Vierailija

Pahin mulla: entinen avopuoliso tukisti

Sivut

Kommentit (55)

Vierailija

Aloitti henkisellä ja hengellisellä väkivallalla, hyvin hienovaraisesti. Kun papin aamen oli sanottu ja "pulla" jo uunissa, se alkoi välittömästi hääpäivän yönä. Siitä eteenpäin puoli vuosikymmentä (myös raskausaikana) raiskaamista,pahoinpitelyitä milloin tönimällä,nyrkeillä,potkimalla,terä- ja ampumaaseilla uhkaamalla, hakkaamalla päätä milloin mihinkin, lähtemisen/liikkumisen estäminen,jatkuvat tappouhkaukset,rahojen varastaminen(useita tuhansia) ja piilottaminen, tavaroiden rikkominen, asuntoon lukitseminen, jnejne.. Pakoon päästyäni jatkoi vielä vainoamista ja uhkailua yms. muuta kiusantekoa. Mitä muuta halusit tietää? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tuo on kyllä käsittämätöntä miten äärimmäinen pahuus voi alkaa tuolla lailla hääyönä. Tää yksi laulajakin jonka kaksi vaimoa on kertoneet miten väkivalta alkoi hääyönä. Ihminen on niin, niin paha.

Vierailija

Mistä aloittaisin? Henkinen väkivalta. Toinen uskotteli minulle että olen hullu. Piilotteli tavaroita, tekaisi asioita, jotta mieleni sekoittuisi. Onko julmempaa???!!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ex kuristi.

Niin, tuo vielä unohtui listauksestani, kuin myös palavalla tupakalla silmään tökkääminen ja puhelimen varastaminen ja henkistä väkivaltaa nyt en edes jaksanut kaikkea mainita, se oli sitä jokapäiväistä huorittelua yms. Teki tätä myös ennen lapsen syntymää ja lapsen nähden ja jatkui tosiaan vuosia. Yhteiskunnan "apu" minulle oli lapsen huostaanotto, koska hain apua psykiatriselta osastolta. Traumaterapia minulle myönnettiin vasta lähes kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen, että sellaista "tukea" tässä maassa naiset ja äidit saavat. Jos joku, joka on samassa tilanteessa tai ei edes niin pahassa, mitä itse aikoinani olin, ole hyvä ja älä koskaan ikinä milloinkaan pyydä apua viranomaistahoilta, jos tahdot pitää lapsesi vaan käänny ystäviesi puoleen. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex kuristi.

Niin, tuo vielä unohtui listauksestani, kuin myös palavalla tupakalla silmään tökkääminen ja puhelimen varastaminen ja henkistä väkivaltaa nyt en edes jaksanut kaikkea mainita, se oli sitä jokapäiväistä huorittelua yms. Teki tätä myös ennen lapsen syntymää ja lapsen nähden ja jatkui tosiaan vuosia. Yhteiskunnan "apu" minulle oli lapsen huostaanotto, koska hain apua psykiatriselta osastolta. Traumaterapia minulle myönnettiin vasta lähes kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen, että sellaista "tukea" tässä maassa naiset ja äidit saavat. Jos joku, joka on samassa tilanteessa tai ei edes niin pahassa, mitä itse aikoinani olin, ole hyvä ja älä koskaan ikinä milloinkaan pyydä apua viranomaistahoilta, jos tahdot pitää lapsesi vaan käänny ystäviesi puoleen. 

Ikävä kuulla.. Onneksi olet saanut vihdoin traumaterapian..

Vierailija

Ex hakkasi jääkaapin oveen lommon, käyttäen apunaan mun päätä. Tämän jälkeen läpsi ja heitteli kuin räsynukkea. Mustasukkaisuuskohtaus täysin ilman syytä, olin vain lähdössä kavereiden kanssa ulos. No, oli saman tien exä. Tämä tapahtui, kun olin hyvin nuori. 

Vierailija

Ei kauhean pahoja: äiti löi teini-ikäisenä kerran avokämmenellä poskelle (olin tosissani ärsyttänyt kunnolla ja pitkään), pyysi heti anteeksi itkien.

Pahin ehkä oma vauvaikäinen lapsi, joka sylissä ollessaan usein puri hartiaan . Oikein pelotti ja olin mustemmilla.

Vierailija

Vuosia jatkunut henkinen väkivalta ja manipulaatio, mikä paheni lopulta fyysiseksi väkivallaksi. Mies hakkasi, kuristi, löi, heitti tavaroilla, sylki kasvoilleni, repi hiuksista, töni, poltti tupakalla ihoani, uhkaili ja pelotteli. :( Olin nuori enkä tiennyt paremmasta, elin niin pelossa että en uskaltanut ajatella lähtemistä enkä edes tajunnut kaikkea väkivallaksi kun sokaistuin sille. 27-v. pääsin vihdoin pois kun mies ihastui toiseen.. Meni monta vuotta itsesyytösten vallassa. Miksi en lähtenyt aiemmin? Terapia auttoi onneksi paljon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex kuristi.

Niin, tuo vielä unohtui listauksestani, kuin myös palavalla tupakalla silmään tökkääminen ja puhelimen varastaminen ja henkistä väkivaltaa nyt en edes jaksanut kaikkea mainita, se oli sitä jokapäiväistä huorittelua yms. Teki tätä myös ennen lapsen syntymää ja lapsen nähden ja jatkui tosiaan vuosia. Yhteiskunnan "apu" minulle oli lapsen huostaanotto, koska hain apua psykiatriselta osastolta. Traumaterapia minulle myönnettiin vasta lähes kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen, että sellaista "tukea" tässä maassa naiset ja äidit saavat. Jos joku, joka on samassa tilanteessa tai ei edes niin pahassa, mitä itse aikoinani olin, ole hyvä ja älä koskaan ikinä milloinkaan pyydä apua viranomaistahoilta, jos tahdot pitää lapsesi vaan käänny ystäviesi puoleen. 

Ikävä kuulla.. Onneksi olet saanut vihdoin traumaterapian..

Liian vähän, liian myöhään. Olen viimeisimmän lausunnon mukaan pysyvästi traumatisoitunut, dg PTSD, psyykkiset vammat verrannolliset lähes sotatraumoihin. Jos joku terveydenhuollon tai sosiaalipuolen työntekijä lukee tätä, mene itseesi ja mieti ihan todella, mitä sinä asiakkaistasi kirjaat ja ennenkaikkea miksi ja onko juuri sinulla riittävä ammattitaito,elämänkokemus ja pätevyys arvioida potilaan/asiakkaan todellista tilaa? Harvemmalla teistä esim. minunlaisteni tapauksessa todellakaan on-tämä on tilanne myös erikoislääkäreiden kohdalla,joten joku toisaikainen sos.tt. tai juoruileva tietoja urkkiva sairaanhoitaja ei todellakaan tee työtään oikein, ellei kykena myöntämään, ettei vain osaa ja ymmärrä. Valehdella te kyllä osaatte, mutta oikeaa tukea ja apua ette osaa antaa. Oikeudenkäyntejä edessä.  Jos vakavasti väkivallasta traumatisoitunut ihminen haluaa oikeaa hoitoa, on hänellä oltava varaa lähteä ulkomaille, Suomessa osaaminen näissä asioissa on muutaman vaativan erityistason traumaterapeuttin kontolla ja vain kourallisella psykiatrian ylilääkäreitä on riittävää tietotaitoa kohdata traumatisoitunutta potilasta oikein. Tässä maassa tehdään jatkuvalla syötöllä oikeusmurhia heikkoja ja puolustuskyvyttömiä tavallisia ihmisiä kohtaan. Sinä, sosiaalityöntekijä, et löydä ymmärrystä opistosta,seminaareista ja kollegoidesi/terveydenhuollon valheellisista/epäammattitaitoisesti laadituista valhekirjauksista, vaan uhrilta itseltään, mutta se vaatisi sitä motivaatiota, sydäntä,vilpitöntä auttamisenhalua- sitähän taas teidän on vaikeaa, ellei mahdotonta löytää, koska kyse on rahasta, asemasta ja sosiaalisesta statuksesta ja täydellisestä ymmärtämättömyydestä sen suhteen, mitä uhri on joutunut läpikäymään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mistä aloittaisin? Henkinen väkivalta. Toinen uskotteli minulle että olen hullu. Piilotteli tavaroita, tekaisi asioita, jotta mieleni sekoittuisi. Onko julmempaa???!!

Kaasuvalo-tekniikka, jota yleensä narsistit käyttävät.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex kuristi.

Niin, tuo vielä unohtui listauksestani, kuin myös palavalla tupakalla silmään tökkääminen ja puhelimen varastaminen ja henkistä väkivaltaa nyt en edes jaksanut kaikkea mainita, se oli sitä jokapäiväistä huorittelua yms. Teki tätä myöos ennen lapsen syntymää ja lapsen nähden ja jatkui tosiaan vuosia. Yhteiskunnan "apu" minulle oli lapsen huostaanotto, koska hain apua psykiatriselta osastolta. Traumaterapia minulle myönnettiin vasta lähes kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen, että sellaista "tukea" tässä maassa naiset ja äidit saavat. Jos joku, joka on samassa tilanteessa tai ei edes niin pahassa, mitä itse aikoinani olin, ole hyvä ja älä koskaan ikinä milloinkaan pyydä apua viranomaistahoilta, jos tahdot pitää lapsesi vaan käänny ystäviesi puoleen. 

Älä viitsi. Samassa jamassa olen ollut itsekin ja hyvin paljon apuja saanut viranomaisilta. Varmaan se oma asenne ratkaisee ja kuinka on kykeneväinen lapsistaan kaikesta huolimatta huolehtimaan. Älä kannusta ihmisiä siihen ettei apua kannata hakea typerys!

Vierailija

Mies sai väkivallan tuntumaan niin normaalilta etten tajunnut olevani väkivallan uhri. No onneksi olen hengissä ja vielä suht nuori,34. Uskon parempaan huomiseen

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex kuristi.

Niin, tuo vielä unohtui listauksestani, kuin myös palavalla tupakalla silmään tökkääminen ja puhelimen varastaminen ja henkistä väkivaltaa nyt en edes jaksanut kaikkea mainita, se oli sitä jokapäiväistä huorittelua yms. Teki tätä myös ennen lapsen syntymää ja lapsen nähden ja jatkui tosiaan vuosia. Yhteiskunnan "apu" minulle oli lapsen huostaanotto, koska hain apua psykiatriselta osastolta. Traumaterapia minulle myönnettiin vasta lähes kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen, että sellaista "tukea" tässä maassa naiset ja äidit saavat. Jos joku, joka on samassa tilanteessa tai ei edes niin pahassa, mitä itse aikoinani olin, ole hyvä ja älä koskaan ikinä milloinkaan pyydä apua viranomaistahoilta, jos tahdot pitää lapsesi vaan käänny ystäviesi puoleen. 

Ikävä kuulla.. Onneksi olet saanut vihdoin traumaterapian..

Liian vähän, liian myöhään. Olen viimeisimmän lausunnon mukaan pysyvästi traumatisoitunut, dg PTSD, psyykkiset vammat verrannolliset lähes sotatraumoihin. Jos joku terveydenhuollon tai sosiaalipuolen työntekijä lukee tätä, mene itseesi ja mieti ihan todella, mitä sinä asiakkaistasi kirjaat ja ennenkaikkea miksi ja onko juuri sinulla riittävä ammattitaito,elämänkokemus ja pätevyys arvioida potilaan/asiakkaan todellista tilaa? Harvemmalla teistä esim. minunlaisteni tapauksessa todellakaan on-tämä on tilanne myös erikoislääkäreiden kohdalla,joten joku toisaikainen sos.tt. tai juoruileva tietoja urkkiva sairaanhoitaja ei todellakaan tee työtään oikein, ellei kykena myöntämään, ettei vain osaa ja ymmärrä. Valehdella te kyllä osaatte, mutta oikeaa tukea ja apua ette osaa antaa. Oikeudenkäyntejä edessä.  Jos vakavasti väkivallasta traumatisoitunut ihminen haluaa oikeaa hoitoa, on hänellä oltava varaa lähteä ulkomaille, Suomessa osaaminen näissä asioissa on muutaman vaativan erityistason traumaterapeuttin kontolla ja vain kourallisella psykiatrian ylilääkäreitä on riittävää tietotaitoa kohdata traumatisoitunutta potilasta oikein. Tässä maassa tehdään jatkuvalla syötöllä oikeusmurhia heikkoja ja puolustuskyvyttömiä tavallisia ihmisiä kohtaan. Sinä, sosiaalityöntekijä, et löydä ymmärrystä opistosta,seminaareista ja kollegoidesi/terveydenhuollon valheellisista/epäammattitaitoisesti laadituista valhekirjauksista, vaan uhrilta itseltään, mutta se vaatisi sitä motivaatiota, sydäntä,vilpitöntä auttamisenhalua- sitähän taas teidän on vaikeaa, ellei mahdotonta löytää, koska kyse on rahasta, asemasta ja sosiaalisesta statuksesta ja täydellisestä ymmärtämättömyydestä sen suhteen, mitä uhri on joutunut läpikäymään.

Ihan hirveää kuraa sinä suollat kyllä. Ei pidä paikkaansa, mikäli olet täyspäinen ihminen ja yhteistyökykyinen niin asiat sujuvat kyllä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vuosia jatkunut henkinen väkivalta ja manipulaatio, mikä paheni lopulta fyysiseksi väkivallaksi. Mies hakkasi, kuristi, löi, heitti tavaroilla, sylki kasvoilleni, repi hiuksista, töni, poltti tupakalla ihoani, uhkaili ja pelotteli. :( Olin nuori enkä tiennyt paremmasta, elin niin pelossa että en uskaltanut ajatella lähtemistä enkä edes tajunnut kaikkea väkivallaksi kun sokaistuin sille. 27-v. pääsin vihdoin pois kun mies ihastui toiseen.. Meni monta vuotta itsesyytösten vallassa. Miksi en lähtenyt aiemmin? Terapia auttoi onneksi paljon.

Hyvä että pääsit pois ja vielä noin nuorena, elämä edessä❤️

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla