Muita, jotka peittelevät onneaan/hyväosaisuuttaan?

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 12:41"]

Mä en ehkä huomaisi että sulla on uudet converset jos et sitä itse mainitsisi.

[/quote]

En maininnut mitään, ne huomattiin.

Ap

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 11:31"]

Minulla on käynyt tuuri, että olen saanut puolisokseni välittävän miehen, joka on rakastava aviomies ja rakastava isä, ja myös sellainen joka osallistuu perhe-elämään "kuten kuuluu". 

Minä olen kotiäitinä, mutta en kituuttele pelkällä kotihoidontuella vaan sen ja lapsilisien lisäksi vielä pääomatuloja reilun tonnin kuussa. Mieheni on hyvätuloinen, ja vieläpä tässä meidän kotia lähellä töissä 8-16. Josku on työmatkoilla, mutta ei usein. Hän hoitaa lapsia usein iltaisin että saan harrastaa ja nähdä muutamaa ystävääni. Oma isäni on eläkkeellä ja hän noin kerran viikossa ottaa lapset ulos ja minä saan rentoutua tai käydä vaikka kaupungilla. 

Mieheni harrastaa liikuntaa, mutta yleensä joko aamuisin tai iltaisin tunnin verran. Muuten hän on meidän kanssa. Hän myös usein ottaa lapset mukaansa ja lähtee sukulaisiinsa tai kaverilleen ja minä saan omaa aikaa. Me remontoimme tätä asuntoa hiljalleen ja meitä käy molempien isät siinä auttamassa. Remonteissa ei ole tarvinnut tinkiä varsinaisesti mistään, ja meidän keittiö onkin vähän sen näköinen.

Koska meillä ei ole rahasta hirveä pula, niin olen voinut käydä kampaajalla, ulkona syömässä, ostoksilla. Viime kuussa olimme löhölomalla koko perhe Teneriffalla ja ensi kuussa lähdetään mieheni kanssa kahdestaan kaupunkilomalle Eurooppaan. Ensi keväänä olen lähdössä ystäväni kanssa Pariisiin viikoksi. 

Kaikeasta tästä olen ihan hiljaa esim. kerhoissa tai leikkipuistoissa. Joskus tuntuu, että oma aikani ja rahatilanteeni (en siitä puhu mutta näkyyhän se) harmittaa muita. En ole pröystäilevä ihminen, enkä muutenkaan päällekäyvä tai mitään sellaista. Olen ihan tavallinen, osaan kuunnella, tulen toimeen muiden kanssa. 

Niin ja koska minulla sitä omaa aikaa on, luen lehtiä, seuraan maailman tilannetta, olen perillä asioista. Joskus kun olen leikkipuistossa aloittanut jutun, että "luin Taloussanomista että..." niin saan kommentteja tyyliin: ai sä luet lehtiä? 

Ärsyttäisinkö minä sinua, jos tuntisit minut vaikka leikkipuistosta tai perhekerhosta?

[/quote]

Et missään nimessä ärsyttäisi, ethän ole millään tavalla pröystäilevää tyyppiä. Jos tietäisin enemmän elämästäsi, saattaisin kysyä vinkkejä, miten olet saanut elämäsi noin hyvin järjestettyä, siinä kaikki! Enemmän minua ärsyttävät nämä, jotka kohottelevat kulmiaan lehtien lukemiselle...

Me ei rahallisesti olla hyväosaisia, tai no, on ne omaisuudessa kiinni. Mutta ymmärrän pointtisi. En uskalla puhua asioistani kuin parhaille ystävilleni. Musta puhutaan tosi vähättelevään sävyyn ja joka kerta muistetaan mainita että helppohan sen on kun on noihin hyvä mies. ilmeisesti mulla ei saa olla edes huolia kun noin hyvä mies on :) 

meillä on asiat tosi hyvin, en sitä kiellä. tuntuu vaan kurjalle muut yrittää nujertaa sitten muutoin :/

Me ei rahallisesti olla hyväosaisia, tai no, on ne omaisuudessa kiinni. Mutta ymmärrän pointtisi. En uskalla puhua asioistani kuin parhaille ystävilleni. Musta puhutaan tosi vähättelevään sävyyn ja joka kerta muistetaan mainita että helppohan sen on kun on noihin hyvä mies. ilmeisesti mulla ei saa olla edes huolia kun noin hyvä mies on :) 

meillä on asiat tosi hyvin, en sitä kiellä. tuntuu vaan kurjalle muut yrittää nujertaa sitten muutoin :/

Me ei rahallisesti olla hyväosaisia, tai no, on ne omaisuudessa kiinni. Mutta ymmärrän pointtisi. En uskalla puhua asioistani kuin parhaille ystävilleni. Musta puhutaan tosi vähättelevään sävyyn ja joka kerta muistetaan mainita että helppohan sen on kun on noihin hyvä mies. ilmeisesti mulla ei saa olla edes huolia kun noin hyvä mies on :) 

meillä on asiat tosi hyvin, en sitä kiellä. tuntuu vaan kurjalle muut yrittää nujertaa sitten muutoin :/

Mikä on converse?

en puhu kenenkään kanssa mitään.Enkä juuri kerro asioistani.EIhän mun menoja kukaan muu maksa kuin minä itse ja kukaan muu auttele lasten hoidossa,joten mitäpä sitä kertoilemaan asioitaan-.lain mukaan jokaisella on oikeus yksityiselämään.Ei ole tarve kertoa olenko naimaton vai eronnut lapseton vai lapsellinen.Päätelköön itse.

Ymmärrän ap, ajatuksesi ihan hyvin. On paljon ihmisiä, jotka ovat todella kateellisia muiden elämästä.  Itsellänikin on tuttuja, joille en ikinä kertoisi esim. saamistamme perinnöistä tai säästöistämme.

Jos joku kommentoi vaikkapa vaatteitasi, niin ohita asia "joo, niin on" ja jatka muuta juttua. On kyllä rasittavaa olla sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa on varottava puheitaan koko ajan, ettei vaan vaikuta pröystäilevältä!  Ihan tavallisista asioista!

Itse en ole ollut  kateellinen koskaan (jo kodin perintöä), vaikka olenkin elänyt köyhän lapsuuden ja nuoruuden.

Olen yh-äiti, joka tekee osa-aikaista työtä... eli rahat tiukilla ja omaa aikaa todella vähän, mutta silti koen olevani enemmän kun hyväosainen=D Hassua! Itse taas arvostan sitä, että lapseni menestyy niin koulussa ja urheilussa ja on hyvin kasvatettu. Itse olen kaunis, urheilullinen ja kait hyvin sosiaalinen ja minulla on paljon kavereita ja ääretömän ihania sukulaisia. Olen ollu sinkkuna jo 7 vuotta, joten yksinäisyys on jo aika ikävää, tosin paljon olen tapaillut miehiä ja välillä seurustellutkin. Ja toisinaan toivon tuollaista aloittajan perheidylliä rahoineen, mutta yleensä olen hyvin tyytyväinen, kun saan tehdä mitä haluan, olen opiskellut unelma-ammattini ja elämä on hyvin malliillaan. Mutta tosiaan, ihmiset arvostavat niin eriasioita.

Niin ja piti vielä jatkaa, että kyllä olisin aivan avoimen "kateellinen" sinun laisille "hyväosaisille", kun monesti nauran lapseni kavereiden perheille, että voi kun meilläkin olisi tuota ja tuota ja päästäisiin matkustelemaan ym. Mutta samat perheet, etenkin äidit hyväntahtoisesti nauraat mulle, että sinä olet niin nuori ja kaunis ja elät ihanaa sinkkuelämää. Ei kukaan koskaan mitään pahantahtoisesti, elämä vaan on jokaiselle erilaista:)

Minun mielestä ap:n elämä kuulosti hyvin tavalliselta keskiluokkaiselta, minkälaista varmaankin suurimman osan meidän kaikkien elämä on. 

On minullakin asiat tosi hyvin, mutta en koe että muut ovat minulle kateellisia. Mutta tiedän ap mitä tarkoitat, minulle vakiokommentti on minun pitkistä, paksuista ja hyväkuntoisista hiuksistani. En edes voi ymmärtää miten jotkut voivat olla hiuksille kateellisia :D

Miksi tehdä ja nähdä ongelma siellä missä sitä ei ole?

Ole tyytyväinen, hyväosaisuutesi helpottaa elämääsi ja arkesi sujuvuutta. Arvosta itseäsi ja sitä mitä sinulla on, älä välitä muiden mielipiteistä, koska sillä on juuri se merkitys elämääsi, jonka sille itse annat. 

Et ärsyttäisi minua plus että todellakin on tarpeen peitellä onnea ja hyväosaisuutta.

Olen jo kotoa saanut opin ettei rahoilla tule leveillä.

En ole koskaan jutellut naapureiden ja tuttujen kanssa taloudellisesta tilanteesta mitenkään tarkasti. Vältän sellaisia puheenaiheita kuten paljonko teillä on lainanlyhennys talosta jne koska emme koskaan edes ottaneet lainaa vaan rakensimme säästöillämme.

Elämme säästeliäästi koska se tuntuu hyvältä eikä siksi että se olisi pakko. Siksi ystävät ym. eivät varmaan tajua edes kahdehtia meidän omaisuutta kun ei ne sijoitukset näy mitenkään meidän arkielämässä. Mutta ymmärrän että jos vaikka tykkään matkustella paljon niin kyllähän sen tutut huomaa ja tajuaa että siihen tulee jostain rahaa.

Ja tiedän että jotkut kadehtivat sitä kuinka hyvä mies minulla on. No jos ystäväni valittaa minulle jotain omasta miehestään  niin kyllä minäkin voin jotain valittamisen aihetta keksiä omastani vaikka pääosin olenkin tosi tyytyväinen mieheeni ja parisuhteeseeni.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 11:31"]

Minulla on käynyt tuuri, että olen saanut puolisokseni välittävän miehen, joka on rakastava aviomies ja rakastava isä, ja myös sellainen joka osallistuu perhe-elämään "kuten kuuluu". 

Minä olen kotiäitinä, mutta en kituuttele pelkällä kotihoidontuella vaan sen ja lapsilisien lisäksi vielä pääomatuloja reilun tonnin kuussa. Mieheni on hyvätuloinen, ja vieläpä tässä meidän kotia lähellä töissä 8-16. Josku on työmatkoilla, mutta ei usein. Hän hoitaa lapsia usein iltaisin että saan harrastaa ja nähdä muutamaa ystävääni. Oma isäni on eläkkeellä ja hän noin kerran viikossa ottaa lapset ulos ja minä saan rentoutua tai käydä vaikka kaupungilla. 

Mieheni harrastaa liikuntaa, mutta yleensä joko aamuisin tai iltaisin tunnin verran. Muuten hän on meidän kanssa. Hän myös usein ottaa lapset mukaansa ja lähtee sukulaisiinsa tai kaverilleen ja minä saan omaa aikaa. Me remontoimme tätä asuntoa hiljalleen ja meitä käy molempien isät siinä auttamassa. Remonteissa ei ole tarvinnut tinkiä varsinaisesti mistään, ja meidän keittiö onkin vähän sen näköinen.

Koska meillä ei ole rahasta hirveä pula, niin olen voinut käydä kampaajalla, ulkona syömässä, ostoksilla. Viime kuussa olimme löhölomalla koko perhe Teneriffalla ja ensi kuussa lähdetään mieheni kanssa kahdestaan kaupunkilomalle Eurooppaan. Ensi keväänä olen lähdössä ystäväni kanssa Pariisiin viikoksi. 

Kaikeasta tästä olen ihan hiljaa esim. kerhoissa tai leikkipuistoissa. Joskus tuntuu, että oma aikani ja rahatilanteeni (en siitä puhu mutta näkyyhän se) harmittaa muita. En ole pröystäilevä ihminen, enkä muutenkaan päällekäyvä tai mitään sellaista. Olen ihan tavallinen, osaan kuunnella, tulen toimeen muiden kanssa. 

Niin ja koska minulla sitä omaa aikaa on, luen lehtiä, seuraan maailman tilannetta, olen perillä asioista. Joskus kun olen leikkipuistossa aloittanut jutun, että "luin Taloussanomista että..." niin saan kommentteja tyyliin: ai sä luet lehtiä? 

Ärsyttäisinkö minä sinua, jos tuntisit minut vaikka leikkipuistosta tai perhekerhosta?

[/quote]

No jos joku vetoaa Taloussanomiin, niin se korkeintaan naurattaa, lehti kun on kuitenkin talouslehtien 7 päivää...

Mutta muuten et kyllä ärsyttäisi. Tosin en kyllä arvosta kotiäitiyttä, mutta en sitä mitenkään erityisesti näytä.

Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että vertailu muihin lisää ihmisen onnettomuutta riippumatta siitä, meneekö itsellä paremmin vai huonommin kuin vertailun kohteella.

Jos muilla menee paremmin, seurauksena on alemmuudentunteita ja itsetunnon heikentymistä. Jos muilla menee huonommin, seurauksena on syyllisyyttä, epämukavuutta muiden (oletetusta tai todellisesta) kateudesta ja pelkoja siitä, että päätyy itse huonoon asemaan. Mitä enemmän vertaa itseään muihin, sitä enemmän näitä epämiellyttäviä tunteita kokee.

Ihmiset, jotka ovat poikkeuksellisen tyytytväisiä elämänsä, eivät tapaa verrata itseään muihin, vaan he asettavat tavoitteensa itsenäisesti. He eivät syyllisty siihen ajatusvirheeseen, että muiden ominaisuudet määrittäisivät heidän ominaisuuksiaan: "Koska Liisa vaikuttaa minua paljon älykkäämmältä, taidan olla itse pelkästään keskinkertainen". Heidän on helpompi osoittaa myötätuntoa ja iloita toisten onnesta, mikä lisää heidän omaa onnellisuuttaan entisestään. 

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 11:39"]

Mahdoton sanoa, ärsyttäisitkö. Js ihan vain tätä tekstiä lukee, niin vaikutat vähän naivilta Ja aika lailla maan napaasi keskittyneeltä - siitä toi lehtikommenttikin epäilemättä tulee.

Mulla menee tunnepolella ja taloudellisesti todennäkösiesti vähintään yhtä hyvin kuin sulla. Olen omaan elämääni erittäin tyytyväinen. S ei kuitenkaan aiheuta mulla mitään välitöntä ajatusta siitä, että tämä tekisi minusta jotenkin muita paremman tai kadehdittavamman. minä kun oletan, että jokainen järjestää elämänsä suurin piirtein sellaiseksikuin haluaa, ja ihmiset nyt vain haluavat erilaisia asioita. Tiedän myös, että ihan kaikkea ei voi valita. Itselläni tähän erinomaisesti toimivaan ja rakastavaan ja tukevaan perheeseen kuuluu myös sairas lapsi. Jsnvoisin valita, hän olisi terve, mutta näin ollen me pärjäämme kyllä tämänin kanssa.

[/quote]

Kirjoitin jo niin paljon, että unohdin sanoa, että saan niin paljon kommentteja. Ja kysymyksiä. Että ai, teillä on varaa matkustaa? Ai, onko nuo ihan uudet Converset? Ai sinä luet lehtiä? Ai, sinä ehtiät käydä pilateksessa ja vapaaehtoisryhmässäkin? 

Ja kun olen huomannut jääväni ulkopuolelle, olen alkanut miettiä, mistä se johtuu. Eilen yksi äiti soitti, että tulemmeko leikkipuistoon. Olimme juuri syömässä koko perhe. Tänään sama äiti soitti (ei tietysti tämä kerro minun ulkopuolisuudestani mitään) niin en kehdannut enää vastata, sillä jos hän olisi pyytänyt minua taas lasten kanssa ulos, olisi minun pitänyt vastata että ei kun minä maalaan täällä yksinäni tuota makkaria, mies on lasten kanssa vanhemmillaan käymässä. 

Vaikea selittää tätä näköjään. 

[/quote]

Mä en oikeasti tajua ollenkaan... siis missä piireissä on tuollaista? Missä päin suomea?

Onko jollekin oikeasti jotkut 70e maksavat tennarit kateuden kohde? Itse ostin just special edition- mallin superhienot Lontoosta, jossa näin kolmen lapsen äitinä piipahdan kerran vuodessa moikkaamassa kavereita, kuten myös Pariisissa. Mutta kyllä mun ystäväpiirissä matkustellaan muutenkin paljon.

Parisuhde on kunnossa ja talous myös. Ainakin omissa piireissäni ja tuolla leikkipuistossakin on ihan samanlaisia mammoja.

Jotenkin sun juttusi kuulostaa tosi omituiselta. Kyllä mun kaikilla tuttavillani isovanhemmat ja kaverit auttaa lastenhoidossa. Mua on autettu paljon, ja autan itsekin paljon. Käytännössä ei ole ikinä tilannetta, että jonnekin pitäisi päästä, mutta lasten takia ei onnistu. Niin ja mies on täysin tasavertainen vanhempi meillä myös.

Tuollaisia en tajua ollenkaan, että ei kehtaa vastata puhelimeen, jos maalaa seinää...? Häh? Ja sitten vielä ihmettelee jos jää ulkopuoliseksi tuollaisilla outouksilla.

PS. Jos itse huomaan jollain jotian uutta, mun mielestä on kohteliasta mainita siitä. Eritysiesti jos se on mielestäni hieno. En silti kadehdi ketään, en edes osaa ajatella maailmaa siltä kantilta, että kaikki on koko ajan kateellisia jostain. En tiedä naapureiden autojen merkkejä, ja paljonko ne kenties maksaa tms.

Mä ymmärrän kyllä ap:ta. Itsellä on kanssa asiat paremmin kuin hyvin, puolisona loistava aviomies ja isä, taloudellista varallisuutta riittää ja kaikki on muutenkin hyvin. Olen tästä hyvin kiitollinen joka ikinen päivä.

Ystäväpiiriin on sattunut ihmisiä, joiden puolisot eivät osallistu lainkaan lastenhoitoon, puhumattakaan että osallistuisivat kodinhoitoon millään tavalla. He ovat itse tehneet valintansa, eikä se kuulu minulle pätkääkään. Silti saan kuulla usein hehkutusta siitä, että MINUN MIEHENI YMMÄRTÄÄ NIIN PALJON REMONTOIMISEN PÄÄLLE tai muiden miehekkäiden juttujen perään (siis samassa yhteydessä, kun valitetaan ettei mies osallistu arkeen). Hauskaa tässä on se, että oman mieheni remonttitaidot ovat aivan normaalit, samoin kuin autonkorjaustaidot. Jotenkin tuntuu, että monet haluavat korostaa sitä, että oma mies ei ole täysin hyödytön. Monta kertaa tuntuu kyllä siltä, että olisi parempi jättää sanomatta se, että mies osallistuu meillä niin siivoamiseen, vaipanvaihtoon, kylvettämiseen kuin ruoanvalmistukseenkin. Se on kyllä typerää, koska minulle oli itsestäänselvää, että haluan selvittää ennen vakavampaa sitoutumista miehen kiinnostuksen yhteiseen kodin ja talouden hoitoon ja jos muut eivät ole pitäneet sitä pariutumisvaiheessa tärkeänä, niin miksi minun pitää hävetä sitä, että em. kriteeri oli minulle tärkeä?

Taloudellinen tilanne on toinen, josta en juuri puhu. Nyt tilanne on hiukan tasaantunut, mutta aiemmin oli usein selllaista "helppo teidän on kun ei teiltä rahat lopu"-kommentointia, mikä oli täysin asiatonta yleensä, sillä elimme varsin vaatimattomasti pienillä palkoilla. Backuppia toki oli, mutta niihin ei kajottu. Monet huomattavasti vähävaraisemmat perheet matkustelivat enemmän, ostivat kalliita vaatteita ja tavaroita.

Kateus se on se kansansairaus. Pitäisi varmaan ottaa ero ja luopua kaikesta omaisuudesta, jotta ei koskaan saisi mistään kuulla.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 15:11"]Tuollaisia en tajua ollenkaan, että ei kehtaa vastata puhelimeen, jos maalaa seinää...? Häh?[/quote]

Niin, kun tämä soittaja oli sellainen, jolla mies ei osallistu lastenhoitoon ollenkaan ja jolla sitä omaa aikaa ei ole koskaan. Siis ei ikinä, sillä hänen isänsä on kuollut ja äiti kiireinen eläkeläinen ja miehen vanhemmat ulkomailla. Siis onko se niin vaikea ymmärtää, että on olemassa erilaisia elämäntilanteita, kuin mitä se oma on? 

Siis meillä on osallistuvat isovanhemmat, kun taas kahden kaverini miesten vanhemmat asuvat toisessa maassa. Se on jo yhden isovanhemmat vähemmän kuin sinulla. Sitten voi olla vielä niin, että isovanhemmat on työelämässä vielä, tai vaikka sairaita, tai jotenkin ongelmaisia tai eivät muuten vain ole kiinnostuneita auttamaan.

Eli minun oli vaikea taas vastata, että minä taas olen yksin kotona puuhaamassa omia juttujani, kun hän ei sitä koskaan voi tehdä. Ehkä se on jotain myötätuntoa toista kohtaan? Aivan kuin kesänviettosuunnitelmista puhuttaessa en monen kotiäidin todettua rahapulasta halunnut enää mainita, että mihin me olemme menossa. 

ap

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 14:49"]No jos joku vetoaa Taloussanomiin, niin se korkeintaan naurattaa, lehti kun on kuitenkin talouslehtien 7 päivää...

Mutta muuten et kyllä ärsyttäisi. Tosin en kyllä arvosta kotiäitiyttä, mutta en sitä mitenkään erityisesti näytä[/quote]

Niin, Taloussanomissa oli se hauska artikkeli suomessa painetusta Islamin oppikirjasta. Samasta aiheesta oli aloituskin täällä. Ja kun naiset leikkipuistossa puhuivat jotakin uskontoihin liittyen, sanoin tästä mieleeni tulleesta artikkelista. Lähde on hyvä mainita nettikeskusteluissa, miksi ei siis oikeassakin elämässä? Vaikka se lähde ei olisi kovin arvostettava tai trendikäs.

Kommenttisi kotiäideistä oli aivan turha, mutta pahoitit sillä kyllä mieleni.

Ap