hellä ja romanttinen seksi!

Tosi surullista luettavaa, tulee mieleen lähinnä takautumia lapsuudesta. Mutta aloitetaanpa alusta...



Olen seksuaalisesti aktiivinen kokeilunhaluinen ihminen. Näiden kahden tosiseikan tajuaminen ja ennenkaikkea hyväksyminen on vienyt minulta kauan. Kasvoin ääriuskonnollisessa ympäristössä jossa kirjoituksen kaltaiset asenteet olivat arkipäivää, ja yleensäkin ottaen seksistä keskustelu saati kysely / vallitsevan asenteen kyseenalaistaminen oli tabu.



Seksuaalisesti aktiivisena ihmisenä (lapsena) projisoin haluni seksilehtiin (ja masturbointiin) mikä toimikin näin jälkikäteen ajatellen erittäin hyvin ja tyydytti tarpeeni. Huono puoli oli kuitenkin että ympäristön asenteiden takia tunsin siitä aina syyllisyyttä ja häpeää. Häpesin seksilehtien hankkimista, häpesin senaikaisten alkeellisten seksilelujen hankkimista jne. vaikka itseasiassa ne antoivat minulle hyvän ja ennenkaikkea turvallisen tavan toteuttaa seksuaalisuuttani.



Kun menin naimisiin kuvittelin etten voi enää masturboida, enkä tehnytkään sitä enää noin vuoteen. Tämäkään ei kuitenkaan toiminut koska huomasimme vaimoni kanssa ns. alkuhuuman laannuttua että tarpeeni yksinkertaisesti ovat suuremmat kuin vaimoni ja tarvitsen enemmän seksiä (vaikka vaimo ei siis todellakaan pihtaa).



Keskustelimme asiasta vaimoni kanssa pitkään ja moneen otteeseen, ja käymättä asiaa tarkemmin läpi totesimme lopulta yksinkertaisesti ettei asiassa ole yhtään mitään ongelmaa: itsetyydytys, porno ja seksilelut ovat parisuhteessa erittäin hyviä keinoja tasaamaan ainakin meidän erilaisia seksuaalisia tarpeita. Vaimon ei tarvi kokea syyllisyyttä tai ahdistusta siitä että hänen tulisi olla "vastuussa" minun seksuaalisesta hyvinvoinnistani.



M32



Ps. Ja toimiihan se porno ja lelut yhdessäkin ;)

nimittäin kolme akaa riviä, vaimon seksi kiinnostus loppui siihen lasten tekoon.