Muita, jotka peittelevät onneaan/hyväosaisuuttaan?

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 11:31"]

Minulla on käynyt tuuri, että olen saanut puolisokseni välittävän miehen, joka on rakastava aviomies ja rakastava isä, ja myös sellainen joka osallistuu perhe-elämään "kuten kuuluu". 

Minä olen kotiäitinä, mutta en kituuttele pelkällä kotihoidontuella vaan sen ja lapsilisien lisäksi vielä pääomatuloja reilun tonnin kuussa. Mieheni on hyvätuloinen, ja vieläpä tässä meidän kotia lähellä töissä 8-16. Josku on työmatkoilla, mutta ei usein. Hän hoitaa lapsia usein iltaisin että saan harrastaa ja nähdä muutamaa ystävääni. Oma isäni on eläkkeellä ja hän noin kerran viikossa ottaa lapset ulos ja minä saan rentoutua tai käydä vaikka kaupungilla. 

Mieheni harrastaa liikuntaa, mutta yleensä joko aamuisin tai iltaisin tunnin verran. Muuten hän on meidän kanssa. Hän myös usein ottaa lapset mukaansa ja lähtee sukulaisiinsa tai kaverilleen ja minä saan omaa aikaa. Me remontoimme tätä asuntoa hiljalleen ja meitä käy molempien isät siinä auttamassa. Remonteissa ei ole tarvinnut tinkiä varsinaisesti mistään, ja meidän keittiö onkin vähän sen näköinen.

Koska meillä ei ole rahasta hirveä pula, niin olen voinut käydä kampaajalla, ulkona syömässä, ostoksilla. Viime kuussa olimme löhölomalla koko perhe Teneriffalla ja ensi kuussa lähdetään mieheni kanssa kahdestaan kaupunkilomalle Eurooppaan. Ensi keväänä olen lähdössä ystäväni kanssa Pariisiin viikoksi. 

Kaikeasta tästä olen ihan hiljaa esim. kerhoissa tai leikkipuistoissa. Joskus tuntuu, että oma aikani ja rahatilanteeni (en siitä puhu mutta näkyyhän se) harmittaa muita. En ole pröystäilevä ihminen, enkä muutenkaan päällekäyvä tai mitään sellaista. Olen ihan tavallinen, osaan kuunnella, tulen toimeen muiden kanssa. 

Niin ja koska minulla sitä omaa aikaa on, luen lehtiä, seuraan maailman tilannetta, olen perillä asioista. Joskus kun olen leikkipuistossa aloittanut jutun, että "luin Taloussanomista että..." niin saan kommentteja tyyliin: ai sä luet lehtiä? 

Ärsyttäisinkö minä sinua, jos tuntisit minut vaikka leikkipuistosta tai perhekerhosta?

[/quote]

Eikös teillä ole aika normitilanne? Ainakin tällä alueella missä minä asun on joka talossa vastaavan oloinen tilanne. En usko että ärsyttää jos pysyt omalla alueella, mutta jos meet kaupungin vuokratalojen hiekkikselle huutelemaan niin saattaa alkaa ärsyttää. :D Minä asun nyt väliaikaisesti töitten takia kaupungin vuokra-asunnossa viikolla ja kyllä sen eron huomaa lapsista jotka pihalla leikkii, että meininki on erilaista. Ei omakotitalo alueella sen parempaa porukkaa ole, mutta lapset ei mätä vittua ja perkelettä niin paljoa eikä aikuiset näytä niin kärsivältä, eikä esim meidän talon kadunpätkällä kukaan polta tupakkaa! Ketään en ole nähnyt sätkä kädessä ikinä, mutta kaupungintalossa istuvat röökit suupielissä parvekkeillaan. En malta odottaa että pääsen pois kaupungintaloista, pois tupakansavusta ja vittuperkeleistä jotka mekastaa pihalla. :(

Minusta tuntuu, että AP ei ole ihan kaltaisessaan seurassa. Minä olen mielestäni ihan tavallinen kaikinpuolin, että eräässä entisessä kaveriporukassani piti aina välillä vähän piilotella elämäänsä.

Tässä porukassa esimerkiksi ihmeteltiin juuri niitä Converseja (n. 70 € kengistä ei oikeasti ole paljon), sitä, että teimme viikonloppuna ruokaa lampaanlihasta, ostamaani parinsadan nahkalaukkua (klassinen malli, jota olen käyttänyt monta vuotta...) ja sekin järkytti, että mieheni osallistuu kodinhoitoon. Mielestäni on ihan tavallista, että mies osallistuu kotona. En edes ottaisi "miestä",  joka ei siivoa tai laita ruokaa.

Tuollainen ihmettely kertoo enemmän ihmettelijästä itsestään kuin kummastelun kohteesta.

Täällä yksi. Olen perinyt paljon metsää, osakkeita, asuntoja jne. Suurin osa ihmisistä ei tiedä taustojani, koska minulla on mieheni sukunimi. Olen törmännyt muutaman kerran työelämässä  ja myös "hiekkalaatikolla" aiheeseen. Miten voitte matkustella noin, miten teillä on tuollaiset autot ja talo. Olen hyvässä ammatissa, mutten toki voisi elää omilla ja mieheni tuloilla näin hyvin. Molemmilla on yliopistotasoinen koulutus, muttei supertuloja.

En tiedä miksi olen vaan ollut hiljaa. Ehkäpä siksi, että kateutta ja kaunaisuutta on niin paljon ilmassa. En kyllä itse sitä nykyisin enää mieti, nuorempana kyllä.

Se on ihan ihmisestä kiinni. Tunnen todella varakkaita ihmisiä, varmaan voisi kutsua rikkaiksi ja joiden elämä poikkeaa tosi paljon omastani, mutta he eivät millään muotoa tuo sitä esille. Ehkä he ovat jo niin rikkaita, että se on eri asia, kuin ap.n "hyväosaisuus". Heillä on varaa jakaa sitä rikkauttaan ja tuhlata sitä jopa minuun...

En tunne oloani ollenkaan huonommaksi tai ole kateellinen heille, se on heidän elämänsä, minulla on omani. Kai se ap.n  luulo omasta paremmuudestaan on se ongelma, ei se miten muut häneen todella suhtautuvat.

Minulla on tuttava, joka kehui aina kuinka hyvin heillä menee ja kuinka kova palkka miehellä on. Rakensivat komean talon ja sitä kehuttiin ja ihasteltiin. Elämä oli yhtä juhlaa.

Sitten kulissit kaatuivat, mies olikin juoppo, sekakäyttäjä, hakkasi vaimoaan ja nyt ovat jo eronneet. Vaimo elää lapsensa kanssa, kituuttaa sossun tuilla ja koettaa lainata minulta rahaa ja kerjää vanhoja vaatteita...

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 11:39"]

Mahdoton sanoa, ärsyttäisitkö. Js ihan vain tätä tekstiä lukee, niin vaikutat vähän naivilta Ja aika lailla maan napaasi keskittyneeltä - siitä toi lehtikommenttikin epäilemättä tulee.

Mulla menee tunnepolella ja taloudellisesti todennäkösiesti vähintään yhtä hyvin kuin sulla. Olen omaan elämääni erittäin tyytyväinen. S ei kuitenkaan aiheuta mulla mitään välitöntä ajatusta siitä, että tämä tekisi minusta jotenkin muita paremman tai kadehdittavamman. minä kun oletan, että jokainen järjestää elämänsä suurin piirtein sellaiseksikuin haluaa, ja ihmiset nyt vain haluavat erilaisia asioita. Tiedän myös, että ihan kaikkea ei voi valita. Itselläni tähän erinomaisesti toimivaan ja rakastavaan ja tukevaan perheeseen kuuluu myös sairas lapsi. Jsnvoisin valita, hän olisi terve, mutta näin ollen me pärjäämme kyllä tämänin kanssa.

[/quote]

Kirjoitin jo niin paljon, että unohdin sanoa, että saan niin paljon kommentteja. Ja kysymyksiä. Että ai, teillä on varaa matkustaa? Ai, onko nuo ihan uudet Converset? Ai sinä luet lehtiä? Ai, sinä ehtiät käydä pilateksessa ja vapaaehtoisryhmässäkin? 

Ja kun olen huomannut jääväni ulkopuolelle, olen alkanut miettiä, mistä se johtuu. Eilen yksi äiti soitti, että tulemmeko leikkipuistoon. Olimme juuri syömässä koko perhe. Tänään sama äiti soitti (ei tietysti tämä kerro minun ulkopuolisuudestani mitään) niin en kehdannut enää vastata, sillä jos hän olisi pyytänyt minua taas lasten kanssa ulos, olisi minun pitänyt vastata että ei kun minä maalaan täällä yksinäni tuota makkaria, mies on lasten kanssa vanhemmillaan käymässä. 

Vaikea selittää tätä näköjään. 

[/quote]

Mä en oikeasti tajua ollenkaan... siis missä piireissä on tuollaista? Missä päin suomea?

Onko jollekin oikeasti jotkut 70e maksavat tennarit kateuden kohde? Itse ostin just special edition- mallin superhienot Lontoosta, jossa näin kolmen lapsen äitinä piipahdan kerran vuodessa moikkaamassa kavereita, kuten myös Pariisissa. Mutta kyllä mun ystäväpiirissä matkustellaan muutenkin paljon.

Parisuhde on kunnossa ja talous myös. Ainakin omissa piireissäni ja tuolla leikkipuistossakin on ihan samanlaisia mammoja.

Jotenkin sun juttusi kuulostaa tosi omituiselta. Kyllä mun kaikilla tuttavillani isovanhemmat ja kaverit auttaa lastenhoidossa. Mua on autettu paljon, ja autan itsekin paljon. Käytännössä ei ole ikinä tilannetta, että jonnekin pitäisi päästä, mutta lasten takia ei onnistu. Niin ja mies on täysin tasavertainen vanhempi meillä myös.

Tuollaisia en tajua ollenkaan, että ei kehtaa vastata puhelimeen, jos maalaa seinää...? Häh? Ja sitten vielä ihmettelee jos jää ulkopuoliseksi tuollaisilla outouksilla.

PS. Jos itse huomaan jollain jotian uutta, mun mielestä on kohteliasta mainita siitä. Eritysiesti jos se on mielestäni hieno. En silti kadehdi ketään, en edes osaa ajatella maailmaa siltä kantilta, että kaikki on koko ajan kateellisia jostain. En tiedä naapureiden autojen merkkejä, ja paljonko ne kenties maksaa tms.

[/quote]

Ehkä olet hieman rajoittunut kun luulet, että kaikkien elämän on tuollaista. Itse tiedän vain muutaman perheen, joilla isovanhemmat auttelevat noin paljon tai jotka voivat pyytää kavereilta apua . On myös muistettava, että elämä ei koostu pelkistä valinnoista vaan joillakin on ihan todella vain parempi onni. Elän itsekin keskiluokkaista elämää, mutta ymmärrän myös sen miten pahalta joistakin voi tuntua seurata sitä vierestä. En todellakaan myöskään kuvittele, että tämä olisi kaikki omaa aikaansaannostani vaan minulla on ollut myös onnea. 

Jotenkin tämänkin ketjun asioissa suhtaudutaan väheksyen rahaan. Totuus kuitenkin on, että tiettyyn pisteeseen asti onnellisuus korreloi varallisuuden kanssa. Siksi pidän sitäkin niiden ihmisten, joilla ei sitä varallisuutta ole paljoa, väheksymisenä jos sanotaan, ettei raha tuo onnea.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 11:31"]

Kaikeasta tästä olen ihan hiljaa esim. kerhoissa tai leikkipuistoissa. Joskus tuntuu, että oma aikani ja rahatilanteeni (en siitä puhu mutta näkyyhän se) harmittaa muita.

[/quote]

Jos muut huomaavat rikkaan elämäntapasi, niin ethän sä silloin kovin hyvin sitä osaa peitellä. :D

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 11:31"]

Kaikeasta tästä olen ihan hiljaa esim. kerhoissa tai leikkipuistoissa. Joskus tuntuu, että oma aikani ja rahatilanteeni (en siitä puhu mutta näkyyhän se) harmittaa muita.

[/quote]

Jos muut huomaavat rikkaan elämäntapasi, niin ethän sä silloin kovin hyvin sitä osaa peitellä. :D

[/quote]

Totta kai se näkyy jollain tavalla, tai tulee esiin keskusteluissa. Tarkoitin, etten leuhki millään niin kuin tässä nyt moni ilmeisesti ihan automaattisesti olettaa minun tekevän. Ja ei, en ole rikas, mutta joissain asioissa minulla on käynyt tuuri. Ei tatvitse kituuttaa, voin tehdä asioita. 

Jos olen yksin kaupungilla keskellä päivää, ja tuttu kotiäiti tulee vastaan, niin näkeehän hän sen että minulla ei ole lapsia mukana ja on muutama ostoskassi käsipuolessa. 

En jaksa enää selittää. Siinä en ole saanut onnea, että olisin hyvä kirjoittamaan. Onneksi muutama on ymmärtänyt, eikä pidä minua leuhkijana vaan osaa jotenkin ymmärtää myös minua. Kiitos siitä.

Ap

Tervehdys ap ja muut,

Mukava lukea tasapainoisesta elämästä, jossa on hyvä olla :) Terveys, hyvät suhteet läheisiin ja taloudellinen hyvinvointi ovat kaikki todella tärkeitä asioita, mutta mielestäni elämässä olisi tarpeen olla perusta, joka ulottuu syvemmälle kuin mikään äsken mainituista asioista: tähän liittyen näin mainoksen jonkin helsinkiläisen kuoron konsertista, jonka otsikko oli Lauluja siitä mikä katoaa ja mikä kestää. Eli ihminen mielestäni (vaikka tiedostamattaankin) kaipaa ja tarvitsee syvempää perustaa ja tarkoitusta elämäänsä kuin vain sitä, jonka voi inhimillisesti omilla voimillaan, onnistumisellaan tai hyvinvoinnillaan  luoda. Tätä perustaa voisi kutsua vaikka suuremmaksi turvallisuudeksi ja tarkoitukseksi tai suuremmaksi Rakkaudeksi. Sydämestäni suosittelen kaikille seuraavaa kahta sivua asiaan liittyen :) http://www.healingrooms.fi/?sid=100 http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

Ap vaikuttaa naivilta

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 19:05"]

Ap vaikuttaa naivilta

[/quote]

Mitä sitten? Jos hän myös hyvä ihminen?

Itse peittelen ammattiani. Toivon aina, että kukaan ei koskaan ota työtä puheeksi esimerkiksi puistossa tai perhekerhossa. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla nuorimman lapseni kanssa kotona. Ammatiltani olen lääkäri. Monta kertaa on käynyt niin, että kun jossain yhteydessä tulee ilmi, että olenkin lääkäri (luultavasti en ulkoisesti näytä sellaiselta, päätellen muiden hämmästyneistä ilmeistä), muut äidit vaikkapa puistossa jäätyvät ihan täysin. Aiemmin he ovat jutelleet kanssani normaalisti kaikenlaista, mutta kun ammattini paljastuu, heille iskee kai joku kummallinen alemmuudentunne ja minut jätetään sen "ydinporukan" ulkopuolelle. Itse en pidä millään lailla ammattiani kummempana kuin mitään muutakaan ja pelkään aina kovasti sitä, että muut luulevat minun luulevan itsestäni jotain. Siksi yritän välttää "mitäs teet työksesi?" kysymyksiä.

Kyllä se enemmän persoonasta on kiinni ku vaarallisuudesta et onko ärsyttävä tyyppi. Mulla on ystävinä todella varakkaita ja todella tavallisia keskituloisia. Kaikilla on omat ilonsa ja murheensa. Mut sä vaikutat ton tekstin pohjalta hieman ärsyttävältä asenteesi vuoksi. Et en ehkä haluis tutustua. Nii  ja mäki olen kuvailemasi hyväosainen.

No, et varmaankaan ärsyttäisi minua, mutta tuskin kertomasi perusteella liioin viihtyisin seurassasi. En ehkä ole sinun mittapuusi mukaan hyväosainen, mutta hyvin toimeentuleva kyllä. Elämänarvoissani kuitenkin pidän tärkeänä vähentää turhaa kuluttamista, kun sellainen taas vaikuttaa sinulle olevan yksi hyväosaisuuden mittari. Matkustelemme jonkin verran, mutta en voisi kuvitellakaan, että lentäisin viikonloppulomille kymmenen kertaa vuodessa, koska lentomatkustaminen on niin saastuttavaa.

Minä pidän itseäni hyväosaisena siksi, että minulla on ihana perhe, läheiset suhteet teini-ikäisiin lapsiini, vaikka asumme kaupungissa, meillä on luonto lähellä, piha on iso, ja rakastan istutella tai kylvää sinne joka vuosi jotakin uutta. Mies on hoitanut osuutensa lapsista, en muista koskaan, että en olisi lasten takia päässyt jonnekin tai voinut tehdä jotakin, mitä olisin halunnut. Voihan tietysti olla, että aika kultaa muistot, mutta en liioin tiedä montakaan sellaista asiaa, mitä ei voisi lasten kanssa tehdä. Omia vapaailtoja sain kyllä aina, kun halusin, ja anoppini sekä siskoni ottivat lapset mielellään, kun miehen kanssa pari kertaa vuodessa vietettiin hotelli- tai telttailuviikonloppu kahdestaan, kun lapset olivat pienempiä.

Taloa taas remontoidaan sitä mukaa, kun se ylläpidon kannalta on tarpeellista, ei koskaan siksi, että tarvitsisi nyt saada kiva uusi keittiö, joka on viimeisen päälle hieno. Pienillä asioilla saa kodin tunnelmaan ja ilmeeseen vaihtelua, ei tarvitse siinäkään kuluttaa niin, että pistetään kaikki uusiksi.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 14:49"]

No jos joku vetoaa Taloussanomiin, niin se korkeintaan naurattaa, lehti kun on kuitenkin talouslehtien 7 päivää...

Mutta muuten et kyllä ärsyttäisi. Tosin en kyllä arvosta kotiäitiyttä, mutta en sitä mitenkään erityisesti näytä.

[/quote]

Oletko harkinnut, että yrittäisit arvostaa kaikkia ihmisiä? Mitä jos ajattelisit niinkin rohkeasti, että ihmiset tekevät elämässään erilaisia ratkaisuja ja erinäisistä syistä ajautuvat erilaisiin elämäntilanteisiin, mutta kaikkia heitä voi arvostaa ja kunnioittaa?

Perustavanlaatuinen ongelma ajatusmaailmassasi on se, että mitä todennäköisimmin et itsekään ole tehnyt mitään millään mittarilla arvostettavampaa, joten halveksimalla kotiäitejä halveksit myös itseäsi. Jos olet Madonna tai Nobel-palkittu, niin vedän sanani takaisin. Jos kuitenkin olet taas yksi keskivertoarvosanoin maakuntayliopistosta valmistunut assistant controller pienessä pörssiyhtiössä, niin ei, se ei ole mainittava saavutus, johon kuka vain ei pystyisi.

Omaan talouslukemistoosi kuuluu totta kai Wall Street Journal ja Financial Times, mutta heitätkö vielä pienen analyysin, miksi Taloussanomat on niin naurettava lehti, ettei edes hiekkalaatikolla small talkin lomassa voi luoda keskustalunalkua sen jutuista? Kertaan vielä: hiekkalaatikolla small talkin lomassa.

Terveisin mies, jota etoo tällaiset idiootit.

Jos tuntisin sinut, olisin iloinen puolestasi. Kuvittelisin, että hyvinvointisi ja onnellisuutesi säteilee ulos päin, vaikket elämästäsi paljoa kertoisikaan. Kateellinen en olisi missään tapauksessa :)

Mulla särähti näin anonyymina sun tarve saada jatkuvasti omaa aikaa ja hyväosaisena itsesi pitäminen, koska muut vievät lapset pois jaloistasi.

Mä kun taas pidän itseäni hyväosaisena ja onnekkaana, koska olen "osannut" ammentaa voimavarat arjesta ja lapsista niin, että tarvetta kodin ulkopuoliselle omalle ajalle ei liiemmin ole, vaikka mies tekee pitkää päivää ja matkustaa toisinaan paljonkin. Hyvä arjen sietokyky on todella hyödyllinen taito, olen siitä kiitollinen. Opin sen ulkomailla asuessa, kun ulkona oli turvatonta liikkua ja jouduin olemaan paljon neljän seinän sisällä. Toistaiseksi tästä "taidosta" on ollut pelkkää hyötyä.

Toisaalta, jos mies olisi ns. rivityöläinen, jolla normaalit toimisto-työajat ja olisin aina elänyt Suomessa, tilanne olisi kai eri. Ja mulla pienet lapset. Kunhan he kasvavat, mä todennäköisesti alan harrastaa/opiskella, jolloin hyödynnän lastenvahteja/miestäni.

Ärsyttäisit varmaan, mutta ihan vain sen takia, että olen kateellinen siitä miten sulla asiat on, ihanasti.

Toisaalta taas minulla on tuo ihan sama, no rahaa ei noin paljon, mutta onnellisuusaste samoissa kuitenkin. =)

Olen etuoikeutettu. Tunnen äärimmäistä onnea ja iloa lapsistani, miehestäni, kodistani, elämästäni. 

ap, todistelet itsellesi olevasi hyväosainen, sinulla on hyvä mies, paljon rahaa ja hieno keittiö.. Onnee sulle mutta oletko todella onnellinen elämässäsi, saatko rahalla sitä mistä olet haaveillut? Onko sinusta tullut se joksi olet aina halunnut, hyväosainen kotiäiti?

Minä en välttämättä huomaisi edes ap että olet taloudellisesti monia pienten lasten äitejä paremmin toimeen tuleva. Mun mielestä nuo kertomasi asiat kuulosta ihan normiperheenäitien jutuilta. Minulla ei tosin tuohon kaikkeen ole varaa, koska taloudellisesti ollaan melko tiukilla, silti en usko että kiinnittäisin huomiota. Tietysti jos itse alkaisit kerskua rahoillasi saattaisin katsoa karsastaen, mutta en luonnolisesti rahojen, vaan omahyväisyytesi tähden. Elä vaan ap ihan rohkeasti elämääsi käyttäen rahojasi kuten haluat, välittämättä muiden mielipiteistä. Älä kuitenkaam erehdy ajattelemaan, että meidän sinuä köyhempien elämä ei olisi yhtä hyvää. Itse nautin täysillä vauva-arjesta vaikka rahasta on tiukkaa, enkä sinua minua onnekkaampana. Koen että olen itse rakentanut elämäni kuten olen halunnut, enkä usko että sinun elämäsi olisi minulle parempaa kuin nykyinen. Älä siis ylpisty liikaa! jokainen rakentaa itse oman elämänsä oman näköisekseen. Itseasiassa en pidä sinua mitenkään onnekkaana tai etuoikeutettuna, olet tehnyt elämässäsi hyviämpäätöksiä ja rakentanut itsellesi sinulle sopivan elämäntyylin. näin olen myös minä tehnyt ja olen onnellinen.

itse joskus peittelen onneani vauvani helppouden takia. Minun ystävälläni on todella vaativa vauva. Joskus mietin miten paljon uskallan meidän arjesta kertoa, ettei ystävälleni tule paha mieli. Mielestäni on mukavaa kun heillä on saman ikäinen vauva On kiva jakaa arjen iloja, suruja ja huolia. Mutta joskus tuntuu että saatan kuulostaa kerskailijalta tai turhasta valittajalta. Esim. Heidän vauvansa valvottaa paljon öisin, meillä taas mietitään että kärsiikö imetys kun vauva on jättänyt yösyönnin kokonaan. joskus tuntuu että meidän vauvahuolet on olemattomia heidän omiensa rinnalla, joten jos joskus erehdyn jostain valittamaan lisään yleensä loppuun "ollaan kyllä niin helpolla päästy että ei olisi varaa valittaa mistään". Tuntuu myös joskus typerältä hehkuttaa hyviä asioita kun heidän arkensa on todella rankkaa. En ole koskaan ystävältäni saanut viestiä että he ajattelisivat näin, mutta väkisinkin itsellä on välillä huono omatunto. Pakko siis myöntää, että muille lapsiperheille en yleensä paljasta kokototuutta siitä, miten helppoa meidän vauva-arki oikeasti on ollut. Varsinkaan jos heidän vauvansa on ns. VaIkea. 

Opiskeluaikoina opin jättämään kokeideni arvosanat omana tietonani. Menestyin yleensä kokeissa kanssasisariani paremmin, mikä aiheutti yleensä jonkinnäköistä nälvintää. Monesti kerroin vain huonoimmista tuloksista. 

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 21:51"]

ap, todistelet itsellesi olevasi hyväosainen, sinulla on hyvä mies, paljon rahaa ja hieno keittiö.. Onnee sulle mutta oletko todella onnellinen elämässäsi, saatko rahalla sitä mistä olet haaveillut? Onko sinusta tullut se joksi olet aina halunnut, hyväosainen kotiäiti?

[/quote]

Minä lähden syksyllä opiskelemaan alaa, jonka löysin tässä kotiäitivuosien aikana. Se on mielenkiintoinen ja tarjoaa mahdollisuuden myös ulkomailla työskentelyyn, joka on sekä minun että mieheni unelma.

Haluan nyt korostaa, että kaikki mistä aloituksessani kerroin: oma aika, keittiö, matkat, ostokset, on sellaisia joista muilta on tullut mainintoja ja kysymyksiä ja ihmettelyä. Enkä shoppaile jatkuvasti, mutta olenko ainoa äiti joka huomaa että taas nuo on kasvaneet, tai että kumisaappaat on menneet rikki ja on luvassa sadepäiviä ja tarvitaan uudet? Ja sitten olen lähtenyt niitä hakemaan tai käynyt esim. hammaslääkärissä kun isäni tulee hoitamaan lapsia. Ja joku tuttu on tullut vastaan ja sanoo että "taas sitä kaupungilla pyöritään omassa rauhassa!" vaikka viimeksi olisin tosiaan ollut hampaan juurihoidossa ja sillä kerralla ostamassa uusia kumisaappaita ja apteekissa käymässä.

Itse en pidä itseäni älyttömän hyväosaisena vaan onnekkaana, ja suurimman osan ajasta olen tyytyväinen. Tietysti olen ihan tavallinen ihminen jolla on hyviä ja huonoja päiviä. Aloituksen tein huonona päivänä. 

Ap

ps. En todellakaan kuvittele että minun elämä olisi parempaa kuin muiden. Tai toisaalta en myöskään ajattele että se olisi huonompaa. 

Ja kunpa lukisitte vastaukseni ajatuksella tähän ketjuun ettekä tekisi omia päätelmiänne niin ahkeraan.