Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksat käydä töissä, jos työpaikka on pyllystä?
26.05.2020 |
Miten motivoit itseäsi työskentelemään jatkuvasta ketutuksesta huolimatta?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun katson laskunippua mikä tuossa hyllyssä lojuu..
Työkaverit ja se tieto että määräaikainen loppuu kohta. En enää jatka sopparia vaikka jatkoa tulisi eikä muuta olisi näköpiirissä. Syö liikaa ihmistä, että ketuttaa työ joka päivä. Melkein 2 vuotta jaksoinkin. En enää. Parisuhdekin kärsinyt tämän takia ja lisäkiloja tullut stressin takia. Ei mikään työ ole sen arvoista, että koko elämä tuntuu kurjalta sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaverit ja se tieto että määräaikainen loppuu kohta. En enää jatka sopparia vaikka jatkoa tulisi eikä muuta olisi näköpiirissä. Syö liikaa ihmistä, että ketuttaa työ joka päivä. Melkein 2 vuotta jaksoinkin. En enää. Parisuhdekin kärsinyt tämän takia ja lisäkiloja tullut stressin takia. Ei mikään työ ole sen arvoista, että koko elämä tuntuu kurjalta sen takia.
Mietin ihan samaa joka päivä.
Turha yrittääkään motivoida itseään. Saikutan sen minkä pystyn ja muun ajan yritän vain olla niin, että en välitä. Teen sen mikä on pakko. Näillä mennään päivästä ja viikosta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua työkkärin ja Kelan nöyryytettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Pakko tehdä töitä.. etsin uutta.
Sama, mutta korona ei ainakaan helpota tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha yrittääkään motivoida itseään. Saikutan sen minkä pystyn ja muun ajan yritän vain olla niin, että en välitä. Teen sen mikä on pakko. Näillä mennään päivästä ja viikosta toiseen.
Sama täällä. En anna yhtään enempää ku on pakko, menen sieltä mistä aita on matalin. Pahimpina hetkinä saikutan. Suurin syy tähän on huono esimiestyö ja se että työntekijöitä kohdellaan kuin p*askaa. En todellakaa uhraa sen takia terveyttäni vaikka kuinka pomo räksyttaa
En ole proktologi, mutta voin vilkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten kyllä jaksaisin. Tämän kirjoituksen moni kokee hyökkäyksenä ja loukkaantuu, alapeukuttaa jne. Mutta nuorempana olin varastolla hommissa. Aivan todella puuduttavaa työtä. Työpäivä oli puolet päivästä lavojen laputtamista ja toinen puolikas hihnalla, eli jakeluhihnalta paketteja laitettiin rullakoihin. Niin puuduttavaa ja yksitoikkoista hommaa, että jokainen tunti tuntui päivältä. Ruokataukoa oikein odotti ja oli että jes - puolet enää jäljellä. Tuota hommaa tein kokonaisen välivuoden lukion jälkeen. Toinen ei-aivan-niin-puuduttava työ oli, kun tein opiskelujen ohessa viikonlopputöitä huoltoaseman kassalla. Tuohon aikaan isot kaupat eivät saaneet olla sunnuntaisin auki, joten oluen ostajia oli koko ajan jonoksi. Sama juttu että minuutit kuluivat toooodella hitaasti ja väsytti yrittää olla tekopirteä. Yksitoikkoista, puuduttavaa ja äärimmäisen pitkästyttävää.
En ihan oikeasti tiedä miten motivoisin itseni nyt aikuisena, jos tuollaista työtä pitäisi tehdä joka ikinen arkipäivä ja vuodesta toiseen. Arvostan kyllä että jotkut jaksaa painaa ja vieläpä tehdä pitkiä vuoroja. Tuollainen työ on henkisesti todella rankkaa. Ja kyllä tietenki tuollaista jaksaa (kestää) aikansa. Kestäähän sitä vaikka pitäisi roikkua pää alaspäin. Mutta hyvin nopeasti tulee niin kova henkinen väsymys, että olisi kyllä aivan pakko luovuttaa.
Onneksi nyt muissa hommissa. Nyt jos vaikka huono päivä, niin voi tehdä yksin kotona etänä ja jättää osan hommista illalle, jos aamupäivällä ei kulje.
Vierailija kirjoitti:
Turha yrittääkään motivoida itseään. Saikutan sen minkä pystyn ja muun ajan yritän vain olla niin, että en välitä. Teen sen mikä on pakko. Näillä mennään päivästä ja viikosta toiseen.
Eikö työterveyshuolto puutu tuohon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha yrittääkään motivoida itseään. Saikutan sen minkä pystyn ja muun ajan yritän vain olla niin, että en välitä. Teen sen mikä on pakko. Näillä mennään päivästä ja viikosta toiseen.
Sama täällä. En anna yhtään enempää ku on pakko, menen sieltä mistä aita on matalin. Pahimpina hetkinä saikutan. Suurin syy tähän on huono esimiestyö ja se että työntekijöitä kohdellaan kuin p*askaa. En todellakaa uhraa sen takia terveyttäni vaikka kuinka pomo räksyttaa
Tällaisia työpaikkoja taitaa olla paljon. Porukka vaihtuu usein.
Mä otin itselleni ensimmäsen esimiespaikan vastaan vuoden alussa 2018. Voin kertoa et on muuten jotain ihan muuta kuin mitä ajattelin. Nyt joka viikko on joku välien selvittely. Ihan kuin lastentarha koko yksikkö. Pitää seurata milloin Jannica on sairaana, kirjata järjestelmiin, tehdä hänelle puheeksiotto jos on liian usein kipeänä ja selvittää sitä saako Jannica infuenssarokotuksen työterveyden kautta. Joka kuukausi pitää raportoida kahteen eri järjestelmään, mikä vie 2 päivää aikaa. Ja jos jonkun työpanos ei johdon mielestä ole riittävällä tasolla, niin minä saan sitten puida päivästä toiseen tämän henkilön kanssa sitä että mistä kiikastaa. Ja vaikka selitys olisi inhimillinen, niin se on johdon mielestä mun vika jos en saa asiaa korjattua.
En suosittele esimiestöitä kenellekään. Tästä ei edes jää verojen jälkeen juuri mitään extraa käteen.
Se ketutus ei onneksi ole ihan jatkuvaa, välillä on ihan kivaakin. Ja siitä maksetaan palkkaa. Työttömänä sais lopulta ajan kanssa vaan sen peruspäivärahan, joten siihen verrattuna pienikin palkka on paljon parempi. Lisäks työttömänä on vielä tylsempää kuin ei-niin-kivassa työssä.
Mutta päivä kerrallaan. Siitä tulee kiva fiilis aina kun on yhdestä päivästä selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Turha yrittääkään motivoida itseään. Saikutan sen minkä pystyn ja muun ajan yritän vain olla niin, että en välitä. Teen sen mikä on pakko. Näillä mennään päivästä ja viikosta toiseen.
Tän oon huomannut myös itselleni toimivaksi systeemiksi. Että en sitoudu liikaa enkä välitä liikaa. Kun mitään kehitysehdotuksia ei kuunnella eikä oteta vastaan. Mikään ei muutu ja mihinkään ei voi vaikuttaa. Niin turha sitten itsekään pinnistellä liikaa ja jättää taukoja pitämättä. Kun ei välitä eikä tee ylimääräistä, niin ei rassaa henkisesti niin pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Mä otin itselleni ensimmäsen esimiespaikan vastaan vuoden alussa 2018. Voin kertoa et on muuten jotain ihan muuta kuin mitä ajattelin. Nyt joka viikko on joku välien selvittely. Ihan kuin lastentarha koko yksikkö. Pitää seurata milloin Jannica on sairaana, kirjata järjestelmiin, tehdä hänelle puheeksiotto jos on liian usein kipeänä ja selvittää sitä saako Jannica infuenssarokotuksen työterveyden kautta. Joka kuukausi pitää raportoida kahteen eri järjestelmään, mikä vie 2 päivää aikaa. Ja jos jonkun työpanos ei johdon mielestä ole riittävällä tasolla, niin minä saan sitten puida päivästä toiseen tämän henkilön kanssa sitä että mistä kiikastaa. Ja vaikka selitys olisi inhimillinen, niin se on johdon mielestä mun vika jos en saa asiaa korjattua.
En suosittele esimiestöitä kenellekään. Tästä ei edes jää verojen jälkeen juuri mitään extraa käteen.
Täsmälleen samaa mieltä!! Viisi vuotta tuota jaksoin, paimentaa aikuisia ja jopa eläkeikäistä uhmaikäistä naista. Tahallista työn vaikeuttamista ja sitten vain naureskelua. Oma esimies vaati koko ajan enemmän, tunteja vähennettiin muilta ja kaikki heidän tekemättömät työt kaatui minun niskaan. Täysin tarpeettomia raportteja viikottain. Asiakkaat haukkui, työntekijät iski puukkoa selkään jos ei tehnyt juuri kuten he halusi, esimies vaati enemmän. Mitä jäi käteen, loppuunpalaminen, selkä täynnä puukkoja, rahaa vähemmän kuin tyttösillä marketin kassalla. Kettumaisin työ ikinä ja opin vihaamaan naisia työkavereina. Jokainen kuvitteli olevansa minua parempi esimiehenä, mutta jostain syystä heistä ketään ei siihen palkattu, esimieheni sanojen mukaan heistä ei siihen olisi ollut. Ei kannata koskaan tuohon alkaa ellei ole nahka paksumpi kuin norsulla ja palkka vähintään tuplaten rivityöntekijään verrattuna. Esimiehiä kyllä koulutetaan mutta milloin aloitetaan alaiskoulutus? Kuka osaa olla hyvä alainen? Varmasti sellainen joka on itse ollut joskus esimies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä otin itselleni ensimmäsen esimiespaikan vastaan vuoden alussa 2018. Voin kertoa et on muuten jotain ihan muuta kuin mitä ajattelin. Nyt joka viikko on joku välien selvittely. Ihan kuin lastentarha koko yksikkö. Pitää seurata milloin Jannica on sairaana, kirjata järjestelmiin, tehdä hänelle puheeksiotto jos on liian usein kipeänä ja selvittää sitä saako Jannica infuenssarokotuksen työterveyden kautta. Joka kuukausi pitää raportoida kahteen eri järjestelmään, mikä vie 2 päivää aikaa. Ja jos jonkun työpanos ei johdon mielestä ole riittävällä tasolla, niin minä saan sitten puida päivästä toiseen tämän henkilön kanssa sitä että mistä kiikastaa. Ja vaikka selitys olisi inhimillinen, niin se on johdon mielestä mun vika jos en saa asiaa korjattua.
En suosittele esimiestöitä kenellekään. Tästä ei edes jää verojen jälkeen juuri mitään extraa käteen.
Täsmälleen samaa mieltä!! Viisi vuotta tuota jaksoin, paimentaa aikuisia ja jopa eläkeikäistä uhmaikäistä naista. Tahallista työn vaikeuttamista ja sitten vain naureskelua. Oma esimies vaati koko ajan enemmän, tunteja vähennettiin muilta ja kaikki heidän tekemättömät työt kaatui minun niskaan. Täysin tarpeettomia raportteja viikottain. Asiakkaat haukkui, työntekijät iski puukkoa selkään jos ei tehnyt juuri kuten he halusi, esimies vaati enemmän. Mitä jäi käteen, loppuunpalaminen, selkä täynnä puukkoja, rahaa vähemmän kuin tyttösillä marketin kassalla. Kettumaisin työ ikinä ja opin vihaamaan naisia työkavereina. Jokainen kuvitteli olevansa minua parempi esimiehenä, mutta jostain syystä heistä ketään ei siihen palkattu, esimieheni sanojen mukaan heistä ei siihen olisi ollut. Ei kannata koskaan tuohon alkaa ellei ole nahka paksumpi kuin norsulla ja palkka vähintään tuplaten rivityöntekijään verrattuna. Esimiehiä kyllä koulutetaan mutta milloin aloitetaan alaiskoulutus? Kuka osaa olla hyvä alainen? Varmasti sellainen joka on itse ollut joskus esimies.
Tismalleen sama kokemus esimiestyöstä. Itse paloin loppuun pari vuotta sitten, otin loparit, kärsin karenssin ja nyt olen onnellinen S-marketin kassa. Voi se näinkin mennä. :)
en mitenkään,kesän jälkeen otan lopputilin ja alan elelemään sosiaalisissa tulonsiirroilla.