Sivut

Kommentit (138)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Huumoria väliin:

Jos pääsisit lipomaan jymylolloja, helpottuisiko olosi edes muutamaksi minuutiksi?

Vakavempaa puhetta:

Kyl se joku päivä helpottaa kun jaksat vaan taistella. Välillä on hyvä myös päästää kunnolla irti ja luovuttaa kaiken suhteen tietyllä tasolla. Tämä yleensä auttanu itellä kun pääsee ahdistus kumuloitumaan.

Jos ymmärsin huumorin niin keskittyminen johonkin kivaan varmaan auttaa kun ei ajattele muuta.

Mutta vakavasti niin taistelu uuvuttaa, piti jotain muutakin tähän sanoa mutta ajatus katkesi eikä saa siitä enää kiinni.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onks sulla paljoa kavereita joiden kanssa jutella ja hengailla ? Tarviitko kaveria jonka kanssa käydä esim kahvilla ja jutella ihan livenä ? Missäpäin Suomea asut ?
Mies33v

Ei ole kaverin kaveria. Olisihan se kiva toisen ihmisen kanssa jutella livenä kuin itsensä kanssa puhua joka ikinen päivä, jos sattuu joksikin aikaa saamaan töitä niin siellä on ihmisiä joiden kanssa puhua mutta tätä on hyvin harvoin. Hämeessä eli hidas hämäläinen olen :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Onko sinulla tulevaisuudessa suunnitelmia mennä opiskelemaan, vaikka ammattikouluun? Siellä tutustuisit ihmisiin ja voisi olla paremmat mahdollisuudet töihinkin!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks sulla paljoa kavereita joiden kanssa jutella ja hengailla ? Tarviitko kaveria jonka kanssa käydä esim kahvilla ja jutella ihan livenä ? Missäpäin Suomea asut ?
Mies33v

Ei ole kaverin kaveria. Olisihan se kiva toisen ihmisen kanssa jutella livenä kuin itsensä kanssa puhua joka ikinen päivä, jos sattuu joksikin aikaa saamaan töitä niin siellä on ihmisiä joiden kanssa puhua mutta tätä on hyvin harvoin. Hämeessä eli hidas hämäläinen olen :D

No perkule ! Mitenköhän täällä vois yhteystietoja vaihella ”salasesti” ettei kaikki ala yhteyttä ottaa ? :D Ite oon pkseudulta. Ps en oo sit miehiinpäin että sen takia miesten kanssa kahvittelisin(jos joku niin kuvittelee), muutama lapsi löytyy ja melko tuore ero taustalla ! :D

Mies33v

Vierailija

Joku sähköposti mikä ei ole paljon käytössä esim. Tai facebookkiin kaveripyyntö, tuskin moni jaksaa alkaa spämmää tuntematonta facebookkiin :D sitähän voisi tehdä jokaiselle joka siellä on

Vierailija

Tuttuja tuntemuksia. Kävin 5v terapiassa, olen kokeillut useita lääkkeitä jne. Mikään ei auta. Olen kokeillut useita harrastuksia, mutta nykyään en enää jaksa innostua. Käyn töissä ja olen kotona. Alkoholia kuluu reippaasti. En tiedä miten tästä suosta nousisi. En edes halua tavata ketään ellei ole pakko. Töissä pystyn vetämään roolia, mutta vapaa-aikana jaksan just ja just siivota, kokata ja huolehtia lemmikeistä. Tyhjältä ja tyhmältä tuntuu.

Vierailija

Yksinäisyys tietenkin pahentaa masentunutta oloa. Teidän pitäisi järjestää joku yhteinen tapaaminen. Onkohan miehillekkin jotain ryhmiä facebookissa kuten naisille jossa etsitään ystäviä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla tulevaisuudessa suunnitelmia mennä opiskelemaan, vaikka ammattikouluun? Siellä tutustuisit ihmisiin ja voisi olla paremmat mahdollisuudet töihinkin!

Eipä ole ja enkä tiedä onko tuo pääkään siinä kunnossa että mistään opiskelusta tulisi mitään, tällä hetkellä ei ainakaan. Yksi ammatti tuli hankittua mutta siitäkin varmaan 80 prosenttia on unohtunut. 2 muuta yritin opiskella mutta mielenterveys ei kestänyt ja molemmat jäi kesken, toinen noin loppuvaiheessa ja toinen heti alkumetreillä.

Ahdistaa kyllä sekin kun ei ole kunnossa psyykkisesti ja osin fyysisestikin niin tuo opiskelu tai työelämä kun jatkuvasti pitäisi oppia ja kouluttautua uuteen jne. ja minulle jo nykysen tiedon pysyminen päässä tai vanhan muistaminen on täyttä tuskaa ja kun oppimisessa minulla on selkeitä vaikeuksia niin todella vaikeata tulee olemaan minulla tulevaisuudessa työelämässä jos sellaisessa kunnossa tulevaisuudessa edes olen että pystyn töihin kun nytkin on vaikeata.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks sulla paljoa kavereita joiden kanssa jutella ja hengailla ? Tarviitko kaveria jonka kanssa käydä esim kahvilla ja jutella ihan livenä ? Missäpäin Suomea asut ?
Mies33v

Ei ole kaverin kaveria. Olisihan se kiva toisen ihmisen kanssa jutella livenä kuin itsensä kanssa puhua joka ikinen päivä, jos sattuu joksikin aikaa saamaan töitä niin siellä on ihmisiä joiden kanssa puhua mutta tätä on hyvin harvoin. Hämeessä eli hidas hämäläinen olen :D

No perkule ! Mitenköhän täällä vois yhteystietoja vaihella ”salasesti” ettei kaikki ala yhteyttä ottaa ? :D Ite oon pkseudulta. Ps en oo sit miehiinpäin että sen takia miesten kanssa kahvittelisin(jos joku niin kuvittelee), muutama lapsi löytyy ja melko tuore ero taustalla ! :D

Mies33v

Niin no tämä on kyllä sellainen palsta etten täällä kyllä uskalla antaa mitään yhteystietoja mihinkään, pitäisi olla joku muu palsta kun täällä ilmeisesti ei edes jos luo profiilin niin pysty mitään yksityisviestejä lähettämään jos oikein olen ymmärtänyt.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys tietenkin pahentaa masentunutta oloa. Teidän pitäisi järjestää joku yhteinen tapaaminen. Onkohan miehillekkin jotain ryhmiä facebookissa kuten naisille jossa etsitään ystäviä?

Olin facebookissa mutta poistuin sieltä yhdessä vaiheessa kun oli paha olo ja pelkkä sinne kirjautuminen ja muiden päivitysten näkeminen sai huonon olon aikaan ja muutenkin siinä vaiheessa oli aika "nyt suunnittelen pois menoa" ja poistin senkin takia facebookin kun siivosin nettiä ettei sinne jäisi ylimääräistä. No ei tullut siinä vaiheessa poistuttua mutta facebookin ei ole tullut palattua, eipä kukaan tosin kysellytkään mitään kun poistuin joten miksi mennä takaisin. Onhan siellä joo nuo yksinäiset ym. ryhmät johon voisi liittyä ja joissain olikin mutta en tiedä, toisaalta haluaisi mennä takaisin ja toisaalta ei.

ap

Vierailija

-Mitkä on sun paheet?

...Entä hyveet?

-Onko sulla lemmikkejä?

-Katsotko paljo telkkaria?

-Haluaisitko parisuhteen?

-Kuvaile ihannenaisesi, myös ulkonäköä :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eipä oikein taas tiedä että miksi täällä elää tai yrittää pohtia miksi elää, jotenkin vaan ei mikään taas tunnu oikein miltään. Tietysti tuo lääkitys osaltaan vaikuttaa mutta myös tämä kuuma helle kun ulkonakaan ei voi juuri olla tuntuu että aurinko polttaa minut vaikka olisi vaatetus ja aurinkorasvat kohdillaan, ilma on niin tukala hengittääkin, onneksi ensi viikolla helpottaa niin pääsee taas kävelemään. Tuntuu ettei näitä helteitä kestä enää jo tässä iässä (34) vaan tarvitsee niitä noin 20 asteen kelejä että jaksaisi. Kyllä tuon kunnon jonkinlainen pitäisi olla, onhan minulla nämä fyysiset ja psyykkiset oireet mutta ei helteen kesto ole enää samaa kuin 10 vuotta sitten jolloin samoissa lämpötiloissa riehui ulkotöissä, tosin voihan tuo jos pitää rauhoittavia syödä niin ne vähän väsyttää riippuen monta tarvii mutta pakko ottaa ettei ahdistus valtaa kokonaan.

Eipä sitä muuta ole juuri tehnyt kuin istunut sisällä, muutaman aamun pessyt mattoja kun näillä keleillä kuivatus ainakin onnistuu mutta muuten ei ulkona kestä olla. Sitten sitä vaan lukee näitä juttuja täällä mikä masentaa vielä enemmän, jos on masentunut ei pitäisi olla täällä koska täällä on sellaista tekstiä välillä että miettii miksi olla olemassa.

Miksi sitten käyn täällä? En tiedä, joskus eksyin tänne kun oli joku huvittava ketju mistä sai kunnon naurut mutta sitten jäi lukemaan muita ja jäi tänne loukkuun. Eipä sitä oikein ole muutakaan elämää, aika säälittävää mutta joo.

Tämäkin ketju oli ensin saa kysellä, saa toki edelleen mutta enpä usko että ketään enää kiinnostaa joten puhun lähinnä itsekseni, ainakin saa johonkin ajatuksiaan kirjoitettua, paperille ei jaksa ja ne hukkuu heti ja no täällä ei näistä ole varmaan mitään hyötyä tai jos joka näistä saa jotain apua tai hyötyä niin ihan hyvä mutta tuskin.

ap

Se on kyllä totta, että helle voi pahentaa oloa ja minua se ainakin väsyttää, vaikka mitään diagnoosia yms ei edes ole. Meinaa jäädä välistä kävelylenkit. Iltaisin tosin yritän mennä ja täällä missä asun on yleensä todella rauhallista niin on mukavaa kävellä hiekkatietä pitkin. Se on minulla ehkä jokin sellainen hetki, että saan rauhaa iltaa kohden ja rauhoitun muutenkin. Kuitenkin itsellä on aina se ajatus, että on vaan pakko päästä ulos. Tosin helppo minun puhua, kun asun melkein kuin mökillä täällä maalla tällä hetkellä. Voin uskoa sen, ettei kerrostalosta olisi iltaisinkaan helppo lähteä kadulla kävelemään ja voisi ahdistaakin, kun on tottunut kävelemään niin ettei paljon ketään tule vastaan.

Se on kyllä totta, että täällä on ketjuja mitkä saavat vaan pahan olon aikaan ja itse välillä häpeän itseäni jos luen täällä jotain ja sitten vertaan sitä kaikkea omaan elämääni. Tulee vaan surulliseksi ja tuntuu, että on entistä oudompi ja tavallaan erossa jonkun "tavallisen" ihmisen elämästä ihan täysin. Kuitenkin itse löydän silti välillä täältä ihan kivojakin ketjuja ja monesti joku saattaa kertoa omasta elämästään ja saa kuitenkin jotain vertaistukea. Itseä kiinnostaa myös musiikki paljon ja tulee senkin takia aina osallistuttua kaikkiin sitä käsitteleviin ketjuihin ( niitä tosin aika vähän nyt). 

Syy silti minullakin on varmasti se, että käyn täällä kun ei ole muuta seuraa. Nuorempana tuli käytyä vähemmän, mutta nyt vähän vanhempana ( tosin olen 26-v) tulee käytyä enemmän, kun jotenkin kaipaa sitä, että voisi "keskustella" kuitenkin jonkun kanssa. Se varmaan itsellekin on pahinta, kun aina tahtoisi puhua jollekin ja jakaa ajatuksia ja ei ole ketään. Se vie jotain iloa elämästä ja mietin aina kuinka kaikki onkin näin. Itseä ainakin silti kiinnostaa lukea ja pystyn myös samaistumaan moniin asioihin. Poimin nyt tämän viestin kun oli tuttuja ajatuksia. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Katotko kuinka usein pornoa? Koska olet viimeksi ollut naisen kanssa?

Enpä juuri, harvoin. En ole ollut naisen kanssa millään lailla.

ap

Vierailija

Haluaisitko meilinvaihtoon kolmekymppisen naisen kanssa? :) Luin aika pitkälle tätä ketjua ja itsellä aika paljon samanlaisia fiiliksiä, ahdistuneisuus ja melankolia alkanut jo ennen murrosikää, kiusaamista niin kouluissa kuin työelämässäkin.

Minullakaan ei pahemmin kavereita ole ja työelämästä olen täysin syrjäytynyt vuosien varrella. Aina kun menen johonkin, tuntuu että olen vain tiellä jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko meilinvaihtoon kolmekymppisen naisen kanssa? :) Luin aika pitkälle tätä ketjua ja itsellä aika paljon samanlaisia fiiliksiä, ahdistuneisuus ja melankolia alkanut jo ennen murrosikää, kiusaamista niin kouluissa kuin työelämässäkin.

Minullakaan ei pahemmin kavereita ole ja työelämästä olen täysin syrjäytynyt vuosien varrella. Aina kun menen johonkin, tuntuu että olen vain tiellä jne.


Tai sitten vois avata jonkun kanavan vanhaan kunnon ircciin/webchattiin. Siellä voi anonyymisti vaihtaa meilejä yms, jos kiinnostaa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikein taas tiedä että miksi täällä elää tai yrittää pohtia miksi elää, jotenkin vaan ei mikään taas tunnu oikein miltään. Tietysti tuo lääkitys osaltaan vaikuttaa mutta myös tämä kuuma helle kun ulkonakaan ei voi juuri olla tuntuu että aurinko polttaa minut vaikka olisi vaatetus ja aurinkorasvat kohdillaan, ilma on niin tukala hengittääkin, onneksi ensi viikolla helpottaa niin pääsee taas kävelemään. Tuntuu ettei näitä helteitä kestä enää jo tässä iässä (34) vaan tarvitsee niitä noin 20 asteen kelejä että jaksaisi. Kyllä tuon kunnon jonkinlainen pitäisi olla, onhan minulla nämä fyysiset ja psyykkiset oireet mutta ei helteen kesto ole enää samaa kuin 10 vuotta sitten jolloin samoissa lämpötiloissa riehui ulkotöissä, tosin voihan tuo jos pitää rauhoittavia syödä niin ne vähän väsyttää riippuen monta tarvii mutta pakko ottaa ettei ahdistus valtaa kokonaan.

Eipä sitä muuta ole juuri tehnyt kuin istunut sisällä, muutaman aamun pessyt mattoja kun näillä keleillä kuivatus ainakin onnistuu mutta muuten ei ulkona kestä olla. Sitten sitä vaan lukee näitä juttuja täällä mikä masentaa vielä enemmän, jos on masentunut ei pitäisi olla täällä koska täällä on sellaista tekstiä välillä että miettii miksi olla olemassa.

Miksi sitten käyn täällä? En tiedä, joskus eksyin tänne kun oli joku huvittava ketju mistä sai kunnon naurut mutta sitten jäi lukemaan muita ja jäi tänne loukkuun. Eipä sitä oikein ole muutakaan elämää, aika säälittävää mutta joo.

Tämäkin ketju oli ensin saa kysellä, saa toki edelleen mutta enpä usko että ketään enää kiinnostaa joten puhun lähinnä itsekseni, ainakin saa johonkin ajatuksiaan kirjoitettua, paperille ei jaksa ja ne hukkuu heti ja no täällä ei näistä ole varmaan mitään hyötyä tai jos joka näistä saa jotain apua tai hyötyä niin ihan hyvä mutta tuskin.

ap

Se on kyllä totta, että helle voi pahentaa oloa ja minua se ainakin väsyttää, vaikka mitään diagnoosia yms ei edes ole. Meinaa jäädä välistä kävelylenkit. Iltaisin tosin yritän mennä ja täällä missä asun on yleensä todella rauhallista niin on mukavaa kävellä hiekkatietä pitkin. Se on minulla ehkä jokin sellainen hetki, että saan rauhaa iltaa kohden ja rauhoitun muutenkin. Kuitenkin itsellä on aina se ajatus, että on vaan pakko päästä ulos. Tosin helppo minun puhua, kun asun melkein kuin mökillä täällä maalla tällä hetkellä. Voin uskoa sen, ettei kerrostalosta olisi iltaisinkaan helppo lähteä kadulla kävelemään ja voisi ahdistaakin, kun on tottunut kävelemään niin ettei paljon ketään tule vastaan.

Se on kyllä totta, että täällä on ketjuja mitkä saavat vaan pahan olon aikaan ja itse välillä häpeän itseäni jos luen täällä jotain ja sitten vertaan sitä kaikkea omaan elämääni. Tulee vaan surulliseksi ja tuntuu, että on entistä oudompi ja tavallaan erossa jonkun "tavallisen" ihmisen elämästä ihan täysin. Kuitenkin itse löydän silti välillä täältä ihan kivojakin ketjuja ja monesti joku saattaa kertoa omasta elämästään ja saa kuitenkin jotain vertaistukea. Itseä kiinnostaa myös musiikki paljon ja tulee senkin takia aina osallistuttua kaikkiin sitä käsitteleviin ketjuihin ( niitä tosin aika vähän nyt). 

Syy silti minullakin on varmasti se, että käyn täällä kun ei ole muuta seuraa. Nuorempana tuli käytyä vähemmän, mutta nyt vähän vanhempana ( tosin olen 26-v) tulee käytyä enemmän, kun jotenkin kaipaa sitä, että voisi "keskustella" kuitenkin jonkun kanssa. Se varmaan itsellekin on pahinta, kun aina tahtoisi puhua jollekin ja jakaa ajatuksia ja ei ole ketään. Se vie jotain iloa elämästä ja mietin aina kuinka kaikki onkin näin. Itseä ainakin silti kiinnostaa lukea ja pystyn myös samaistumaan moniin asioihin. Poimin nyt tämän viestin kun oli tuttuja ajatuksia. 

Itse asun maalla ja täällä kyllä helppo lähteä kävelemään vaikka yöllä, iltaisin tykkäisin enemmän liikkua ulkona kun tuo ilta-aurinko ja kun se on laskenut on minusta hieno hetki näin kesällä, väsyttää vaan lääkityksen takia sen verran ja sitten kun itikat hyökkää heti kimppuun niin pilaavat sitä tunnelmaa. Tulevalla viikolla pääsee taas kävelemään kun on normaalit lämpötilat ja tiet eivät pöllyä kun sataa vettä.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko meilinvaihtoon kolmekymppisen naisen kanssa? :) Luin aika pitkälle tätä ketjua ja itsellä aika paljon samanlaisia fiiliksiä, ahdistuneisuus ja melankolia alkanut jo ennen murrosikää, kiusaamista niin kouluissa kuin työelämässäkin.

Minullakaan ei pahemmin kavereita ole ja työelämästä olen täysin syrjäytynyt vuosien varrella. Aina kun menen johonkin, tuntuu että olen vain tiellä jne.

Täällä ei kyllä uskalla mitään meiliosoitteita alkaa vaihtamaan ja seuraavassa viestissä tuosta puhuit irc:stä tai webchatista niin vaikka olen sitä ikäluokkaa jolle noi on tuttuja niin itse ei ole koskaan niitä tullut käytettyä ja on uskallus lähteä käyttään jotain sovellusta tai ohjelmaa joka ei ole tuttu niin pelko on suuri. Plus ennen näiden tietokoneiden ja ohjelmien kanssa pärjäsi jotenkin, nyt tuntuu ettei niistä meinaa enää ymmärtää mitään, tietysti masennus ym. varmaan tuhonnut paljon tiedostoja päästä (hehheh) niin osaaminen ei ole samaa tasoa. Jonkun facebookin kautta enemmän uskaltaisi alkaa juttelemaan, pitäisi vain jaksaa sinne liittyä takas jos saisi aikaiseksi sellaista.

ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla