Kun puolison uskovaisuus uhkaa tuhota koko perheen.
Kun tapasin mieheni, pidin häntä täydellisenä. Ja sitä hän olikin, kunnes ensimmäinen lapsemme syntyi.
Silloin tuli esiin hänestä eräs kurja puoli, joka ei aiemmin näkynyt mistään: hän laistaa vastuusta minkä ehtii sillä " Jeesus pitää meistä huolta" .
Tähän vedoten hän menee aina siitä mistä aita on matalin.
Jos tulee jokin vastoinkäyminen, ei se ole hänen vikaansa vaan Saatanan vikaa.
Näin heitä uskovaisia kuulemma koetellaan.
Esimerkiksi vakuutuksia ei tarvitse ottaa koska Jeesus kyllä pitää huolta. Samasta syystä ei tarvitse säästää, pahana päivänä Jeesus kyllä huolehtii.
Kaikkeen vastaus on rukous ja Jeesus.
Koko hänen sukunsa on samanlaisia, ehkä 1/3 heistä käy töissä, kukaan ei ole edes ylioppilas sillä koulutus ja työ ei sovi hartaalle kristitylle, se on ahneuden syntiä jos tekee töitä että saa siitä rahaa.
Raha on pahasta! Tuet kyllä kelpaa, ne on Jeesuksen tapa heistä huolehtia.
Mittani täyttyi kun odotin toista lastamme. Sain ennenaikaisia supisteluja, ja minun olisi pitänyt levätä. Mieheni ei ottanut kuuleviin korviinsa että auttaisi minua kotitöissä yms: on Jeesuksen tahto jos lapsi syntyy ennenaikaisena! Jos näin käy, on myös Jumala silloin rankaissut meitä pahoista teoistamme (mitä ne ovat, ei osannut määritellä, mutta olemme kaikki syntisiä).
Kukaan miehen sukulaisista ei kysellyt minulta miten voin, eikä kukaan tietysti tarjoutuntu avuksi vaikka vielä muutimme loppuraskaudessa. Kannoin muuttolaatikoita minkä ehdin ja nojasin seinään aina kun supistus tuli.
Lapsi syntyi lopulta täysin terveenä ja täysiaikaisena.
Minusta vaan tuntuu sille, että muuten täysin ihana mies ja isä on tuhottu uskonnolla. Minua harmittaa olla koko 4 hengen perheestä vastuussa, sillä tavoin että huolehdin riittääkö raha, onko vakuutukset kunnossa, onko rahaa säästössä, bensaa tankissa, kaikki paperityöt jne.
Onko muita vai olenko yksin?
Kommentit (56)
Eilen mies jäi kiinni siitä ettei laita pyörää lukkoon! Ei kuulemma tee ikinä niin.
Myös autonovet saattaa jättää vaikka Prisman parkissa lukitsematta!
Yritän saada meidät vaikka parisuhdeterapeutille, vaikka mielestäni mies voisi käydä ihan omassa terapiassaan koska on sen tarpeessa!
Sääliksi käy ap:tä (ja hänen miestään). Mies on tosiaan ymmärtänyt asiat vähän väärin - tai paremminkin käyttää uskoa laiskuutensa perusteluna. Olen itse helluntailainen (kuten suurin osa suvustanikin) ja en todellakaan voi ymmärtään ap:n miehen ajattelua. Valitettavasti sellaista löytyy herätysliikkeemme piirissä (kuten monen muunkin " hihhuliporukan" ), mutta edustaa kyllä vähemmistöä.
Itse en voisi kuvitellakaan jättäväni vakuutukset ottamatta, lapsen hampaat pesemättä, lääkkeet ottamatta jne. Jumala on antanut meille järjen, jotta käyttäisimme sitä! Ja Raamatussa tuodaan hyvin selkeästi esiin se, että meidän tulee itse elättää itsemme. Kun tekee ensin itse parhaansa, voi luottaa siihen, että Jumala pitää huolen lopusta. Mutta ap:n miehen asenne on mielestäni Jumalan " kiusaamista" .
Ap:n saama neuvo käydä juttelemassa seurakunnan työntekijän kanssa on mielestäni erittäin hyvä. Ap:n miehen asenne ei todellakaan ole mitenkään yleinen ja uskon, että hän saisi kyllä hyvinkin rakentavaa kritiikkiä seurakuntansa taholta, jos tilanne olisi siellä tiedossa.
Toivon, ettei ap:n miehen ajattelua yleistettäisi kaikkien helluntailaisten tai uskovien ajatteluksi. Me emme todellakaan ole kaikki tuollaisia!
t: yliopistossa opiskeleva hellari, joka harjasi juuri lapsensa hampaat, huolehtii vakuutuksista, odottelee miestään töistä ruokatunnille, tekee itse parhaansa oman ja perheen hyvinvoinnin eteen, luottaa Jumalan huolenpitoon ja omaan järkeensä :)
ps. En voi todellakaan suositella avioeroa teidän tilanteessanne. Oma isä on kuitenkin lapsille niin tärkeä asia. Avioliittoleiri tms. voisi sen sijaan olla paikallaan.
Anteeksi epäluuloni, mutta tätä viestiketjua lukiessa tuli vaan mieleen, että miksi ihmeessä ap:n " tosi uskovainen" mies meni naimisiin ap:n kaltaisen " epäuskoisen" kanssa? Yleensä uskovat menevät (tai heidän ainakin tulisi mennä) naimisiin toisten uskovien kanssa. Ja ap:n mies (ja miehen suku) vaikuttavat aika tiukoilta " uskiksilta" . Nimitys " vanhoollishelluntailainen" oli muuten tosi hyvä, sillä valtaosa tuntemista helluntailaisista ei todellakaan ole ap:n miehen perheen kaltaisia loisia.
Itsekin olen ihmetellyt ja monesti kysynyt ihan samaa asiaa. Mieheni vastaa aina että Jumala oli tarkoittanut minut hänelle ja hän tiesi heti minut nähdessään että olen hänelle tarkoitettu vaimo.
Hän oli seurustellut aiemmin uskovaisen naisen kanssa, mutta olen ymmärtänyt että juttu meni mönkään. Nainen ilmeisesti oli ollut jotenkin " tekopyhä" , siis että hän oli haukkunut kaikkia muita syntisiksi ja ollut olevinaan itse täysin synnitön tai jotakin tällaista.
Alussa, ja edelleen minusta tuntui että mies halusi käännyttää minut, ja uskoi että Jumala lähetti minut hänelle jotta hän voisi " pelastaa" minut käännyttämällä!
Kiitos mieheni, joka osasi näyttää minulle mitä oikea elämä on. Hän osasi avata silmäni.
Ja, tuon takia en ole enää perheeni kanssa niin paljon tekemisissä. He inhoavat miestäni, koska uskovat, että hän on pakottanut minut luopumaan uskosta (vaikka oma valintanihan se kuitenkin oli).
Alussa he pitivät, mutta kun selvisi etten tule kääntymään, he alkoivat halveksua minua julkisesti.
Myös sukuni on suoraan saatanasta, he kun tekevät kovasti töitä, osa on hyvinkin koulutettuja ja kaikki mitä heillä on, on revitty työllä omasta selkänahasta.
Lapset on kasvatettu ja puettu kauniisti.
Ahnetta porukkaa siis mieheni ja tämän sukulaisten mielestä.
Myös kaikki terveydenhoito ja liikunta on pahasta, Jeesus päättää koska kuolemme emmekä saa siihen itse vaikuttaa, se on väärin.
He eivät pidä siitä että pesen lasten hampaat tunnollisesti ja laitan heille auringossa rasvaa etteivät pala.
Minä taas kunnioitan sukuani ja sitä että työtä on tehty! Samoin minusta ihmisen kuuluu huolehtia kaikin tavoin itsestään ettei tarvitse olla turhaan toisten taakkana.
ap
eikä ostaa hautapaikkaa kun maailmanloppu on kohta täällä eikä semmoisiin kannata rahojaan hassata.
Mutta ei kyllä missään nimessä noin elämästä vieraantunut!!!
Meillä käytännön elämä sujuu, ja molemmat kantaa vastuun ja huolehtii asioista ihan tasavertaisesti. Olen ainakin ymmärtänyt että miehen näkemyksen mukaan ihmisellä on oma vapaa tahto ja velvollisuus huolehtia itsestään ja muista, ja Jumala on sitten sellainen turva " taustalla" . En ikinä suostuisi elämään noin fundamentalistisen miehen kanssa!
Ja oman harkinnan asioissa. Toi menee kyllä tosi pahasti yli hilseen. Me ollaan miehen kanssa molemmat uskossa, mutta emme todellakaan ajattele tollalailla asioista, kuten miehesi. Osuutensa on tehtävä.
En tunne ketään jonka mies olisi noin paljon lasten kanssa kuin meillä on. Minun ei tarvitse murehtia miehen alkoholinkäytöstä yms.
Muuten siis suorastaan täydellinen, ainoastaan tämä asia rassaa.
Hän ei mainosta uskovaisuuttaan, mutta tiedän miten hän ajattelee. Hän uskoo että jonakin päivänä Jeesus kutsuu minuakin ja sitten käännyn ilosta hihkuen uskovaksi. Niin ei todellakaan tule käymään, jonkun täytyy kantaa vastuu tässä perheessä, eikä se ole Jeesus joka niin tekee!
Rahankäyttö on myös sellaista aika hurjaa hänellä, kun ei ymmärrä että raha voi loppua. Sitä kuulemma järjestyy aina jostakin! yritän sitten hillitä häntä parhaani mukaan.
ap
että antaa kyvyn tehdä töitä ja käyttää omaa järkeään! Että parhaansa pitäisi tehdä ihan itse. ap
Kun mies on niin ihana ja huolehtiva isä lapsille, noin hyvää isää on harvalla lapsella.
Jos ei olisi lapsia, olisin jo eronnut! ap
Luulen, että ongelmana ovat ensisijaisesti jotkut mielenterveyden ongelmat tai persoonallisuuden häiriöt, eikä uskovaisuus. Omassa lähipiirissäni on paljon uskovaisia, jotka ovat ihan vastuuntuntoisia ihmisiä - sanotaanko, että vastuuntuntoisempia kuin monet tuntemani ei-uskovaiset. Ei se " Jeesus pitää huolta" ainakaan heidän mielestään tarkoita, että voi laittaa kaiken lössiksi.
Itse en kestäisi tuollaista päivääkään. Ja suvussa on ollut tuon lahkon edustajia, joten tiedän mistä puhun. Tuskin tilanne muuttuu paremmaksi.
Sano miehelle että Jumala auttaa niitä jotka auttavat itseään :)
Tunnen muutamia helluntalaisia, ja he ainakin vaikuttavat ihan " tavallisilta" . Tai ehkä miehesikin on vaikuttanut ennen lasten syntymää...
Minusta kuitenkin kuulostaa siltä, että Jumalan huolenpito on käsitetty vähän väärin. Eikö Jumala ole käskenyt huolehtimaan itsestään ja ympäristöstään, käyttäytymään vastuullisesti, kunnioittamaan Luojan luomaa. Aika outo käsitys, jos hampaiden reikiintymisestäkin on saatanaa syyttäminen.
En kyllä valitettavasti osaa ottaa mitään kantaa siihen, mitä sinun pitäisi tehdä. Jos miehesi on kovin vakaumuksellinen, ei varmaan kovinkaan helposti suostu ymmärtämään näkökantaasi.
Noin siis saatettiin ajatella joskus vuosikymmeniä sitten: " Minä ajan Mersulla: Jumala pitää hyvää huolta. Minä ajan Ladalla: Jumala pitää nöyränä" ...
Esim. lestadiolaisten työteliäisyyttä olen ihaillut. En ole tiennyt helluntalaisten olevan tuollaisia, koska en aiemmin tuntenut yhtään heitä.
Koko miehen suku on myös vakuuttunut siitä, että he ovat ainoita jotka pääsevät taivaaseen, ja muistavat tuoda tätä ilmi kovalla äänellä eri paikoissa, varsinkin anoppi.
ap
Hih, enkä todellakaan ole mikään pappi :)
Vierailija: