossa ja että mietin tosissani eroa.

[/quote]

sama täällä :(

[/quote]

voi kuinka meitä on :(