Olen toinen nainen

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 22:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 18:14"]

Mulla on nyt kolmatta vuotta samanlainen suhde. Järjestely toimii kannaltani hyvin, ei mitään kiirettä eroon. En halua enää naimisiin, en halua yhteistä kotia, en halua yhteisiä lapsia.

[/quote]

Ilmeisesti tämä voi toimia siis näinkin... AP

[/quote]

Miksi toimisi?

Ap:kin mainostaa että kaikki ovat tuntevia ihmisiä, mutta eivät siltikään pidä vaimoa millään tavalla arvossa.

[/quote]

Avokilla on tunteet, jotka etsivät paikkaansa joko miehen rinnalla tai yksin...AP, joka tuntee olevansa teidän kaikkien silmissä täysi nolla.

[/quote]

Hmm... Ettei vain tarvitse toisen naisen ajatella muita kuin itseään -.-

Kyllä, olet aika nolla ainakin minun silmissäni. Mutta hei, jos yhtään lohduttaa, kyllä se mies on suurempi nolla. Sinähän olet vain hänen sivuhuvinsa, hänen se pitäisi vaimoa kunnioittaa siinä määrin ettei homma sivupanoa. Suhdetta aina voi piristää ja hoitaa ilman ulkopuolisia.

Mutta joskus voisi ne toisetkin naiset vähän kunnioittaa sitä miehen ykköstä. Jos pitää saada paneskella varatun kanssa, paneskelis edes neutraalissa ympäristössä.

[/quote]

Miten voin olla sivuhuvi ihmiselle jonka tunnen kuin omat taskuni? Jonka olen tuntenut monta vuotta? JOka tuntee lapseni ja minä hänen lapsensa?  Olen tarjoutunut jäämään pois miehen elämästä, mutta hän ei sitä halua koka pelkää menettävänsä minut YSTÄVÄNÄ ja ihastuksena. Panon hän varmasti löytäisi mistä vaan....AP

[/quote]

Ykköseksikään et ole päässyt. Ja juurihan sanoit, ystävänä ja ihastuksena->panona. Ei siis halua ykköseksi sinua ja rakkaakseen->sivupano->sivusuhde. Toinen nainen, et mitään sen enempää.

Ilmeisesti hän kyllä selviäisi ilman sinuakin koska ei ole eronnut ykkösestään.

En olekoskaan ymmärtänyt miten joku voi olla niin hurmioitunut ihmisestä, joka kusettaa omaa puolisooaan. En myöskään itse haluaisi olla mukana vedättämättässä kolmatta osapuolta. Kunnioitus puuttuu täysin, alhaista toimintaa sanoisin.

Panetko sinä kaikkia ystäviäsi...HYI!!! AP

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 22:31"]

En olekoskaan ymmärtänyt miten joku voi olla niin hurmioitunut ihmisestä, joka kusettaa omaa puolisooaan. En myöskään itse haluaisi olla mukana vedättämättässä kolmatta osapuolta. Kunnioitus puuttuu täysin, alhaista toimintaa sanoisin.

[/quote]

En minäkään...ennen tätä miestä... AP

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 13:21"]

Olen ajautunut suhteeseen, jossa olen toinen nainen. Suhdetta on kestänyt jo 7kk ja nyt on tunteet herännyt puolin ja toisin. Mies ei ole luvannut jättää huonoa parisuhdettaan, mutta kuulostelee itseään ja tuntemuksiaan eikä pidä mahdottomana ideana eroa avokistaan kuitenkaan. Suhde on ollut jo kauan huono ja seksitön.

Tapailemme melkein päivittäin. Soittelemme ja viestittelemme. Tiedämme toistemme vahvuudet ja heikkoudet. Rakastuminen ei ole kaukana...

Olen miehelle sanonut, etten halua painostaa häntä vaan hän tekee omat ratkaisunsa. Haluamme edetä hitaasti kohti mahdollista yhteistä elämää...Joka päivä mies tuntuu varmemmalta, että haluaa olla kanssani ihan virallisesti ja julkisesti...

Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?

[/quote]

Näinhän se menee, joo. Vain virallisesti avioliittoon vihitystä puolisostaan voi aidosti välittää, ja muut naiset ovat aina vain ja ainoastaan tyhjänpäiväisiä panoja, ilman poikkeusta. Heh heh. 

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 23:14"]

Näinhän se menee, joo. Vain virallisesti avioliittoon vihitystä puolisostaan voi aidosti välittää, ja muut naiset ovat aina vain ja ainoastaan tyhjänpäiväisiä panoja, ilman poikkeusta. Heh heh. 

[/quote]

Tietenkin voi välittää ja olla ihastunut. Mutta jos toinen ei sivusuhdetta parempaan asemaan pääse niin kertoo jo aika paljon todellisuudesta...

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 23:14"]

Näinhän se menee, joo. Vain virallisesti avioliittoon vihitystä puolisostaan voi aidosti välittää, ja muut naiset ovat aina vain ja ainoastaan tyhjänpäiväisiä panoja, ilman poikkeusta. Heh heh. 

[/quote]

Voi kertoa vaikka sen, että loppujen lopuksi välittää enemmän siitä elämästä joka on jo vaimon kanssa, tai että ei vaan uskalla lähteä siitä. Mutta on aika lennokasta ja vapaata tulkintaa väittää sen automaattisesti tarkoittavan, että se toinen nainen on aina ollut pelkkä panopuu, eikä esimerkiksi aito ystävyys ole ollut mahdollista.

Tietenkin voi välittää ja olla ihastunut. Mutta jos toinen ei sivusuhdetta parempaan asemaan pääse niin kertoo jo aika paljon todellisuudesta...

[/quote]

meni vähän väärään väliin toi edellinen...

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 13:37"]

Olet hyvää vauhtia matkalla kynnysmatoksi. Toivottavasti tajuat ajoissa riuhtaista itsesi siitä irti.

Jos mies sinusta tosissaan välittää, hän päättää ensin nykyisen suhteensa ennen kuin aloittaa sinun kanssasi uuden.

Ennen kuin uskot miehen puheet huonosta ja seksittömästä suhteesta, mieti, kuinka paljon mies on valmis valehtelemaan voidakseen ylläpitää sivusuhteen. Ja ihan vain vinkiksi: vaimo ei ole ainoa, jolle hän valehtelee.

[/quote]

Samaa mieltä! Kuulostaa siltä että mies kusettaa teitä kumpaakin. Kohtelee vaimoaan tökerösti sen vuoksi kun itse pettää ja siitä syystä tämä avovaimo sitten saattaa uhata erolla jos ei kohtelu muutu paremmaksi ja mies ala viihtyä kotona juoksujensa sijaan. Voit olla varma tuosta, että mies ei kumppaniaan jätä. Olisi tehnyt sen jo ajat sitten jos olisi sellaiset aikeet. Voihan se tietysti olla että avokki jättää viimein. Sitten sinä saatkin pitää sen paskan miehen ja joudut itse siihen kaltoinkohdeltavan kumppanin osaan. Silloin tiedät millä reissuilla mies viilettää kun ei enää kiinnostakkaan kotiin tulla sinun luoksesi. 

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 23:14"]

Näinhän se menee, joo. Vain virallisesti avioliittoon vihitystä puolisostaan voi aidosti välittää, ja muut naiset ovat aina vain ja ainoastaan tyhjänpäiväisiä panoja, ilman poikkeusta. Heh heh. 

[/quote]

Voi kertoa vaikka sen, että loppujen lopuksi välittää enemmän siitä elämästä joka on jo vaimon kanssa, tai että ei vaan uskalla lähteä siitä. Mutta on aika lennokasta ja vapaata tulkintaa väittää sen automaattisesti tarkoittavan, että se toinen nainen on aina ollut pelkkä panopuu, eikä esimerkiksi aito ystävyys ole ollut mahdollista.

Tietenkin voi välittää ja olla ihastunut. Mutta jos toinen ei sivusuhdetta parempaan asemaan pääse niin kertoo jo aika paljon todellisuudesta...

[/quote]

[/quote]

Ystävyys ja ihastus ovat mahdollisia. Mutta ei se takaa sitä, että rakastaisi niin paljon, että haluaisi jatkaa siitä syvemmälle. Eli jättäisi ykkösen jne.

Mitä kauemmin menee aikaa, sen todennäköisempää on, ettei mies tule eroamaan ensimmäisestä. Edelleen voi joo välittää ja olla ystävä sen toisen kanssa, mutta siitä pidemmälle ei sitten ole valmis menemään.

Kyllä tosissaan oleva mies/nainen jättää sen ensimmäisensä jos vastaan tulee jalat vievä ihminen.

Ellei sitten halua pitää kahta suhdetta sen takia, että saa muualta seksiä ja toinen sitten hoitaa lapset ja kodin ja vielä lisäksi sitä seksiä. Kätevää miehen kannalta eikö?

Molempia naisia höynäyttää puheillaan. Ap:kin tapaus kuulostaa siltä klassiselta. "nyyh, kotona ei oo seksiä ja on niiiiiin paha olla". Juuuuuh, ja edelleen siellä on?

Sori nyt vain, mutta ap kuulostaa klassiselta sivusuhteelta jonka kanssa saa jännityksen. Ja jutteluseuraa kun vaimo on väsynyt lasten takia. 2kk nuorimmainen taisi olla jutun alkaessa? Jotenkin sellainen muistikuva on. Eli väsynyt vaimo ollut kotona.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 00:21"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 23:14"]

[/quote]

Ystävyys ja ihastus ovat mahdollisia. Mutta ei se takaa sitä, että rakastaisi niin paljon, että haluaisi jatkaa siitä syvemmälle. Eli jättäisi ykkösen jne.

Mitä kauemmin menee aikaa, sen todennäköisempää on, ettei mies tule eroamaan ensimmäisestä. Edelleen voi joo välittää ja olla ystävä sen toisen kanssa, mutta siitä pidemmälle ei sitten ole valmis menemään.

Kyllä tosissaan oleva mies/nainen jättää sen ensimmäisensä jos vastaan tulee jalat vievä ihminen.

Ellei sitten halua pitää kahta suhdetta sen takia, että saa muualta seksiä ja toinen sitten hoitaa lapset ja kodin ja vielä lisäksi sitä seksiä. Kätevää miehen kannalta eikö?

Molempia naisia höynäyttää puheillaan. Ap:kin tapaus kuulostaa siltä klassiselta. "nyyh, kotona ei oo seksiä ja on niiiiiin paha olla". Juuuuuh, ja edelleen siellä on?

Sori nyt vain, mutta ap kuulostaa klassiselta sivusuhteelta jonka kanssa saa jännityksen. Ja jutteluseuraa kun vaimo on väsynyt lasten takia. 2kk nuorimmainen taisi olla jutun alkaessa? Jotenkin sellainen muistikuva on. Eli väsynyt vaimo ollut kotona.

[/quote]

No tää on mun mielestä ihan asiallinen ja kohtuullinen mielipide, verrattuna aika moneen aikaisempaan tässä ketjussa!

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 13:42"]

Siinähän se menee miten menee jos on mennäkseen mutta jos ei oo niin ei voi mitään. Ite en kyllä tollaseen ihmiseen täysin luottaisi.

[/quote]

Aivan... Jos mies on aloittanut kanssasi uuden suhteen vanhankin ollessa vielä elossa, niin miten voit tietää, ettei hän tee sitä sinunkin kanssasi, eli sinä olisit silooin sen ykkönen ja joku toinen ihanampi nainen se kakkonen...

Ei hyvältä näytä, itse en lähtis tohon...

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 13:42"]

Siinähän se menee miten menee jos on mennäkseen mutta jos ei oo niin ei voi mitään. Ite en kyllä tollaseen ihmiseen täysin luottaisi.

[/quote]

Aivan... Jos mies on aloittanut kanssasi uuden suhteen vanhankin ollessa vielä elossa, niin miten voit tietää, ettei hän tee sitä sinunkin kanssasi, eli sinä olisit silooin sen ykkönen ja joku toinen ihanampi nainen se kakkonen...

Ei hyvältä näytä, itse en lähtis tohon...

[/quote]

samaa olen miettinyt...AP

Joo sama homma.2 vuotta jo menny ja eipä tunnu haittaavan muijaa.

Mitä te oikein ap:tä mollaatte, eihän hän ole luvannut kenellekään mitään tai pettänyt lupauksiaan. Kyllä vapaa nainen saa tehdä mitä haluaa ja kenen kanssa haluaa. Syyttäisitte ukkoa, jos jotakuta pitää syyttää. Ihme kun naiset aina hyökkäävät naisen kimppuun, vai pelottaako, että se onkin oma mies?

Minusta pettämistä voi verrata pahoinpitelyyn, se on henkistä väkivaltaa pahimmillaan. Siihen liittyy valtataistelua, kostoa, alistamista, hyväksikäyttöä, ja se on rumaa ja likaista. 

Kukaan, joka osallistuu pettämiseen tietoisena tilanteesta, ei ole viaton. Aivan samalla tavalla kuin ei ole viaton, jos tietää pankkiryöstöstä tai murhasta mutta ei kerro siitä ryöstettävälle tai murhattavalle. Ikinä pettäminen ei liity vain siihen, että suhde on seksitön ja rakastuttiin johonkin toiseen. Siihen liittyy aina tietynlaista julmaa vallankäyttöä.

Olen seurannut vierestä yhden pettämisen tuloksia enkä jaksa edelleenkään ymmärtää, miten petturimies ja tämä toinen nainen kehtaavat elää itsensä kanssa. Pettämistä jatkui vuoden ja se tuli ilmi siksi, kun jäivät kiinni rysän päältä. Toinen nainen oli perhetuttu, lapsia oli kaikilla osapuolilla. 

Petetty romahti täysin ja syö tälläkin hetkellä masennuslääkkeitä. Turhaa on hänelle ihmetellä, miten ei tajunnut, että mies pettää. Tottakai jälkeenpäin tajuaa. Tajusi, että heillä oli seksiä liian harvoin, että mies oli aina ylitöissä, että hän itse oli väsynyt kaksosten vauva-ajan takia, että pikkulapsiarki oli uuvuttavaa jne. Mutta kun on luvattu ne myötä- ja vastoinkäymiset, ei ihan heti ajattele, että se ensimmäinen vastoinkäyminen kaataa koko liiton. Eikä ihan heti jaksa tajuta, että siihen vauvaperheen arkeen kiilaa väliin nainen, joka itsekin on äiti ja joka on seurannut perheen elämää useita vuosia. 

Kuten jo sanoin, koko kuvio on likaista eikä siitä ole syntynyt mitään hyvää. Lapset ovat sekaisin avioerosta ja äitinsä masennuksesta. Mies on väsynyt uuden suhteen arkeensa ja itkee exäänsä takaisin. Ovat tainneet jo kerran pettääkin tätä toista naista (nyt siis ykköstä). Kukaan ei ole onnellinen. 

Ehkä vuosien päästä kaikki ovat tahollaan onnellisia, ehkä lapset ovat saaneet peiteltyä epävarmuutensa ja surunsa jonkinlaisen pinnan alle, mutta tällä hetkellä lapset seilaavat kahdessa kodissa, kellään ei ole voimavaroja hoitaa heitä, kukaan ei ole tyytyväinen elämäänsä. Kannattiko?

Kun osallistuu toisen henkiseen pahoinpitelyyn, on syyllinen. Ei ehkä yhtä syyllinen mutta syyllinen silti. Miten tällainen ihminen käsittelee tekoaan? Onko ylpeä itsestään? Ajatteleeko vain omaa napaansa ja omaa oikeuttaan napata ja varastaa onnea muiden ihmisten tunteista välittämättä? Eikö osata kohdata toista ihmistä niin, että pyrkisi hyvään eikä pahaan? Missä vaiheessa oikeuttaa itselleen sen, että toista ihmistä, naista ja äitiä saa pahoinpidellä kuukaudesta toiseen, koska enhän minä ole se, joka pahoinpitelee, minä vain katselen vierestä ja nauran päälle?

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 22:56"]

Minusta pettämistä voi verrata pahoinpitelyyn, se on henkistä väkivaltaa pahimmillaan. Siihen liittyy valtataistelua, kostoa, alistamista, hyväksikäyttöä, ja se on rumaa ja likaista. 

Kukaan, joka osallistuu pettämiseen tietoisena tilanteesta, ei ole viaton. Aivan samalla tavalla kuin ei ole viaton, jos tietää pankkiryöstöstä tai murhasta mutta ei kerro siitä ryöstettävälle tai murhattavalle. Ikinä pettäminen ei liity vain siihen, että suhde on seksitön ja rakastuttiin johonkin toiseen. Siihen liittyy aina tietynlaista julmaa vallankäyttöä.

Olen seurannut vierestä yhden pettämisen tuloksia enkä jaksa edelleenkään ymmärtää, miten petturimies ja tämä toinen nainen kehtaavat elää itsensä kanssa. Pettämistä jatkui vuoden ja se tuli ilmi siksi, kun jäivät kiinni rysän päältä. Toinen nainen oli perhetuttu, lapsia oli kaikilla osapuolilla. 

Petetty romahti täysin ja syö tälläkin hetkellä masennuslääkkeitä. Turhaa on hänelle ihmetellä, miten ei tajunnut, että mies pettää. Tottakai jälkeenpäin tajuaa. Tajusi, että heillä oli seksiä liian harvoin, että mies oli aina ylitöissä, että hän itse oli väsynyt kaksosten vauva-ajan takia, että pikkulapsiarki oli uuvuttavaa jne. Mutta kun on luvattu ne myötä- ja vastoinkäymiset, ei ihan heti ajattele, että se ensimmäinen vastoinkäyminen kaataa koko liiton. Eikä ihan heti jaksa tajuta, että siihen vauvaperheen arkeen kiilaa väliin nainen, joka itsekin on äiti ja joka on seurannut perheen elämää useita vuosia. 

Kuten jo sanoin, koko kuvio on likaista eikä siitä ole syntynyt mitään hyvää. Lapset ovat sekaisin avioerosta ja äitinsä masennuksesta. Mies on väsynyt uuden suhteen arkeensa ja itkee exäänsä takaisin. Ovat tainneet jo kerran pettääkin tätä toista naista (nyt siis ykköstä). Kukaan ei ole onnellinen. 

Ehkä vuosien päästä kaikki ovat tahollaan onnellisia, ehkä lapset ovat saaneet peiteltyä epävarmuutensa ja surunsa jonkinlaisen pinnan alle, mutta tällä hetkellä lapset seilaavat kahdessa kodissa, kellään ei ole voimavaroja hoitaa heitä, kukaan ei ole tyytyväinen elämäänsä. Kannattiko?

Kun osallistuu toisen henkiseen pahoinpitelyyn, on syyllinen. Ei ehkä yhtä syyllinen mutta syyllinen silti. Miten tällainen ihminen käsittelee tekoaan? Onko ylpeä itsestään? Ajatteleeko vain omaa napaansa ja omaa oikeuttaan napata ja varastaa onnea muiden ihmisten tunteista välittämättä? Eikö osata kohdata toista ihmistä niin, että pyrkisi hyvään eikä pahaan? Missä vaiheessa oikeuttaa itselleen sen, että toista ihmistä, naista ja äitiä saa pahoinpidellä kuukaudesta toiseen, koska enhän minä ole se, joka pahoinpitelee, minä vain katselen vierestä ja nauran päälle?

[/quote]

Todella hyvin sanottu.

En nyt jaksanut lukea koko ketjua, mutta se ns. toinen nainen pettää  vain itseään. Nämä kuviot ovat mahdollisia, koska niissä mies voi saada kaiken: turvallisen perhe-elämän sataman ja seksimisun palvelut tarvittaessa. Turha kuvitellakaan, että miehellä, joka tässä kolmiossa operoi, olisi mitään maailman motiivia rikkoa häntä näin hyvin palveleva kuvio siten, että jättäisi vaimon ja ottaisi sen salarakkaan puolisokseen.

Naurettavaa, että toinen nainen elättelee aina näitä samoja kuvitelmia rakkaudesta, vaikka vastaus on lähes aina sama. Pitkäaikainen ihmissuhde vaatii panostusta ja kasvua molemmilta osapuolilta syventyäkseen rakkaudeksi, sivusuhteita harrastavat miehet ja naiset ovat lyhytjännitteisiä ja impulsiivisia. Kun sivusuhde arkipäiväistyy, mies kyllästyy toiseen naiseen tasan samalla tavalla kun alunperin kyllästyi omaan puolisoonsakin. Tuloksena mies joko palaa vanhaan suhteeseen tai ottaa sen rinnalle uuden sivusuhteen.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 22:49"]

Tuleeko teidän historia olemaan eräänlainen varjo teidän tarinassa? Voitteko ikinä rehellisesti ja onnellisina kertoa kuinka tapasitte ja kuinka rakastuitte? En halua masentaa, mutta nyt voi tuntua hyvältä ja ihanalta, mutta se arki ihan todella tulee teidänkin suhteeseen ja silloin voi tulla myös kaikki mörköjä menneisyydestä mieleen, jotka eivät jätä rauhaan.

Itse aikoinaan aloitin suhteen naimisissa olevaan mieheen. Alussa olikin ihanaa, mutta sitten mua alkoi inhottaa meidän menneisyys ja kuinka meidän tarina sai alkunsa. En enää pystynyt suhteeseen vaan jätin miehen. Itse en nähnyt meidän tarinassa enää mitään kaunista vaan mua oksetti meidän suhde ja kuinka kaikki oli saanut alkunsa. Nyt en enää usko yhteenkään tarinaan, joka on alkanut uskottomuudella.

Kaikkea hyvää kuitenkin ap kaiken keskelle! Ei ole ollut helpoin tie, mutta onko ollut sen arvoista, jää nähtäväksi!

[/quote]

En usko, että meitä kumpaakaan alkaa inhottaa se miten ollaan tavattu. Olemme kumminkin olleet ystäviä jo vuosia ennen suhteen alkamista. Ja se mitä luottamukseen tulee, olemme puhuneet siitä. Menemme pienin askelin, tavallaan olemme vastarakastuneita, vaikka emme kumminkaan ole :) Arki rullaa mukavasti, lapset pyörii ja hyörii mukana. Omat kodit meillä tietenkin on, vaikka mies on alkanut hiukan vihjaileen yhteenmuutosta. Itse en ihan vielä ole valmis siihen. AP

[/quote]

Minä olin myös ystävää naimisissa olevan miehen kanssa vuosia ennen kuin suhteemme alkoi. Näissä jutuissa vaan usein käy niin, että ensin tunnetaan itsemme voittajina ja olemme ikään kuin ansainneet tämän onnen yhdessä, mutta sitten kun aikaa kuluu ja alkuhuuma häipyy, tulee ne syyllisyyden, negatiivisuuden ja arvottomuuden tunteet. Että varaudu ap kuitenkin tähän. Tai jos olet niin sinut kaikkien asioiden ja perheiden rikkomisen kanssa, etkä tunne huonoa omaatuontao, niin eihän sulla sitten mitään hätää ole.