Tein nuorena abortin rv 6+

Olen useasti katunut ja miettinyt millainen hän olisi ollut.

Sinulla ei olisi näitä nykyisiä lapsia, jos olisit pitänyt sen ensimmäisen. Koska jokaisen lapsen syntymään tarvitaan se tietty munasolu ja siittiö, eivät ne olisi koskaan kohdanneet, jos olisit jatkanut ensimmäistä raskauttasi! Kaikki on niin pienestä kiinni.

Oikeesti, ihan hullua. Mä olin juuri jotenkuten sinut tekoni kanssa, kun tulin raskaaksi uudestaan. Tilanne oli ihan yhtä mahdoton, mutta päätin, että tämän täytyy olla jo jotakin kohtaloa ja minun on pidettävä lapsi. Mainittakoon, että ensimmäisen vahinkoraskauden aikana ehkäisynä oli kondomi, ja toinen vahinkoraskaus (joka siis päättyi lapsen synnyttämiseen) sai alkunsa e-pillereiden aikana...



Kyllä mä usein silti mietin, millainen tämä ensimmäinen lapsi olisi ollut, ja tuntuu pahalta, että olen tappanut jotakin samankaltaista, kuin oma lapseni on nyt - ihmisenalun. Olen kuitenkin ikionnellinen lapsestani ja tiedän, että asioiden kuului näin mennäkin.

Oli kun tein abortin. En halunnut yh-äidiksi =(, koska tiesin, etten olisi jaksanut. Tämä ajatus siis siinä mielessä, että koska noin raskauden alkuvaiheessa jo tiesin, että niin tulisi käymään (isän kanssa välimatkaa 6000km). Koskaanhan en tiedä nykyisestäkään elämästä, mutta kun mietin, miten hyvin minulla on nyt asiat ja minkälaiset puitteet pystyn nyt lapselleni tarjoamaan, niin tuo päätös oli aikoinaan oikea.



Ja mielestäni on kaunis ajatus, että rakastan lapsia liikaa, jotta olisin voinut tehdä itse lapsen niissä olosuhteissa, kun tiesin, etten olisi voinut tarjota hyvää kasvualustaa elämälle.

Minä olin 16, tuleva yh, koulut kesken, ei tietoakaan työpaikasta, ei rahaa jne. Silti pidin lapsen, koska tiesin olevani tarpeeksi kypsä ja fiksu ainakin pyytämään apua jos en itse selviäisi. Minusta jokainen pystyy kyllä luopumaan itsekkäästä elämäntavastaan ja tarjoamaan lapselle hyvän elämän jos vain löytyy urheutta, rohkeutta ja halua!!