Sivut

Kommentit (128)

Vierailija

Ulkona olisi hieno keli eikä niin kuuma enää mutta ei vaan saa itseään ulos, jää vaan sisälle istumaan ja joko koneelle tai töllöä katsomaan. Ei vaan saa itseään edes muuten vaan tuonne kävelemään. No kuluu se elämä näinkin ohi. Vihaan masennusta ja sitä missä tilassa olen, melkein kirjoitin masennuksen tilalle itseäni mutta niin väsynyt tällä hetkellä ettei jaksa itseäänkään haukkua.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko meilinvaihtoon kolmekymppisen naisen kanssa? :) Luin aika pitkälle tätä ketjua ja itsellä aika paljon samanlaisia fiiliksiä, ahdistuneisuus ja melankolia alkanut jo ennen murrosikää, kiusaamista niin kouluissa kuin työelämässäkin.

Minullakaan ei pahemmin kavereita ole ja työelämästä olen täysin syrjäytynyt vuosien varrella. Aina kun menen johonkin, tuntuu että olen vain tiellä jne.

Täällä ei kyllä uskalla mitään meiliosoitteita alkaa vaihtamaan ja seuraavassa viestissä tuosta puhuit irc:stä tai webchatista niin vaikka olen sitä ikäluokkaa jolle noi on tuttuja niin itse ei ole koskaan niitä tullut käytettyä ja on uskallus lähteä käyttään jotain sovellusta tai ohjelmaa joka ei ole tuttu niin pelko on suuri. Plus ennen näiden tietokoneiden ja ohjelmien kanssa pärjäsi jotenkin, nyt tuntuu ettei niistä meinaa enää ymmärtää mitään, tietysti masennus ym. varmaan tuhonnut paljon tiedostoja päästä (hehheh) niin osaaminen ei ole samaa tasoa. Jonkun facebookin kautta enemmän uskaltaisi alkaa juttelemaan, pitäisi vain jaksaa sinne liittyä takas jos saisi aikaiseksi sellaista.

ap

Huh, itse taas en koskaan tykännyt Facebookista kun siellä kaikki on omilla nimillään ja näkee kaikki toisen kaverit/tutut. Ei kävis mielessäkään kertoa omaa nimeä vauvapalstalle... En tiedä onko siellä nykyään sama meininki kuin 2008.

https://webchat.quakenet.org/ on todella yksinkertainen ja mukavan anonyymi, kirjoittaa vaan nickin ja kanavan nimen. Ja voihan siellä sit kertoa meiliosotteen tms jossei huvita irccaus.

En halua kuitenkaan tyrkyttää seuraani enkä ircciä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko meilinvaihtoon kolmekymppisen naisen kanssa? :) Luin aika pitkälle tätä ketjua ja itsellä aika paljon samanlaisia fiiliksiä, ahdistuneisuus ja melankolia alkanut jo ennen murrosikää, kiusaamista niin kouluissa kuin työelämässäkin.

Minullakaan ei pahemmin kavereita ole ja työelämästä olen täysin syrjäytynyt vuosien varrella. Aina kun menen johonkin, tuntuu että olen vain tiellä jne.

Täällä ei kyllä uskalla mitään meiliosoitteita alkaa vaihtamaan ja seuraavassa viestissä tuosta puhuit irc:stä tai webchatista niin vaikka olen sitä ikäluokkaa jolle noi on tuttuja niin itse ei ole koskaan niitä tullut käytettyä ja on uskallus lähteä käyttään jotain sovellusta tai ohjelmaa joka ei ole tuttu niin pelko on suuri. Plus ennen näiden tietokoneiden ja ohjelmien kanssa pärjäsi jotenkin, nyt tuntuu ettei niistä meinaa enää ymmärtää mitään, tietysti masennus ym. varmaan tuhonnut paljon tiedostoja päästä (hehheh) niin osaaminen ei ole samaa tasoa. Jonkun facebookin kautta enemmän uskaltaisi alkaa juttelemaan, pitäisi vain jaksaa sinne liittyä takas jos saisi aikaiseksi sellaista.

ap

Huh, itse taas en koskaan tykännyt Facebookista kun siellä kaikki on omilla nimillään ja näkee kaikki toisen kaverit/tutut. Ei kävis mielessäkään kertoa omaa nimeä vauvapalstalle... En tiedä onko siellä nykyään sama meininki kuin 2008.

https://webchat.quakenet.org/ on todella yksinkertainen ja mukavan anonyymi, kirjoittaa vaan nickin ja kanavan nimen. Ja voihan siellä sit kertoa meiliosotteen tms jossei huvita irccaus.

En halua kuitenkaan tyrkyttää seuraani enkä ircciä.

Eipä siellä facebookissa muu ahdistanut kuin muiden päivitykset joista tuli itselle vain paha olo, saihan siellä piilotettua kaikki mahdolliset ja eipä sinne omaa nimeään ole pakko laittaa vaan keksii jonkun, ainakin sellaisia muutamissa ryhmissä tuli vastaan joilla erikoinen ja selvästi keksitty nimimerkki.

En jotenkin saannut selkoa tuosta sivustosta mutta enivei, kiitos kumminkin jutteluseuran tarjoamisesta mutta en enää uskalla alkaa tarkemmin juttelemaan tai antaa sähköpostia henkilölle jonka nimeä tai ulkonäköä en tiedä, pelkää sen verran kaikkia huijareita jne. enkä nyt halua loukata jne. Tarkoitan vain että tyyliin joku facebook tai semmoinen missä näkee toisen nimen ja kuvan koen luotettavaksi ja uskallan tarkemmin jutella toisen kanssa.

ap

Vierailija

No tänään kävin mt-hoitajalla ja siellä nyt tuli otettua asioita esille mitä tässäkin ketjussa puhunut mutta siinäpä se, tietysti jos olisi lääkärille joka näistä lääkkeistäni vastaa niin muistanut sanoa kun tuli aiemmin juteltua mutta eipä silloin muistanut. Eli tänäänkin meni niin että monessa kohtaa oli kokoajan tunne että nyt on jokin väärin ja tämä ei ole todellista tai saa jostain maisemasta itkukohtauksen jne.

No jotain sanoi mitä yritän muistaa että ajatukset ovat menneessä ja nykyisyys tuntuu siksi oudolta ja väärältä jne. jotain tähän suuntaan. Menneessä on tapahtunut traumoja jne. mutta myös tilanteeni ei ollut näin paha silloin, oli enemmän töitä tai mielenterveys paremmalla tolalla vaikka masennus ollut pitkään niin vain pahentunut vuosien kuluessa.

En tiedä, töitäkin huvikseni katsonut ja mikään ei ole sellainen missä pärjäisin, pitäisi käydä työttömien terveystarkastuksessa mutta sekin on vasta yli kuukauden päästä ja siinä saisi työkkärikin todisteet siitä missä kunnossa olen, luultavasti koska en tiedä mitä ne lopulta toteaa minun kunnostani, varmaan sitä että olen kunnossa vaikka en ole, no tällaista se tahtoo olla.

ap

Vierailija

Piti kirjoittaa tähän jotakin pidempää mutten ehdi, ainut mitä ehdin sanoa on että pidän itseäni todella tyhmänä, selittäisin tarkemmin jos olisi aikaa muttei ole.

ap

Vierailija

Unohti mitä eilen piti kirjoittaa mutta tulisikohan jotain mieleen. No ainakin tuli eilen käytyä sauvakävelemässä 1,5h päivällä vesisateessa metsän läpi ja mettäautotietä pitkin ja lammikoihin kaivoi kanavia toisiin lammikoihin :D Hyvin virkistävää ja mukavaa, ainoot häiritsevät tekijät toisin kun sadevaatteet eivät olleet parhaat mahdolliset niin istuvuus ei ollut hyvä ja kun ei ole kunnon retkeilykenkiä niin piti saappailla kävellä ja se ei oikein jaloille sopinut loppuvaiheessa, lenkkarit olisi olleet paremmat mutta ne olisi kastuneet puolessa minuutissa.

Mutta tuosta viime illan kommentista missä pidän itseäni tyhmänä niin ainakin se oli mielessä että välillä tulee näitä tyhmiä juttuja tai asioita mitä on sanonut niin mieleen vaikka näistä olisi kulunut aikaa 30 vuotta niin ne silti muistaa ja alkaa ahdistamaan ja sitten alkaa itsensä syyttely ja muistaa jos joku siinä tilanteessa on sanonut jotain minulle niin senkin muistaa. Niin tietysti tähän sanotaan ei ne toiset näitä muista, no ei varmaan mutta minä muistan, tyyliin kaikista asioista mitä menneestä voi muistaa niin suurin osa varmaan näitä typeriä mokia tai sanoja mitä päästänyt suustaan kun ei vaan ole ollut aivot kehittyneet muiden tahdissa ja kehitys pysähtynyt kauan sitten. Tosin jos on add ja asberger niin tuskinpa näistä aivoista tätä parempaa koskaan olisi tullutkaan.

Tietysti tähän taas sanotaan tyyliin jotain "ei sinun tarvitse olla kuten muut vaan ole oma itsesi jne" No se ehkä toimisi jos olisi pelkkä add ja asberger mutta kun on masennus ja kaikenlaiset ahdistuneisuushäiriöt, paniikkihäiriöt, sos tilanteiden pelot jne. mitkä varmaan osin tulleet tai suurelta osin kun näitä minun ongelmia ei huomattu ajoissa niin elämä on vaan sellaista, no ei oikeastaan minkäänlaista. Haluaisi olla sitä ja tätä ja tehdä sitä ja tätä muttei pysty, en tosin osaa sanoa mitä pitäisi olla mutta jotain en tiedä, menee oikeastaan koko elämä hukkaan kun näillä vaivoilla ja sitten tulee kommenttia kun avaa töllön jossa uutiset ja siellä heti on tällaista "työttömät pitää saada töihin, työttömyysturvaa pitää leikata jne" niin tulee vain vihaiseksi ja tekisi mieli heittää tuoli päin tämän sanojan päätä. Olen joo väsynyt ja vihainen, suurelta osin itseeni ja loput tähän maailmaan.

Tietysti on noita epätodellisia oloja ja kaikki tuntuu väärältä jne. Jotain se hoitaja siellä käynnillä sanoi että jotain tyyliin ajattelee mennyttä niin paljon niin nykyisyys tuntuu oudolta jne. en muista tarkemmin. No jaa, eipä se sillai poista näitä tuntemuksia, lisäksi nyt kun on heinäkuu ja juhannus meni minulla aina tulee (tämä on ollut jo kaauuaan) sellainen fiilis että kesä meni jo. Ei se liity noihin helteisiin tai se että sataa vaan kun jotenkin siinä kun valoisuus alkaa vähentyä ja sanotaan että mennään taas kohti joulua niin tuntuu jo että kesä meni siinä, vammasta ajattelua varmaan mutta näin on ollut jo pitkään.

Tämä on varmaan jo minun jonkinlainen päiväkirja tämä mihin kirjoitan ajatuksiani, kaikkea ei tähän tietenkään pysty kirjoittamaan, oikeaa en jaksa alkaa kirjoittamaan, tavallaan kun niitä ajatuksia sitten ei kukaan näe on ongelma, jotain haluaisi että näkisi jos haluaa joku kommentoida jotain tai muuta.

Luulen tosin ettei tätä juuri kukaan lue mutta samapa tuo.

ap

Vierailija

Minkä asian haluaisit muuttuvan, että olosi paranee?

Jos tiedossasi on jokin, joka masentaa, niin minusta sinulla on hyvät mahdollisuudet saada kunnallista psykoterapiaa. Lähtisin aqlkuun purkamaan äitisi kuolemaa. Yleensä nä'iden asioiden ylipääsemiseen tarvitaan oivalluksia ja uusia näkökantoja. Uskon, että sinulla on hylätyksitulemisen tunne jäänyt päälle, jota et ole työstänyt. Poikani on masentunut ja hänellä tuo tunne on tullut isän muutosta toiselle paikkakunnalle. Hän ei ole saanut käsiteltyä isänsä lähtöä. Ennen sitä hän oli hyvin iloinen ja empaattinen poika. Nyt alipainoinen ja sulkeutunut, joka ei halua elää. Huono itsetunto on vain oire käsittelemättömistä asioista.

Olisiko mahdotonta, että lukisit äidillesi kirjaa menetyksestä. Istuisit hänen haudalla ja lukisit esimerkiksi hylkäämisen tunnelukosta ja siitä miten siitä päästä eroon. Aihetta koskevaa kirjallisuutta on paljon saatavilla. Kirjastoista ainakin. Se, että kohtaa pelkonsa on ehkä se oivallus. Menetin, surin, elämäntarkoitus, pelon kanssa eläminen ja eheytyminen. Mikään ei korjaa elämääsi, mutta auttaa oppimaan elämään menetysten kanssa. Et ole asiasi kanssa yksin. Et ole ainut äitinsä menettänyt. Mielenterveysloiiton kautta voisit saada kohtalotovereita. Myös vähemmän tykkäämässäsi FB masennusryhmässä voisit saada kavereita.

Tätä AV palstaakaan ei kannata vähätellä, vaikka tämä laaduttomalta tuntuukin. Se, että saa asiansa sanotuksi jo auttaa keventämään kuormaa.

Vierailija

Sulle on tällä aloittamallasi ketjulla kaksi ihmistä tarjonnut ystävyyttään. Et ole ottanut sitä vastaan. Tie ulos omasta, lukitusta maailmasta on maailman päästäminen omaan elämään.

Todennäköisesti hyötyisit paljon siitä, kun päästäisit jonkun toisen elämääsi. Se mieshenkilö, joka tarjosi sinulle ystävyyttään, vaikutti tosi reilulta ja asialliselta. Olisit saattanut saada elinikäisen ystävän itsellesi, mutta torjuit tämän mahdollisuuden. Se nainen näytti sulle missä ja miten häneen voi tutustua: kukaan ei tule linjoja pitkin luoksesi, saat olla sellainen, kuin olet ja ottaa vastaan sen verran, kuin otat tai jättää ottamatta. Pallo on sulle päin heitetty.

Muutoksen elämässäsi saat aikaan vain itse: sinun tulee ottaa askelia. Tässä on nämä kaksi jo tulleet sinua vastaan. Kannattaa olla joskus vähän rohkeampi, sillä saattaa olla kauaskantoiset seuraukset.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla