Eräs pointti ABORTISTA:
Ketään suututtamatta; kerron miksi minä en todennäköisesti voisi tehdä aborttia syystä, että lapsi on todennäköisesti vammainen:
Minusta ihminen, joka tietoisesti hankkiutuu raskaaksi ja haluaa lapsen, ottaa myös riskin saada vammainen lapsi.
KOSKA OIKEASTI, VAIKKA LAPSESI SYNTYYKIN TERVEENÄ, ET VOI KOSKAAN TIETÄÄ JOS HÄN JOUTUU ESIM. ONNTTOMUUTEEN JA SAA NIIN PAHAN AIVOVAURION, ETTÄ ON VAIKEASTI VAMMAINEN LOPUN ELÄMÄÄNSÄ.
Jätätkö silloin lapsesi, hylkäät hänet?
Jos ei kestä ajatusta vammaisesta lapsesta, pitää lapsi jättää tekemättä. Vanhemmuus on, siihen asti kun kuolet, pelkäämistä lapsesi puolesta. Ja takuulla rakastat lastasi, jos hän vammautuu esim. kuukauden ikäisenä. Etkö siis rakastaisi lastasi myös vammaisena vastasyntyneenä?
Tämä on minun näkökantani, ja ehkä suppea sellainen, mutta onpahan ilmaistu.
Kommentit (39)
Kerroin tässä nyt oman näkökantani (johon minullakin on oikeus), älä vedä palkokasvia nenään niin herkästi.
ap
lapsi kun se että lapsi joskus joutuisi onnettomuuteen. kuule ap, mene huomenna kirjakauppaan ja osta sieltä AASINKÄSIKIRJA!!!
luulen että tämä 3 joka hermostuu asiasta/mielipiteestä noin pahasti on tehnyt abortin lapsen vamman vuoksi eikä kestä eriäviä mielipiteitä eikä elämänarvoja...
AP puhuu täyttä totta!!!!
Ja sitten voi käydä näinki. Kun äitini odotti mun nuorempaa veljeä niin he saivat tietää että lapsi syntyy todennäköisesti vammaisena. Isä ja äiti sanoi että vaikka sieltä syntyisi pelkkä lihamöykky jolla on sydän niin se on silti meidän lapsi ja me pidetää se! No mun veli synty ja se oli täysin terve! Aatelkaa jos he oisvatki ottaneet sen pois koska oli vaara että se syntyy vammaisena... ei olisi mulla häntä veljenäni tänä päivänä.
Nämä jotka eivät hyväksy itelleen vammaista lasta, ovat itse vammaisia!!!
Jos käyt raskausajan ultrassa, ja sikiöseulassa todetaan poikkeavuus jne. ja todetaan että sikiöllä on niin paha vamma, ettei hän pysty elämään syntymänsä jälkeen, niin kumpi on oikein;
Abortoit sikiön, kannat siitä itse vastuun, eikä sikiö joudu kärsimään (sikiö ei tunne kohdussa kipua) vaan saa nukkua lääketieteen avustuksella pois.
VAI
Päätät jatkaa raskautta senkin uhalla että oma henkesi voi myös olla vaarassa, siirrät vastuun pois itseltäsi ja annat " korkeempien voimien päättää" , synnytät lapsen joka pahimmassa tapauksessa selviää synnytyksestä, elää muutaman minuutin kovissa kivuissa, kituen, kärsien... ja kovien kipujen saattelemasa lopulta lakkaa elämästä, ja pääsee vasta sitten pois.
Ja vielä edellisestä vaihtoehdosta löytyy sekin haara, että lapsi pystytään " pelastamaan" siten, että hän elää koneiden varassa jopa kuukausia, mutta silti tuntee vain jatkuvaa kipua, mutta saavatpahan vanhemmat nauttia lapsensa hengissä olemisesta... kunnes lopulta menehtyy kovissa kivuissa.
Vaikeita asioita, ja toivon ettei kukaan joutuisi kokemaan omalle kohdalleen, mutta onko oikein että näin ääritapauksissa vanhemmat siirtävät vastuun itseltään pois oman lapsensa kärsimyksen uhalla?
Eikö vanhemmuus ole myös juuri sitä, että he päättävät myös vaikeistakin asioista lapsensa puolesta, jopa senkin uhalla että saa siitä itse kantaa painolastia koko loppu elämänsä.
Eli mikä on oikein ja mikä ei...
Ja niin pitkään on hyvä sanoa " miten tekisin" , kun se ei ole sattunut omalle kohdalle.
sinulla on hyviä pointteja. halusin joka tapauksessa vielä kirjoittaa, ettei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, että on tulkittavissa kuten aloituksessani kerroin. Totta kai jokainen tapaus on omanlaisensa enkä tiedä mitä tekisin, jos omalle kohdalleni sattuisi.
ap
Ja jotta saisit nyt asiaan selvyyttä, niin ei ole mitään omakohtaisia kokemuksia keskeytyksistä. Ärsyttää vain tuollainen mustavalkoisuus.
omalla kohdalla. Onko sinulla ap vammainen lapsi?
Mutta onni tietenkin veljesi puolesta! = )
mutta mitäs sitten jos se näkymä ultrassa ei pitäiskää paikaansa ja syntyis terveenä... niin ku mun veli?
Sit onki tappanut terveen lapsen.
t:12
Kuka todistaa ettei sikiö tunne kipua, kun se väkivalloin raastetaan kohdusta? Ja kun se/hän voi todella jopa elää hetken synnyttyään. Lapsi, jonka annetaan syntyä aikanaan saa hoidon. Parantumattomasti sairaalle voidaan tehdä DNR päätös. Ei siis tarvitse kitua kenenkään. Kipulääkkeissä ja muissa oloa helpottavissa asioissa ei tingitä.
Kyllä se oli vuosi 1993 eli ei siitä kauheen kauan olen. Eiköhän ne ultralaitteet ollut silloin jo luotettavia. Ja lääkäri oli sanonut että on mahdollisuus, ei että syntyy vammasena.
t: 12
Nykyaikaisilla ultrilla voidaan myös täysin varmasti nähdä, onko sikiöllä aivoja vai ei, myös muita pahoja kehityshäiriöitä voidaan havaita.
Tietysti ultrissakaan ei voi kaikkea havaita, mutta edellämainitut asiat ovat varmoja, jos sellaiset todetaan.
Mutta se nro:n 12 pikkuveljen syntymävuosi taitanee olla jo jokusen vuoden takaa...
Mutta esimerkin otin sen takia esiin että jos on niin tyhmä että ei vammaista lasta halua niin siinä on aina riskinsä että jos menee abortoimaan " vammaisen" lapsen niin se oiski saattanut syntyä terveenä.
t:12
Jos on koskaan nähnyt vertailun vuoksi kuvia niilktä ajoilta tai nykyajoilta, asiasta ei voi puhua saman päivänäkään. Tegnologia kehittyy näissä asioissa huimaa vauhtia.
Ainoastaan joitakin kromosominäiriöitä etsitään ja löydetään.
Lapsi ei ole palautettava tilaus. Joka leikkiin ryhtyy hän leikin kestäköön.