Voiko parikymppinen olla epäitsekkäämpi kuin kolmekymppinen?

Ainakin henkilökohtaisesti olen nyt itsekkäämpi, kuin kaksikymppisenä. Silloin olin pienen lapsen äiti ja aina valmis hoitamaan myös toisten lapsia. Nykyään olen terveesti itsekäs, enkä enää väsytä itseäni typerällä mielyttämisen halulla.

Voi, jos on ikäongelmainen Ikis.

Eri ikäisenä ajattelee asioista erilailla. Toisaalta liiallinen epäitsekkyys kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Ja säälistä ei pitäisi tehdä mitään, kompromisseja suosittelen. Itse olen jo lähes kuuskympinen, ja alan olla itsekkäämpi kuin koskaan. On vain yksi elämä, ja se pitäisi elää niin että voisi sanoa eläneensä. Paras ohje on "Elä ja anna toisten elää". 

Joku voi, joku ei. Joku jatkaa sairasta iän kyttäämistä ja mollaamista hamaan hautaan asti.

Ei, yleensä ihminen on vanhana itsekkäämpi kuin nuorena idealistina.

Nuorethan ovat nimenomaan idealisteja, ja koska heillä ei ole vielä kertynyt omaisuutta, he ovat helpomman auttamassa muita.

Kukaan ei ole niin itsekäs ja välinpitämätön muun maailman suhteen kuin vakiintunut perheellinen. Elämä kun kutistuu siihen ydinperheeseen ja sen hyvinvointiin.

Nuoret idealistit taas käyttävät toisia hyväkseen ilman minkäänlaista syyllisyyttä, mutta jos heidän pitää taas lainata tai auttaa jotain muuta ihmistä on toinen äänikellossa. 

Voiko helsinkiläinen olla epäitsekkäämpi kuin savolainen?

Voiko omakotitaloasuja olla epäitsekkäämpi kuin kerrostalon asukas?

Voiko suomenruotsalainen olla epäitsekkäämpi kuin somali?

Voiko hommafoorumilainen olla epäitsekkäämpi kuin av-mamma?

Voiko demari olla epäitsekkäämpi kuin persu?

Voiko sihteeri olla epäitsekkäämpi kuin siivooja?

Ja mitähän vielä keksisi...