Vierailija
Poiminta

Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?

Sivut

Kommentit (655)

Vierailija

Eipä ole ikinä tullut mieleen hakata pattereita missään asuessani. Meidän alakerran ihmisiä kuulemma ärsyttää normaali kävely yläkerrassa, ilman kenkiä. Pitäisi varmaan ryömiä, että heillä olisi täysin hiljaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Itse koetan olla aiheuttamatta ääniä talossamme mutta huomaan tosiaan, etteivät monetkaan muut sitä tee.  Kaipa nykyisin jokaisen sitten katsotaan saavan elää ja asua kuten haluaa, ja kantautuvathan äänet väistämättä jonkin verran joka tapauksessa.

Vierailija

Ei niin enää eletä. Ikävää, mutta totta. Vaatii melkoisia puhelahjoja saada naapuri ymmärtämään metelinsä ja siinäkin yleensä lopputulema on heikko. Oma napa on se tärkein.

Vierailija

Minut kasvatettiin samoin ja ehkä se on syy miksi itse kiinnitti toisten metelöintiin enemmän huomiota niin että ärsytti. Muutin puoli vuotta sitten kerrostalosta omakotitaloon ja lähin naapuri on kilometrin päässä. Se on hassua miten vieläkin välillä kuiskii ja ajattelee että en voi imuroida keskellä yötä (vuorotyössä) pestä pyykkiä tai käyttää aamuisin tehosekoitinta kun koitan edelleen ottaa naapurit huomioon :D

Vierailija

Taitaa ne omat oikeudet elää miten lystää olla nykyään tärkeämpää kuin muiden huomioon ottaminen.   Kohotellaan hartioita muka voimattomina että "tää on kerrostaloelämää" mutta sehän on juuri sellaista joksi asukkaat sen elämäntavallaan tekevät.  Aloittaja on pitkälti oikeassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei niin enää eletä. Ikävää, mutta totta. Vaatii melkoisia puhelahjoja saada naapuri ymmärtämään metelinsä ja siinäkin yleensä lopputulema on heikko. Oma napa on se tärkein.

Jep ja jos valitat isännöitsijälle niin se vaan pyörittelee peukaloita. Asialle ei tarvi tehä mitään, kunhan maksaa vuokransa ajallaan niin kaikki on hyvin. Muutan pois heti, kun vaan se on mahdollista...

Vierailija

Mä kuulin yks yö kun naapuri imuroi noin klo 3.00. Ei haitannut, käänsin vain kylkeä. Tuskin tahalleen siihen aikaan kuitenkaan, vaan jos on lasinsiruja tms.

Vierailija

Aluksi otin muita huomioon ja yritin elää niin, että kaikilla on hyvä olla. Sitten tajusin, että naapureita ei voisi vähempää kiinnostaa se, miten heidän elämänsä muihin vaikuttaa. Ryhdyin iloisesti elämään kuin he.

Vierailija

Ei ketään enää kiinnosta mikään mikä ei liity itseen. 

Sunnuntai on ihan hyvä päivä tehdä remonttia, öisin voi kuunnella musiikkia lujalla, matot tampataan juhlapyhien aamuina ja rapussa huudetaan. Jos reissusta kotiudutaan keskellä yötä, lapset voi päästää sisäpihalle melskaamaan siksi aikaa kun vanhemmat purkavat autosta laukkuja. Ym. 

t. kolmekymppinen, joka vihaa kerrostaloasumista nykyaikana

Vierailija

Meillä oli yläkerran naapuri, jolla ei ollut lähinaapureina muita kuin me ja seinänaapuri - jolla oli heihin päin kylppäri ja sauna eli asunnon äänet ei sinne kantautuneet.  Oltiin siis ainoat, jolle yläkerran metelit kuului.  Isännöitsijä otti sen fiksun kannan, että kun muut ei valita, ei mitään häiriötä voi olla.  Eikö olekin nerokasta!

Vierailija

Kerrostalossa eletään normaalisti, niin kuin muuallakin, poikkeuksena hiljainen aika, silloin tulee välttää aiheuttamasta turhaa melua. Ne ihmiset joille ei kerrostaloelämä sovi, muuttavat johonkin muualle. Kun elämme yhdessä, niin muidenkin ääniä tulee sietää, vaikka itse olisi hiirenhiljaa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Itse olen hiljainen, mutta ymmärrän, että kaikki eivät ole ja joillain on myös lapsia. Jos minua tämä ottaisi aivoon, muuttaisin johonkin missä ei ota. Koska te älykääpiöt ymmärrätte, että ainoa ihminen jota voitte muuttaa, on jokainen itse. Jos ei kykene sopeutumaan, niin sitten myöntää oman vajavaisuutensa ja muuttaa. Ei normaalin elämisen ääniä tarvitse kenenkään kotonaan varoa ja häiriköintiin puuttumiseen on keinot määritelty laeissa ja asetuksissa. Valittaminen tulisi sanktioida.

Vierailija

Päiväsaikaan elän ihan normaalisti, jos tavara tippuu kädestä eihän sille voi mitään. Jos imuri kolahtaa patteriin, se ei ole mielestäni paha asia. Jatkuva seinän hakkaaminen on väärin, mutta remontit on kyllä tehtävä päiväsaikaan kun muutoin on sääntöjen vastaista.

Vierailija

Hiljaisuusaikaa (22-07) pitää kunnioittaa.

Karanteeniaika ei anna oikeutta elämöidä kovaäänisesti kirkuen ja puhuen klo kymmenen jälkeen.

Myötätuntoa. Jotkut ovat nyt oikeasti koronan kielissä ja tarvitsee rauhaa ja unta jotta selviävät tästä, kunnioittakaa hiljaisuutta.

Vierailija

Ei muista tarvitse piitata, mitä väliä onko jossain vauva jonka pitäisi saada päiväunet tai yövuorolainen joka yrittää saada edes 3h unta päivällä.

Popeda on niin kova että sitä ei vain saa kuunnella hiljaa, ja kuulokkeilla menisi kuulo, ei se sovi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa eletään normaalisti, niin kuin muuallakin, poikkeuksena hiljainen aika, silloin tulee välttää aiheuttamasta turhaa melua. Ne ihmiset joille ei kerrostaloelämä sovi, muuttavat johonkin muualle. Kun elämme yhdessä, niin muidenkin ääniä tulee sietää, vaikka itse olisi hiirenhiljaa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Itse olen hiljainen, mutta ymmärrän, että kaikki eivät ole ja joillain on myös lapsia. Jos minua tämä ottaisi aivoon, muuttaisin johonkin missä ei ota. Koska te älykääpiöt ymmärrätte, että ainoa ihminen jota voitte muuttaa, on jokainen itse. Jos ei kykene sopeutumaan, niin sitten myöntää oman vajavaisuutensa ja muuttaa. Ei normaalin elämisen ääniä tarvitse kenenkään kotonaan varoa ja häiriköintiin puuttumiseen on keinot määritelty laeissa ja asetuksissa. Valittaminen tulisi sanktioida.

Tämä tuntuu olevan juuri se nykyinen tapa suhtautua - eli se, ettei äänten kuulumisesta muihin asuntoihin tarvitse välittää.  Itse en osaa ajatella noin, en todellakaan.  Eikö muiden viihtymisellä ole väliä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei ketään enää kiinnosta mikään mikä ei liity itseen. 

Sunnuntai on ihan hyvä päivä tehdä remonttia, öisin voi kuunnella musiikkia lujalla, matot tampataan juhlapyhien aamuina ja rapussa huudetaan. Jos reissusta kotiudutaan keskellä yötä, lapset voi päästää sisäpihalle melskaamaan siksi aikaa kun vanhemmat purkavat autosta laukkuja. Ym. 

t. kolmekymppinen, joka vihaa kerrostaloasumista nykyaikana

Ovatko kolmekymppiset tosiaan noin vanhanaikaisia että sunnuntaina ja juhlapyhinä pitäisi olla hipihiljaa? Minä pyrin ottamaan muut huomioon, mutta kun en kuulu kirkkoon niin nuo mainitsemasi ovat minulle ihan tavallisia päiviä. Ei eroa onko sunnuntai vai maanantai. Pitäisikö minun oikeasti ottaa huomioon uskonnolliset asiat? Otatko sinä huomioon muiden uskontojen juhlapyhät?

Vierailija

Ei meillä ainakaan ja seinät on kuin paperia. Olen hyväksynyt sen että elän kasvottomassa kommuunissa. Keitän aamukahvini samaan aikaan kun naapurini herää tupakkayskäänsä. Alakerrassa soi kitara ja piano monta tuntia päivässä. Naapurin lapset parkuu ja huutaa, alakerran koira haukkuu lähes vuorokauden ympäri. Se on elämää.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla