Olen tainnut onnistua kasvatuksessa

Samaa ne munkin sukulaiset ja perhe luuli, kunnes ysillä kärähdin :P

Jos pitää paikkansa, niin hienoa! Tosin nuoret osaa kyllä salata tuollaiset asiat aika hyvin. Esim. mun kympin oppilas pikkuveli. Aika yllärinä tuli, kun kertoi, että hän välillä ottaa kuppia. Varmasti on mulla ja myös vanhemmilla ollut sellainen kuva, että hän vaan opiskelee ja kavereiden kanssa pelailee lautapelejä :)

Perheen lisäksi kaveri porukka vaikuttaa myös päihdekokeiluihin. Ole ylpeä lapsistasi ja itsestäsi!

Aloitin tupakoinnin 25-vuotiaana, ensimmäiset kännit join varmaan 18-vuotiaana.

Vielä nuokin ehtivät.

(Mutta tosi hyvä etteivät ole aloittaneet kovin nuorina: ilmeisesti teini-iässä muodostuu näitä tiukempia addiktioita kuin myöhemmin koska aivot vasta muovaantuvat.)

Hienoa, onnittelut!

Toisaalta, miten oikeasti voit olla ihan varma, mitä tuon ikäiset lapset tekevät kun et ole näkemässä? Ja minusta tietty rajojen kokeileminen ja rikkominen kuuluu nuoruuteen, silläkin asialla on oma tehtävänsä.

Olisi hienoa, jos itsekin voisin sanoa saman kuin sinä nyt, sitten kun omat lapseni ovat tuon ikäisiä. Vielä enemmän toivon kuitenkin sitä, että sitten kun ovat kolmikymppisiä, eivät edelleenkään tupakoi tai ryypiskele.

Hyvä juttu! Toi kannustaa meitä vähän nuorempien vanhempia :-D

Meillä 13- ja 15-vuotiaat ja toistaiseksi vielä jääny röökit ja alkoholi testaamatta. Ovat kotirottia muutenkin vielä. Hyvä näin. Itse kyllä nuoruudessani kännäsin jo 13-vuotiaana, että olen jollakin tasolla jo nyt tyytyväinen. Tosin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, tämän stadilaisen kylän lapsilla ei ole tuossa iässä vielä ollutkaan tapana juopotella. Eli ei nää meidän mussukat mitenkään poikkea kavereistaan.

Mistäkö tiedän. Meillä on avoimet välit. Luotan lapsiini.

Missäköhän olisi nuorempi kokeilllut kun ei juurikaan ole liikkunut missään, on kotona viihtyvä.

Olen kyllä kotona tarjonnut että saisivat maistaa viiniä, siideriä tai olutta mutta kieltäytyy. Kysyi "onko äiti pakko" no ei tietenkään ole.

Itsekin kuulun niihin joille alkoholijuomat säästyy ja kuluu hitaasti, 50€uroa niihin vuodessa voi ehkä mennä.

Lukiolainen seurustelee absolutistin kanssa joten turvallisessa seurassa liikkuu.

Meillä on aika rento meininki. Olen puhunut lapsille että vaikka kokeilisivat, päihtyisivät niin aina ovat tervetulleita kotiin, pääasia että tulevat kotiin. Edelleen tiedän missä nuoreni liikkuvat. Ilmoittavat menoistaan, lisäksi tiedän ketkä ovat kavereitaan.

Ehkäpä se etten ole nipottaja saa lapset toimimaan viisaasti, tekevät itse valintojaan.

Niin kauan kuin muistan on varsinkin vanhempi vastustanut kiihkeästi tupakkaa. Pienempänä jopa varoi joutumasta polttajien jättämään savupilveen, kiitos koulun tupakkavalistuksen.

ap

Mukavaa kuulla ja kyllä se on ihan mahdollista. Meillä jo aikuinen poika ja hyvin aikuinen tytär. Tytöstä en tiedä, mutta luulen elävän normaalia elämää. Poika taas on suhtautunut kielteisesti tupakkaan jo nuoresta (isänsä polttaa) ja minäkin olen aiemmin poltellut. Pojan luokalla aikanaan seiskalla ei tiettävästi kukaan polttanut. Nykyisistä kavereista kait jotkut polttavat, mutta useimmat eivät. alkoholista en tiedä, mutta en koskaan ole nähdyt häntä juovuksissa ja jos ottaa, ottaa harvoin. (Vanhemmat ottavat kyllä saunakaljansa). Siis méidän ansiostamme tai meistä huolimatta vaikuttaa raittiilta:)

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 14:47"]Missäköhän olisi nuorempi kokeilllut kun ei juurikaan ole liikkunut missään, on kotona viihtyvä.

[/quote]

Verkostoituminen on tärkeä taito nykyään, missä nuorempi ajatteli tämän oppia?

Loppuelämän kannalta on tietysti olennaista ettei sauhuta tai juo itseään kuoliaaksi 20-vuotiaana - mutta tavallisten ihmisten lapset harvemmin tekevät näin joka tapauksessa.

Itse olen hengannut teini-ikäni lähinnä kotona - ja nyt 30-vuotiaana eronneena yh:na hengaan lähinnä vanhempieni kanssa edelleen. Vertaisten, samanikäisten ihmisten tuki kelpaisi mutten ole osannut ystävystyä sellaisiin ihmisiin joista tätä saisin. Vituttaa.

Päästä irti niistä lapsistasi.

Meillä on suunnilleen samanikäiset lapset ja yhtä "kunnollisia". Uskon kyllä, että kasvatuksen lisäksi kaveripiirillä on ollut ihan ratkaiseva merkitys siihen, ettei ongelmia tupakan tai alkoholin kanssa ole tullut. Siispä onnistunut yhdistelmä hyvää kasvatusta, hyviä geenejä ja tuuria samanhenkisen kaveripiirin löytymisessä. :)

Ap,veljeni oli samanlainen tuon ikäisenä. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin on edellen vanhemman nurkisssa asuva, eristäytynyt, syrjäytynyt, työtön peräkammarin poika. Ei harrastuksia, ei kavereita, ei kodin ulkopuolella mitään. Tätä on jatkunut kymmenisen vuotta, eli kroonistunut. Ainoa positiivinen puoli on, että hänellä on korkeakoulututkinto, mutta muuten menetetty tapaus.:( Äitimme on ainoa ihminen elämässään.

Sitten itketään verta kun löytyy Coltti taskusta. Makkaraa oltiin vaan grillailemas...

Voi herranjestas. Mittaat kasvatuksen onnistumisen tupakeissa ja nautitussa alkoholimäärässä? Huhhuh. Kyllä minäkin vedän tupakkaa ja muutaman kerran vuodessa juon, mutta enpä ole kuullut ikinä vanhempieni suusta, että olisivat epäonnistuneet sen vuoksi. Mutta, jokainen tyylillään..

Sitten kun omin silmin näet kuinka lapsesi kohtelevat omaa puolisoaan ja omia lapsiaan, voit todeta kuinka hyvin onnistuit.