Miksi joitakin ihmisiä syrjitään?
Otsikossa kysymys. Oletuksena, että syrjinnän kohteeksi joutunut
-huolehtii hygieniasta
-ei ole ulkonäöllisesti negatiivista huomiota herättävä (esimerkiksi ylipainoinen tai huono iho tms.)
-pukeutuu siististi
-on ystävällinen
-ei ole omaan kuoreensa sulkeutuva
-ei kuitenkaan myöskään jatkuvasti äänessä ja koe tarvetta olla huomion keskipiste
-tekee ryhmätöissä oman osuutensa ja ottaa muut huomioon
-ei ole neurologisia häiriöitä jotka voisivat vaikuttaa ulosantiin ja muihin sosiaalisiin taitoihin
-ei ole tehnyt kenellekään mitään
-pyrkii tekemään osansa ettei jäisi ulkopuolelle ja oleta että joku tulisi kotoa hakemaan
Toisin sanoen ei lähtökohtaisesti omalla toiminnallaan aiheuta toisissa sellaista pahennusta että jäisi ulkopuolelle. Miksi tällainen ihminen jää ulkopuolelle?
Kommentit (17)
Onko ulkopuolelle jääminen toistuvaa esim vain peruskoulussa tai vain yhdessä työ- ja harrastusporukassa?
Vähääkään massasta erottuva ja jos syrjimisen kohteen maine on pilattu niin yksin jääminen on varmaa. Kokemusta koko iän yksin ilman kavereita yrityksestä huolimatta
No onko sitten kyse jostain rasismista,ttai uskonnon, tai poliittisen maailmankatsomuksen perusteella syrjityksi tulemisesta ?
Muuta en oikein , (nuo esitetyt näkökohdat huomioiden) keksi,että mistä se syrjintä sitten voisi johtua.
Joskus sattuma. Osuu yhteisöön jossa sattuu olemaan joku vaikutusvaltainen/karismaattinen henkilö, joka ei pidä tästä. Ehkä kadehtii tai pitää uhkana. Ja haluaa vahvistusta omalle asemalleen saamalla muutkin tätä yhtä vastaan.
Ja muut ovat mukana, koska arvostavat suosittua ja haluavat tulla hänen kanssaan juttuun.
Tuollainen henkilö voi olla muille tavallaan näkymätön. Sellainen hang around -tyyppi, jossa ei ole mitään kiinnostavaa. Jos siis kyse jostain porukasta ulkopuolelle jäämisestä eikä sellaisesta syrjinnästä, että ei esim etene työurallaan.
Itse siis olen tällainen ulkopuolelle usein jäävä tapaus noilla ominaisuuksilla. Lapsena olin aina kolmas pyörä, kukaan ei pitänyt minua kuin varakaverina. Vanhemmiten minua ei oteta opiskelu- tai harrastuspiireissä mukaan porukkaan. Olen se, jolta voi lainata kynää ja juuri ja juuri moikata jos tulee vastaan ja kysyä neuvoa, mutta jos yritän jutella, liittyä keskusteluun, käydä opiskelijatapahtumissa, tehdä tuttavuutta jne. minut suljetaan pois. Minulle ei vastata ryhmäkeskusteluissa edes kouluasioihin liittyviin juttuihin. Itse pyrin aina vastaamaan jos joku kysyy jotain. Opiskelijatapahtumissa porukka sopii keskenään aloitteluja mihin en pääse mukaan, tehdään katoamistemppuja jne. Jos meillä on kouluasioita keskustassa tai lähellä sitä, usein porukka sopii menevänsä koulun jälkeen kahville/syömään tms. ja minua ei tietenkään pyydetä mukaan.
Olen yrittänyt olla kaikille avoin ja ystävällinen, tarjonnut kyytiä autolla ja ne ovat aina kelvanneet.
Miten muilta tämä onnistuu ja en sitten jostain syystä kelpaa? Jos olen vähentänyt omalta osalta toimintaa, sillä ei ole ollut vaikutusta. Yksinkin toki pärjää, mutta tuntuu pahalta etten kelpaa ihmisille. En koe olevani mitenkään hirveän erilainen kuin muut tai mitenkään erikoinen tai outo persoona.
Ap
Olen pahoillani ap puolestasi. Toivottavasti asiat muuttuu.
Liian kiltit ihmiset joutuu helpommin tällaisen asemaan.
Mä olen aina ollut tuollainen, ja tunnen useampiakin. Me vaan ollaan kukin omalla tavallamme liian erilaisia useimmille, että meistä vaistomaisesti pidettäisiin.
Esim. eräs syrjitty kaverini on poikkeuksellisen huippuälykäs.
Minä taas olen tyyliltäni erikoinen ja vähän sellainen kiivas luonne, suomalaiseksi aika äänekäs ja erikoinen.
Sitten eräs on vaan hyvin rauhallinen, vaikka mukava, ja sellaistakin ihmiset vierastaa.
Itseäni ei enää ole ainakaan 10 vuoteen asia häirinnyt, en kaipaa niiltä ihmisiltä mitään. Nuorena tietysti otti koville kun joka paikassa oli joko jopa kiusattu tai ainakin vältelty.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ap puolestasi. Toivottavasti asiat muuttuu.
Liian kiltit ihmiset joutuu helpommin tällaisen asemaan.
En nyt kokisi olevani myöskään ns liian kiltti. Uskallan kyllä itseäni puolustaa tarpeen vaatiessa ja sanon kyllä jos on jotain sanottavaa. Ihan kuin minulla olisi jokin leima otsassa ettei minuun kannata tehdä isompaa tuttavuutta.
Ap
Joskus sattuma. Osuu yhteisöön jossa sattuu olemaan joku vaikutusvaltainen/karismaattinen henkilö, joka ei pidä tästä. Ehkä kadehtii tai pitää uhkana. Ja haluaa vahvistusta omalle asemalleen saamalla muutkin tätä yhtä vastaan.
Ja muut ovat mukana, koska arvostavat suosittua ja haluavat tulla hänen kanssaan juttuun.
Kuulostaa liian lapselliselta.. Ala- aste touhuja.
Olet narsistien alalla, vaikka olet nörtti?
Et vaan ole millään tavalla kiinnostava ihminen.
Olet tapettia.
Miksi halajat ihmisten jengiin, joille et ole kuin tapettia? Anna olla!
Kouluissa ja tuollaisissa keskenkasvuisten ihmisten paikoissa pitää tietää yksi asia. Jos sieltä on ihan pakko saada "kavereita" ja on pakko integroitua siellä johonkin kuppikuntaan, niin se ei onnistu jos et osaa puhua skeidaa jostain tyypistä, jonka rooli on olla se "ulkopuolinen" joka ei pääse jengiin.
Juoruaminen, haukkuminen ja sellainen, on sosiaalista liimaa ja se pitää ryhmän kasassa. Ilman ulkopuolista hylkiötä, ei ole sisäryhmää.
Mä olen tuollainen ja jotenkin tuntuu että tilanne vaan pahenee kun ikää tulee. Esim tuon "näkymättömyyden" uskon pitävän paikkansa, koska tätä nykyä käy toistuvasti jopa niin, ettei edes kaupan kassa "näe" minua vaan kiinnittää huomionsa jo siihen minun jälkeeni jonossa olevaan. Minua ei siis edes tervehdi ja oikeasti suorastaan hätkähtää kun sanon itse hei/moi.
Ja tämä siis useammassakin lähikaupassa ja useamman kassahenkilön toimesta eli ei tuo ole mitään henk.kohtaista vaan tosiaan en jotenkin ole "näkyvä".
Lapsuuden varakaveruus tarkoittaa vain, että muilla oli aina joku toinen, jonka seurassa oli hauskempaa ja innostavampaa kuin sun kanssasi. Siihen riittää yksi ainoa kaveri, että sinä olet ollut sijalla kaksi. On ihan normaalia, että lapsella on se kaikista mieluisin kaveri, jonka kanssa on parhaat leikit, ja muiden kanssa leikitään silloin, kun tämä kaveri ei ole käytettävissä. Varakaveruus ei siis tarkoita, että sinussa olisi ollut mitään vikaa.
Tuo opiskelijaporukka onkin jo toinen juttu. Jos on opiskelua koskevia ryhmäasioita eikä sun kysymyksiisi kukaan edes vastaa, sitä voi kyllä kutsua jo kiusaamiseksi. Olettaen siis, että kaikkien muiden kurssikavereidesi kysymyksiin kuitenkin vastataan. Kuuluivatko kaikki kurssikaverisi samaan porukkaan, joka järjesti jotain eikä sinua pyydetty mukaan? Vai oliko muitakin opiskelijoita, joita ei pyydetty mukaan? Tai muodostivatko kurssikaverisi useampia kuin yhden porukan ja sinä olit ainoa, joka ei kuulunut mihinkään porukkaan?
Tuntematta sinua on vaikea sanoa, miksi et ole sopinut mihinkään porukkaan. Porukoihin pääseminen voi joskus olla hyvin vaikeaa. Monesti helpompaa onkin tutustua vain yksittäisiin ihmisiin eikä yrittääkään päästä osaksi jotain isompaa porukkaa. On todennäköisempää, että moni asia natsaa yhden ihmisen kanssa kuin että natsaisi samassa porukassa kaikkien kanssa. Mua ei ole koskaan kiinnostanut porukoihin kuuluminen. Olen jonkin verran introvertti ja keskustelen mieluummin erilaisista asioista yhden kuin monen kanssa samaan aikaan. Sen vuoksi en osaa antaa sulle neuvojakaan, miten pääsisit mukaan johonkin porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vähääkään massasta erottuva ja jos syrjimisen kohteen maine on pilattu niin yksin jääminen on varmaa. Kokemusta koko iän yksin ilman kavereita yrityksestä huolimatta
Vaihda hyvä ihminen kaupunkia, tai maata! Tai vieraile muualla niin paljon kuin voit, pallo on täynnä kiinnostavaa porukkaa, kotikylällä yleensä heikoimmat apajat
Vierailija kirjoitti:
Joskus sattuma. Osuu yhteisöön jossa sattuu olemaan joku vaikutusvaltainen/karismaattinen henkilö, joka ei pidä tästä. Ehkä kadehtii tai pitää uhkana. Ja haluaa vahvistusta omalle asemalleen saamalla muutkin tätä yhtä vastaan.
Ja muut ovat mukana, koska arvostavat suosittua ja haluavat tulla hänen kanssaan juttuun.
Kuulostaa liian lapselliselta.. Ala- aste touhuja.
Ai liian lapselliselta ollakseen totta aikuisten maailmassa?
Aikuisillako hierarkiat eivät vaikuta siihen, ketä pidetään ulkopuolisena? Kun on hyvin manipuloitu, niin eivät ihmiset edes tiedosta syrjivänsä ketään. On se "kaikkien" mielestä siisti tyyppi ja se hankala tyyppi.
("Kaikkien" on lainausmerkeissä, koska eri mieltä olevat eivät uskalla vastustaa siistiä tyyppiä ihailijoineen.)
Millaisissa tilanteissa jää ulkopuolelle? Miten ulkopuolelle jääminen ilmenee?