Vierailija

Meitä on neljä sisarusta, kaksi minua vanhempaa siskoa ja minua nuorempi veli. Olemme syntyneet 2-3 vuoden välein 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.

Lapsuudenkotimme oli varmasti aikakaudelle tyypillinen maaseudun pientitila, isä tosin kävi kodin ulkopuolella töissä, mutta meillä oli myös maanviljelystä. 1990-luvun lama osui meidän perheeseen kovasti, isä jäi työttömäksi pitkäksi aikaa ja kitkuteltiin oman tilan tuloilla ja tuilla.

Äiti ei ollut koskaan töissä, vaan hoiti kotia ja meitä lapsia. Minusta äiti on aina ollut ihan kauhea ihminen, tunnekylmä, itsekeskeinen marttyyri ja täysin empatiakyvytön. Isäni ei koskaan saanut mitään tukea työttömyyden vaikeina sikoina, vaan äiti nalkutti ja arvosteli isää jatkuvasti laiskaksi ja vertasi tätä omaan isäänsä ja veljiinsä, joilla myka meni paremmin.
Meille lapsille ei äiti kyennyt osoittamaan mitään rakkautta tai hellyyttä, eikä ollut lainkaan kiinnostunut meidän koulunkäynnistämme tai harrastuksistamme, hyvinvoinnistamme ollenkaan. Isä kuskasi harrastuksissa ja vei leffaan tai teatteriin, puuhamaahan ym jos rahaa oli, järkkäsi lomareissuja ja auttoi läksyissä. Äiti ei tehnyt muuta kuin siivosi, tiskasi, pesi ja pyyhki, kitki, silitti, imuroi ja perkasi. Mielestäni ihan joutavaa siivoamista ja silittämistä, pyykkäämistä ja haravointia ilman mitään tarkoitusta. Muistan usein kesäyöt, kun äiti haravoi leikattua nurmikkoa saadakseen katetta mansikkamaalle, usein koko yön.

Tästä huolimatta siskoni pitävät äitiä marttyyrina ja puolijumalana, joja uhrasi elämänsä kdin vuoksi. Isäni taas on heille renttu, kun tykkäsi kuunnella musiikkia ja joi joskus lauantaisin viiniä (ennnenkuulumatonta maalla!)

Sivut

Kommentit (45)

Vierailija

Yleensä hyviksi tyypeiksi koetaan oman itsen kaltaiset ihmiset, usemmiten myös samannäköiset kuin itse. Sitten sisarusparvessa on aina yksi joka kokee itsensä erityiseksi prinsessaksi. Niin tai näin, kaikki me kuollaan jossain vaiheessa vaikka miten täällä olisi heilunut, joko kotona /puutarhassa tai vaihtoehtoisesti vaikkapa hölissyt kissaristiäisissä baarissa ja kokkareilla. Väliaikaista kaikki on vain.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mut ovat hyväksyneet sen ettei ihmiset ole täydellisiä ja ovat kiitollisia äidistäsi sellaisena kuin on. Kasva aikuiseksi ja opi olemaan kiitollinen.

Vierailija

Kyllä sitä nyt pitää isossa perheessä jonkun siivota ja pestä pyykkiä ja tehdä muita kotitöitä, vaikkei se yhden mielestä olisikin vailla mitään tarkoitusta. 

Vierailija

Ihmissuhteissa kyse on kahdesta ihmisestä. Sisaruksesi kykenevät näkemään sen, miten äidin toimet pitivät arjen pystyssä ja kokonaisuuden kunnossa. Sinä näet vain sen, että et yksilönä saanut kaikkea haluamaasi.
Äitisi olisi voinut tehdä toisin eli keskittyä musiikkiin ja hauskanpitoon, sinä olisit varmasti itse mielelläsi siivonnut, tiskannut ja paikannut vaatteitasi. Harmi, että äitisi ei tätä tajunnut.

Vierailija

"Isä kuskasi harrastuksissa ja vei leffaan tai teatteriin, puuhamaahan ym jos rahaa oli, järkkäsi lomareissuja ja auttoi läksyissä. Äiti ei tehnyt muuta kuin siivosi, tiskasi, pesi ja pyyhki, kitki, silitti, imuroi ja perkasi."

Isäsi silti kävi töissä ja hoiti maatilaa siinä ohessa? Hän kirjaimellisesti sai rusinat pullasta, samalla kun äitisi hoiti kotiolot ikävämmät lapsista koituneet puolet. Äitisi oli sinulle arki, isäsi huvitukset. Siksi pidät isästäsi enemmän.

Vierailija

Näyttää siltä, että äidin rooli oli huolehtia perustarpeista. Hän nalkutti isällesi varmaan siksi, että pelkäsi perheen toimeentulon puolesta.

Perustarpeista huolehtivat ihmiset voivat vaikuttaa tunnekylmiltä, mutta jonkunhan täytyy hoitaa käytännön asiat ja materiaalinen puoli.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"Isä kuskasi harrastuksissa ja vei leffaan tai teatteriin, puuhamaahan ym jos rahaa oli, järkkäsi lomareissuja ja auttoi läksyissä. Äiti ei tehnyt muuta kuin siivosi, tiskasi, pesi ja pyyhki, kitki, silitti, imuroi ja perkasi."

Isäsi silti kävi töissä ja hoiti maatilaa siinä ohessa? Hän kirjaimellisesti sai rusinat pullasta, samalla kun äitisi hoiti kotiolot ikävämmät lapsista koituneet puolet. Äitisi oli sinulle arki, isäsi huvitukset. Siksi pidät isästäsi enemmän.

Ohis, mutta onko läksyissä auttaminen huvitusta?

Vierailija

Jokainen tuo parisuhteeseen ja myöhemmin perheeseen omat painolastinsa. Minä saatan olla äitisi tyyppinen siinä, että siivoan ja pyykkään, kitken ja silitän. Oma kotini oli sotkuinen, minulla oli pulaa puhtaista vaatteista, joilla mennä kouluun. En kehdannut kutsua kavereita kotiin. Nyt teen töitä, että lapsillani olisi paremmin. Olen opetellut hoitamaan kotia, leipomaan ja laittamaan ruokaa. Nyt meillä on niin kuin muillakin, ja olen siitä salaa vähän ylpeä. 

Tuo tapa hoitaa kotia ja arkea oli minusta äitisi tapa pitää teistä huolta ja näyttää rakkautensa. Etenkin menneiden sukupolvien lapsuudessa ei halailtu ja sylitelyt, joten se on ollut vaikeaa opetella aikuisena, osalle mahdotonta. Minullekin, mutta nyt pidän lapsia sylissä ja halin, vaikka se aluksi outoa olikin. Jos ei semmoista ole kokenut itse, sitä on vaikea antaa, vaikka halua olisikin.

Ilmeisesti nuo siskosi ovat sinua vanhempia, ehkä he ovat siksi nähneet tilanteen toisin, ymmärtäneet ehkä jotain, jota sinä et ikäisi takia ole vielä tajunnut. He muistavat asioita, joita sinä et muista.

Kotityö on semmoista, että se näkyy silloin, kun se jää tekemättä. Sitä on helppoa pitää turhana, mutta sanon kokemuksesta, että kyllä todellakin näkyy, kun sitä ei tehdä. Kun aamulla ei ole jääkaapissa mitään ruokaa, ei yksiäkään puhtaita sukkia tai alushousuja eikä todellakaan keittiössä puuroa odottamassa, niin aika on eri fiilikset aloittaa uusi kouluviikko.

Vierailija

Meillä on myös törmätty tähän, että lapset ajattelevat vanhemmistaan hyvin eri tavoin. Kyseessä ovat omat lapseni. 

Yksi sisaruksista pitää minua suoraan ilmestyskirjan petona. Olen hänen mielestään täysi tyranni ja en ole koskaan mitään kodin eteen tehnyt. Meillä minä kävin kodin ulkopuolella töissä ja sen lisäksi osallistuin maatilan hoitoon vapaapäivinäni ja vielä aamuisin ennen toiseen työhön lähtemistä. Päivät tein taloustöitä ja illat, sekä aamut toisaalla navettahommia.  Eli tämän yhden sisaruksen mielestä, en tehnyt mitään. 

Yksi sisaruksista on tehnyt isästään marttyyrin ja nostanut hyvin korkealle jalustalle, hänen uhrauksiensa takia. Seurauksena tästä on ollut, että hän on ajautunut muista sisaruksista erilleen, enkä itsekään ole häntä kohta kymmeneen vuoteen nähnyt tai kuullut. 

Olen miettinyt tätä paljon ja varmasti osa syy on tuokin, että olemme temperamentiltamme hyvin erilaisia ja muutenkin hän on enemmän isänsä kaltainen. Olen lukenut näistä valemuistoista ja on ollut pakko myöntää, että niin siinä lopulta kävi, kun avioero pelasti,  tämä yksi jäi sitten isälleen ja tässä tilanteessa on ollut helppo ruokkia hänen muistojaan lapsuudesta valeilla, jotka hän on lopulta totuudeksi mieltänyt. Toiset sisarukset ovat hänen kanssaan keskustelleet ja huomanneet, että hänellä on paljon sellaisia muistoja, jotka ovat kääntyneet joko päälaelleen tai niitä ei ole koskaan toisten mielestä edes tapahtunut, joten tässä on tapahtunut vääristymää.

En usko, että hän koskaan kokee lähestymisen tarvetta minun suuntaan ja olen tämän hyväksynyt, en itsekään yritä, enkä ahdistele häntä. Näin on parempi. Samoin toiset sisarukset pysyttelevät etäällä ja antavat hänen pitää muistonsa ja kuvitelmansa kerran hän on niiden kanssa onnellinen.

Toivottavasti aloittaja ei kuitenkaan ajaudu samanlaiseen tilanteeseen omien sisarusten kanssa, kun se suhde on ihmiselle hyvin tärkeä ja yleensä elämänpituinen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Isä kuskasi harrastuksissa ja vei leffaan tai teatteriin, puuhamaahan ym jos rahaa oli, järkkäsi lomareissuja ja auttoi läksyissä. Äiti ei tehnyt muuta kuin siivosi, tiskasi, pesi ja pyyhki, kitki, silitti, imuroi ja perkasi."

Isäsi silti kävi töissä ja hoiti maatilaa siinä ohessa? Hän kirjaimellisesti sai rusinat pullasta, samalla kun äitisi hoiti kotiolot ikävämmät lapsista koituneet puolet. Äitisi oli sinulle arki, isäsi huvitukset. Siksi pidät isästäsi enemmän.

Ohis, mutta onko läksyissä auttaminen huvitusta?


On, koska kyseessä on kahdenkeskisnen aika lapsen kanssa.

Vierailija

Sinä olet rakkauskeskeinen ja arvostat ajattelua, henkinen ihminen. Olet ehkä tullut isääsi mutta miehethän eivät saa olla omia itsejään vaan heidän pitää kieltää oma herkkyytensä. Vanhemmat sisaruksesi ehkä tukivat toisiaan mutta eivät tiedosta sitä vaan pitävät itsestäänselvyytenä että kaikilla on jokin henkinen turvaihminen. Sinä olit yksinäinen ja olisit halunnut äidiltäsi enemmän. Monet lapset maailmassa saa äidiltään sen mitä sinä olisit kaivannut. Olen elänyt hieman samantyyppisen lapsuuden ja näin olen sen itselleni selittänyt...

Vierailija

Enemmän teillä kaikilla tuntuu olevan yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia. Teistä kukaan ei oikein tunnu sietävän sitä että ihmiset ovat erilaisia, heillä on erilaisia tarpeita, kokemukset erilaisen ajattelun myötä ovat myös erilaiset. Erilaisuus ja sen hyväksyminen tekevät elämästä elämän.

Vierailija

Tiukkapipoinen siivoaminen voi kulkea polvesta polveen jos sitä ei pysty itse lopettamaan.
Ennen vanhaan oli niin vähän tavaraa jne. jne. oli helpompi, nopeampi siivota ja pitää järjestystä yllä.

Vierailija

Miehelläni ja hänen siskollaan on aivan erilainen kuva äidistään. Siskon mielestä äiti vain siivosi ja rääkyi, ei koskaan kannustanut ja väheksyi naiseksi kasvamista. Mieheni mielestä äitinsä oli kotoisa kelpo äiti.

Tähän on monia syitä, päällimmäisenä sukupuoli. Tyttöä saatettiin niihin aikoihin patistaa enemmän siivoamaan mistä tulee riitoja. Äiti myös kauhistui tytön liian rohkeaa ja muodikasta pukeutumista eikä osannut kehua nätiksi. Olisiko tytöllä myös hieman vivahteikkaammat sosiaaliset tarpeet, haluaisi puhua äidin kanssa ihmissuhteista. Pojalle usein riittää sellainen passariäiti jollainen anoppi oli miehelleni.

Suurissa ikäluokissa on myös ollut liian suorituskeskeisiä äitejä jotka vain puunasivat. Lapsella kun on muitakin tarpeita, nähdyksi tuleminen, yhteinen tekeminen.

Vierailija

Äiti on voinut olla yhdelle lapselle kylmempi kuin muille. Montako hehtaaria niitä mansikoita on jos koko yö menee niitä hoidellessa.
Rakkaudettomuus ja huomioimattomuus on lapselle todella vaikeaa, ja ne vauriot on ikuiset. Parempi kai sekin kuin nälkäkuolema.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehelläni ja hänen siskollaan on aivan erilainen kuva äidistään. Siskon mielestä äiti vain siivosi ja rääkyi, ei koskaan kannustanut ja väheksyi naiseksi kasvamista. Mieheni mielestä äitinsä oli kotoisa kelpo äiti.

Tähän on monia syitä, päällimmäisenä sukupuoli. Tyttöä saatettiin niihin aikoihin patistaa enemmän siivoamaan mistä tulee riitoja. Äiti myös kauhistui tytön liian rohkeaa ja muodikasta pukeutumista eikä osannut kehua nätiksi. Olisiko tytöllä myös hieman vivahteikkaammat sosiaaliset tarpeet, haluaisi puhua äidin kanssa ihmissuhteista. Pojalle usein riittää sellainen passariäiti jollainen anoppi oli miehelleni.

Suurissa ikäluokissa on myös ollut liian suorituskeskeisiä äitejä jotka vain puunasivat. Lapsella kun on muitakin tarpeita, nähdyksi tuleminen, yhteinen tekeminen.

Ennen arvostettiin poikalapsia enemmän ja äidit kohteli heitä kuin pikkuprinssejä vaatimatta edes osallistumaan kotitöihin. Poika sai hymyt ja palvelukset. Tyttö oli äidin apulainen ja pahan olon johdatin. Kaikkea sai vaatia ja mykkäkoulua pidellä. Hyvin eriarvoista kohtelua saman katon alla.

Vierailija

Meillä myös äiti raatoi maatilalla masentuneena ja katse lasittuneena aamusta iltaan aina ja iänkaikkisesti. Yksi meistä lapsista, poika jonka ei tarvinut tehdä mitään auttaakseen muistaa äidin laiskana joka ei edes pitänyt keittiötä siistinä. En voi kun hämmästellä, miten sokea voi ihminen olla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Isä kuskasi harrastuksissa ja vei leffaan tai teatteriin, puuhamaahan ym jos rahaa oli, järkkäsi lomareissuja ja auttoi läksyissä. Äiti ei tehnyt muuta kuin siivosi, tiskasi, pesi ja pyyhki, kitki, silitti, imuroi ja perkasi."

Isäsi silti kävi töissä ja hoiti maatilaa siinä ohessa? Hän kirjaimellisesti sai rusinat pullasta, samalla kun äitisi hoiti kotiolot ikävämmät lapsista koituneet puolet. Äitisi oli sinulle arki, isäsi huvitukset. Siksi pidät isästäsi enemmän.

Ohis, mutta onko läksyissä auttaminen huvitusta?


On, koska kyseessä on kahdenkeskisnen aika lapsen kanssa.

Huh huh! Jopas on ihmeellinen käsitys vanhemmuudesta!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Suurissa ikäluokissa on myös ollut liian suorituskeskeisiä äitejä jotka vain puunasivat. Lapsella kun on muitakin tarpeita, nähdyksi tuleminen, yhteinen tekeminen.

On ollut myös selkeämmin naisten ja miesten työt. Puunaavat äidit ja isät jotka eivät hoitaneet lapsia. Näin kärjistetysti. Ap:n perheessä on kuitenkin ollut vaikeista tilanteista huolimatta vanhempi joka on osallistunut lasten elämään, harrastanut ja lomaillut, vaikka sen järjestyminen on ilmeisesti ollut vaikeaa rahatilanteen takia. Toisaalta on ollut toinen joka on pitänyt huolta yleisestä siisteydestä ja muista perustarpeista kotona. Isä kuulostaa tuohon aikaan edistyneeksi. Mutta mistä tulee tämä tarve asettua jomman kumman puolelle? Tuliko perheessä kuitenkin ero mikä vaikuttaa? 

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla