Lue keskustelun säännöt.
Olen toinen nainen
09.05.2013 |
Olen ajautunut suhteeseen, jossa olen toinen nainen. Suhdetta on kestänyt jo 7kk ja nyt on tunteet herännyt puolin ja toisin. Mies ei ole luvannut jättää huonoa parisuhdettaan, mutta kuulostelee itseään ja tuntemuksiaan eikä pidä mahdottomana ideana eroa avokistaan kuitenkaan. Suhde on ollut jo kauan huono ja seksitön.
Tapailemme melkein päivittäin. Soittelemme ja viestittelemme. Tiedämme toistemme vahvuudet ja heikkoudet. Rakastuminen ei ole kaukana...
Olen miehelle sanonut, etten halua painostaa häntä vaan hän tekee omat ratkaisunsa. Haluamme edetä hitaasti kohti mahdollista yhteistä elämää...Joka päivä mies tuntuu varmemmalta, että haluaa olla kanssani ihan virallisesti ja julkisesti...
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (192)
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 18:14"]
Mulla on nyt kolmatta vuotta samanlainen suhde. Järjestely toimii kannaltani hyvin, ei mitään kiirettä eroon. En halua enää naimisiin, en halua yhteistä kotia, en halua yhteisiä lapsia.
[/quote]
Ilmeisesti tämä voi toimia siis näinkin... AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen toinen nainen ollut jo yli vuoden,mies jätti perheensä ja tapaili lapsiaan aina kun voi.oltiin aina yhdessä kun voitiin ja kaikki ihanaa.paskaa tässä se että mies palasi takas perheensä luo lasten takia ja sama säännöllinen seksi silti meillä jatkuu.ja myönsi että vannottanut vaimolle ettei muita.seksi aivam taivaallista ja rakastetaan toisiamme.mies niin tunnollinen ettei ikinä tule perhettään jättämään.mä koukussa häneen kun ikävä kova.
Okei...meillä nyt takana jo useampi kuukausi yhteiseloa. Mieshän erosi lopulta ja hyppäsi elämään minun kanssa. Koskaan en ole tuntenut oloani näin rakastetuksi! Monta vaikeutta olemme käyneet läpi, paljon kipeitä asioita ja vihaa. Mutta se tuntuu lujittaneen meidät entistä enemmän yhteen. Anteeksi nyt kaikille, että minusta, "ikuisesta kakkosesta ja täydestä nollasta" tuli kumminkin se ykkönen. AP
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 22:22"]
Okei...meillä nyt takana jo useampi kuukausi yhteiseloa. Mieshän erosi lopulta ja hyppäsi elämään minun kanssa. Koskaan en ole tuntenut oloani näin rakastetuksi! Monta vaikeutta olemme käyneet läpi, paljon kipeitä asioita ja vihaa. Mutta se tuntuu lujittaneen meidät entistä enemmän yhteen. Anteeksi nyt kaikille, että minusta, "ikuisesta kakkosesta ja täydestä nollasta" tuli kumminkin se ykkönen. AP
[/quote]
Please, tule 2 vuoden kuluttua kertomaan kuinka teillä menee. Ok?
Yritän muistaa :) Tosin suhteemme on kestänyt jo kaikenkaikkiaan reippaasti yli vuoden, enköhän jo miehen tunne. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ap. Oon jotenki ilonen sun puolesta vaikka ajattelin kyl ettei susta koskaan tuu ykköstä.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 22:32"]
Onnea ap. Oon jotenki ilonen sun puolesta vaikka ajattelin kyl ettei susta koskaan tuu ykköstä.
[/quote]
Kiitos :) Olihan se omakin usko loppuaikana melko koetuksella...AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko teidän historia olemaan eräänlainen varjo teidän tarinassa? Voitteko ikinä rehellisesti ja onnellisina kertoa kuinka tapasitte ja kuinka rakastuitte? En halua masentaa, mutta nyt voi tuntua hyvältä ja ihanalta, mutta se arki ihan todella tulee teidänkin suhteeseen ja silloin voi tulla myös kaikki mörköjä menneisyydestä mieleen, jotka eivät jätä rauhaan.
Itse aikoinaan aloitin suhteen naimisissa olevaan mieheen. Alussa olikin ihanaa, mutta sitten mua alkoi inhottaa meidän menneisyys ja kuinka meidän tarina sai alkunsa. En enää pystynyt suhteeseen vaan jätin miehen. Itse en nähnyt meidän tarinassa enää mitään kaunista vaan mua oksetti meidän suhde ja kuinka kaikki oli saanut alkunsa. Nyt en enää usko yhteenkään tarinaan, joka on alkanut uskottomuudella.
Kaikkea hyvää kuitenkin ap kaiken keskelle! Ei ole ollut helpoin tie, mutta onko ollut sen arvoista, jää nähtäväksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 22:49"]
Tuleeko teidän historia olemaan eräänlainen varjo teidän tarinassa? Voitteko ikinä rehellisesti ja onnellisina kertoa kuinka tapasitte ja kuinka rakastuitte? En halua masentaa, mutta nyt voi tuntua hyvältä ja ihanalta, mutta se arki ihan todella tulee teidänkin suhteeseen ja silloin voi tulla myös kaikki mörköjä menneisyydestä mieleen, jotka eivät jätä rauhaan.
Itse aikoinaan aloitin suhteen naimisissa olevaan mieheen. Alussa olikin ihanaa, mutta sitten mua alkoi inhottaa meidän menneisyys ja kuinka meidän tarina sai alkunsa. En enää pystynyt suhteeseen vaan jätin miehen. Itse en nähnyt meidän tarinassa enää mitään kaunista vaan mua oksetti meidän suhde ja kuinka kaikki oli saanut alkunsa. Nyt en enää usko yhteenkään tarinaan, joka on alkanut uskottomuudella.
Kaikkea hyvää kuitenkin ap kaiken keskelle! Ei ole ollut helpoin tie, mutta onko ollut sen arvoista, jää nähtäväksi!
[/quote]
En usko, että meitä kumpaakaan alkaa inhottaa se miten ollaan tavattu. Olemme kumminkin olleet ystäviä jo vuosia ennen suhteen alkamista. Ja se mitä luottamukseen tulee, olemme puhuneet siitä. Menemme pienin askelin, tavallaan olemme vastarakastuneita, vaikka emme kumminkaan ole :) Arki rullaa mukavasti, lapset pyörii ja hyörii mukana. Omat kodit meillä tietenkin on, vaikka mies on alkanut hiukan vihjaileen yhteenmuutosta. Itse en ihan vielä ole valmis siihen. AP
Olen vaimo, jonka miehellä on toinen nainen. On niitä voinut olla useampiakin. Tämän hetkisen suhteen toisen osapuolen tiedänkin. Salapari varmaan kuvittelee, etten huomaa mitään. Siinähän salailevat rauhassa, siitä on tiettyä etua minulle. Meillä ei ole mitään vetoa toisiimme, seksiä ei ole ollut moneen vuoteen, eikä tule, ei voisi vähempää kiinnostaa. Ällöttää koko äijä. Pidän kuitenkin kodistamme, enkä halua luopua mökistäkään, joten olen ihan tyytyväinen nykytilanteeseen. Mieheni myös tienaa ihan kivasti, eikä huonon omantuntonsa takia pihistele, eikä puutu rahankäyttööni. Kakkonenkin on varmaan tyytyväinen aina kun lähden reissuun, niin saa kuherrella mieheni kanssa rauhassa. En ikinä tule paljastamaan heille, että tiedän heidän suhteestaan. Lähden jos joskus löydän itse uuden rakkauden. Sitä odotellessa tuhlaan nykyisen rahoja. Hah hah.
Mulla on nyt kolmatta vuotta samanlainen suhde. Järjestely toimii kannaltani hyvin, ei mitään kiirettä eroon. En halua enää naimisiin, en halua yhteistä kotia, en halua yhteisiä lapsia.