Passiivinen ystävä

Vierailija kirjoitti:

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei halua lapselleen lahjoja. Vaikea sanoakaan, että älä tuo noita tai että ei muuten halua niin läheistä ystävyyttä. Sulla on ihan omat odotukset tossa. Sitä en tiedä, miksi hän ehdottaa jotain mikä sitten jääkin.

Lahjan ostan, koska lapsi on kummilapsi. Mielestäni se kuuluu velvollisuuksiini ja samoin teen muille kummilapsille. Tuntuisi tyhmältä ostaa muille ja jättää yksi ilman.

Nyt kuitenkin peräänkuulutat sitä että sinun pitäsi saada myös jotakin tämän kummilapsesi äidiltä? Et saa aikaa kummilapseltasi?

On antanut itse ymmärtää, että olen tärkeä ja että on hyvä miten lapsella jokin ulkopuolinen aikuinen olemassa. Sanoo itse, miten on ehdottomasti järkättävä jotain lähipäivinä, mutta sitten mitään ei tapahdu ja tulee pitkä hiljaisuus kunnes nähdään vahingossa tai otan itse yhteyttä. Ei pyydä tapaamaan edes lastaan.

Hän on yksin ja kaikki voimat menee lapseen?

Noin olen itsekin ajatellut ja siksi yrittänyt olla niin, etten lisäisi toisen taakkaa. Ymmärrän että suunnitelmat voi muuttua ja että ei jaksakaan, mutta silloin voisi laittaa asiasta viestiä eikä jättää rokottamaan asiaa ilmaan. En mä jaksa koko päivää lapsen kans odotella, et ollaanko lähdössä johonkin vai ei. Lapsikin pettyy jos odottaa näkevänsä kaverin, mutta sit toisesta ei kuulukaan.

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän ystävyyden motiivit ei enää täyty, mutta sinä yrität niitä vielä väkisin ylläpitää?

Se mitä ihmettelen, on ristiriita puheiden ja tekojen välillä. Miksi kutsua toista "tärkeäksi ihmiseksi", laitella viesteihin sydämiä ja kertoa miten haluaa ehdottomasti nähdä, kun tosiasiassa sitten vain yhtäkkiä vetäydytään ja toimitaan juuri noin. En vain oikeasti enää jaksa.

Mulla oli myös samanlainen ystävä. Puheissa olin tärkeä ja hän halusi nähdä, ehdotti tapaamisia ja lupasi soittaa jne.

Mutta käytännössä ei ottanut koskaan yhteyttä. Perui tapaamisen 9/10 kerrasta, ei soittanut, ei vastannut puheluihin.

En tiedä miksi näin, mikä oli idea tässä ristiriitaisessa viestinnässä. Otin etäisyyttä ja siihen se ystävyys tyrehtyi.

Mulla ratkes tällaiset ongelmat kerralla, kun tuli niin vaikea elämäntilanne etten jaksanut pitää yteyttä kuin niihin jotka soittivat ja kysyivät itse mitä kuuluu. Heille siten selitin että on todella vaikeaa, että kiitos kun soitit, ja anteeksi jos en ole jaksanut pitää yhteyttä. Nämä jäivät kavereiksi, ne jotka eivät koskaan kysyneet perääni, heitä en enää edes muista.

Vierailija kirjoitti:

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei halua lapselleen lahjoja. Vaikea sanoakaan, että älä tuo noita tai että ei muuten halua niin läheistä ystävyyttä. Sulla on ihan omat odotukset tossa. Sitä en tiedä, miksi hän ehdottaa jotain mikä sitten jääkin.

Lahjan ostan, koska lapsi on kummilapsi. Mielestäni se kuuluu velvollisuuksiini ja samoin teen muille kummilapsille. Tuntuisi tyhmältä ostaa muille ja jättää yksi ilman.

Lahjat ei kuulu kummin velvollisuuksiin vaan se kristillinenkasvatus.

Miten hoitaa tämä velvollisuus, kun suurimmaksi osaksi näen lasta sattumalta? Koskaan ei ole pyytänyt lastaan hoitamaan ja kylään pyydetään kerran vuodessa, silloinkin niin, että olen itse sanonut, miten olis kiva tulla lasta tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän ystävyyden motiivit ei enää täyty, mutta sinä yrität niitä vielä väkisin ylläpitää?

Se mitä ihmettelen, on ristiriita puheiden ja tekojen välillä. Miksi kutsua toista "tärkeäksi ihmiseksi", laitella viesteihin sydämiä ja kertoa miten haluaa ehdottomasti nähdä, kun tosiasiassa sitten vain yhtäkkiä vetäydytään ja toimitaan juuri noin. En vain oikeasti enää jaksa.

Mulla oli myös samanlainen ystävä. Puheissa olin tärkeä ja hän halusi nähdä, ehdotti tapaamisia ja lupasi soittaa jne.

Mutta käytännössä ei ottanut koskaan yhteyttä. Perui tapaamisen 9/10 kerrasta, ei soittanut, ei vastannut puheluihin.

En tiedä miksi näin, mikä oli idea tässä ristiriitaisessa viestinnässä. Otin etäisyyttä ja siihen se ystävyys tyrehtyi.

Mä lopetan kans ja katson mitä tapahtuu. Jotenkin tuntuu ettei ymmärrä, että jos lapsen elämään halutaan turvallinen aikuinen, niin se vaatii tekoja ja vastavuoroisuutta, asioiden järjestämistä myös häneltä. Kummilapsi olisi halunnut viimeksi nähdessämme minut kylään, mutta tämä ei sopinut äidille.

Tulee oikeasti sellainen olo, että onko tämä jotakin feikkausta vai mitä. Muiden tärkeiden lasten synttäreille pyydetään hyvissä ajoin ja on muutenkin tervetullut kylään. Halutessani olen saanut hoitaa lapsia ihan pienestä asti ja vanhemmat ovat myös itse osallistuneet suhteen edistämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei halua lapselleen lahjoja. Vaikea sanoakaan, että älä tuo noita tai että ei muuten halua niin läheistä ystävyyttä. Sulla on ihan omat odotukset tossa. Sitä en tiedä, miksi hän ehdottaa jotain mikä sitten jääkin.

Sitä kutsutaan pompotteluksi (että ehdottaa jotain mikä sitten jääkin). Pompottelu ei kuulu normaaliin, vastavuoroiseen ystävyyteen.

Höpöhöpö. Tyypistä olisi periaatteessa kiva mennä paikkaan x huomenna. Huomenna tuleekin jotain muuta ja pikkuhiljaa koko juttu lykkääntyy ja lykkääntyy mappi öhön. Tämä nyt oli vaan pelkkää kohteliasta diipadaaoaa eikä todellista halua tehdä x apn kanssa.

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei halua lapselleen lahjoja. Vaikea sanoakaan, että älä tuo noita tai että ei muuten halua niin läheistä ystävyyttä. Sulla on ihan omat odotukset tossa. Sitä en tiedä, miksi hän ehdottaa jotain mikä sitten jääkin.

Lahjan ostan, koska lapsi on kummilapsi. Mielestäni se kuuluu velvollisuuksiini ja samoin teen muille kummilapsille. Tuntuisi tyhmältä ostaa muille ja jättää yksi ilman.

Lahjat ei kuulu kummin velvollisuuksiin vaan se kristillinenkasvatus.

Miten hoitaa tämä velvollisuus, kun suurimmaksi osaksi näen lasta sattumalta? Koskaan ei ole pyytänyt lastaan hoitamaan ja kylään pyydetään kerran vuodessa, silloinkin niin, että olen itse sanonut, miten olis kiva tulla lasta tapaamaan.

Miksi tuppaat kun ei tykätä? Ihme tyyppi kun väkisin tunkemassa kyläänkin. Mikset anna ihmisten olla rauhassa?

Vierailija kirjoitti:

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei halua lapselleen lahjoja. Vaikea sanoakaan, että älä tuo noita tai että ei muuten halua niin läheistä ystävyyttä. Sulla on ihan omat odotukset tossa. Sitä en tiedä, miksi hän ehdottaa jotain mikä sitten jääkin.

Lahjan ostan, koska lapsi on kummilapsi. Mielestäni se kuuluu velvollisuuksiini ja samoin teen muille kummilapsille. Tuntuisi tyhmältä ostaa muille ja jättää yksi ilman.

Lahjat ei kuulu kummin velvollisuuksiin vaan se kristillinenkasvatus.

Miten hoitaa tämä velvollisuus, kun suurimmaksi osaksi näen lasta sattumalta? Koskaan ei ole pyytänyt lastaan hoitamaan ja kylään pyydetään kerran vuodessa, silloinkin niin, että olen itse sanonut, miten olis kiva tulla lasta tapaamaan.

Miksi tuppaat kun ei tykätä? Ihme tyyppi kun väkisin tunkemassa kyläänkin. Mikset anna ihmisten olla rauhassa?

Niin. Mistä näitä huomionkipeitä mankujia sikiää?

Vierailija kirjoitti:

Teidän ystävyyden motiivit ei enää täyty, mutta sinä yrität niitä vielä väkisin ylläpitää?

Tämä. Ystävyys vaatii panostista molemmilta. Ilmeisesti tätä toista ei enää kiinnosta. Ei se niin mene, että jos ollaan parikymppisenä kavereita ,tämä tarkoittaa ,että pitäisi kaveerata samalla tavalla maailmantappiin saakka. Ap kuullostaa rasittavalta kun ei hyväksy muuttunutta tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei halua lapselleen lahjoja. Vaikea sanoakaan, että älä tuo noita tai että ei muuten halua niin läheistä ystävyyttä. Sulla on ihan omat odotukset tossa. Sitä en tiedä, miksi hän ehdottaa jotain mikä sitten jääkin.

Lahjan ostan, koska lapsi on kummilapsi. Mielestäni se kuuluu velvollisuuksiini ja samoin teen muille kummilapsille. Tuntuisi tyhmältä ostaa muille ja jättää yksi ilman.

Lahjat ei kuulu kummin velvollisuuksiin vaan se kristillinenkasvatus.

Miten hoitaa tämä velvollisuus, kun suurimmaksi osaksi näen lasta sattumalta? Koskaan ei ole pyytänyt lastaan hoitamaan ja kylään pyydetään kerran vuodessa, silloinkin niin, että olen itse sanonut, miten olis kiva tulla lasta tapaamaan.

Miksi tuppaat kun ei tykätä? Ihme tyyppi kun väkisin tunkemassa kyläänkin. Mikset anna ihmisten olla rauhassa?

No nyt meni kyllä väärin päin! Meidän tapaamiset on joko kaupungilla tai mun luona. Silloin kun sovitaan tapaamista, haluaa usein itse tulla mun luokse. Vastavuoroista kutsua hänelle sen sijaan ei tule. Kerran vuodessa sitten ehdotan, että tulisin tuomaan lapselle lahjan. Onko tuo nyt sitten tuppautumista..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän ystävyyden motiivit ei enää täyty, mutta sinä yrität niitä vielä väkisin ylläpitää?

Tämä. Ystävyys vaatii panostista molemmilta. Ilmeisesti tätä toista ei enää kiinnosta. Ei se niin mene, että jos ollaan parikymppisenä kavereita ,tämä tarkoittaa ,että pitäisi kaveerata samalla tavalla maailmantappiin saakka. Ap kuullostaa rasittavalta kun ei hyväksy muuttunutta tilannetta.

Hyväksyn muuttuneen tilanteen, mikäli toinen antaa niin oikeasti ymmärtää. Ongelmana onkin tuo kaksijakoinen viestintä: halutaan muka ehdottomasti nähdä, halutaan että olen lapsen elämässä, kivaa kun tuli ihana vieras kylään, viesteihin laitellaan sydämiä ym, mutta sitten käytännön toiminta on jotain muuta. Kerropa, mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa?!

Jos olen rasittava, niin rasittavaa tuollainen kaksijakoinen viestintä on minullekin. En pysy ollenkaan mukana, mitä minulta odotetaan. Mukanaoloa vai ei.

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TurhautunutAp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei halua lapselleen lahjoja. Vaikea sanoakaan, että älä tuo noita tai että ei muuten halua niin läheistä ystävyyttä. Sulla on ihan omat odotukset tossa. Sitä en tiedä, miksi hän ehdottaa jotain mikä sitten jääkin.

Lahjan ostan, koska lapsi on kummilapsi. Mielestäni se kuuluu velvollisuuksiini ja samoin teen muille kummilapsille. Tuntuisi tyhmältä ostaa muille ja jättää yksi ilman.

Lahjat ei kuulu kummin velvollisuuksiin vaan se kristillinenkasvatus.

Miten hoitaa tämä velvollisuus, kun suurimmaksi osaksi näen lasta sattumalta? Koskaan ei ole pyytänyt lastaan hoitamaan ja kylään pyydetään kerran vuodessa, silloinkin niin, että olen itse sanonut, miten olis kiva tulla lasta tapaamaan.

Miksi tuppaat kun ei tykätä? Ihme tyyppi kun väkisin tunkemassa kyläänkin. Mikset anna ihmisten olla rauhassa?

No nyt meni kyllä väärin päin! Meidän tapaamiset on joko kaupungilla tai mun luona. Silloin kun sovitaan tapaamista, haluaa usein itse tulla mun luokse. Vastavuoroista kutsua hänelle sen sijaan ei tule. Kerran vuodessa sitten ehdotan, että tulisin tuomaan lapselle lahjan. Onko tuo nyt sitten tuppautumista..?

Ohis...mä saan olla ihan riittävästi kotona, joten kun tapaan ystäviäni, tapaan kaikista mieluiten kaupungilla. Jos ystävälleni ei kaupungilla tapaaminen jostain syystä sovi, voin tavata ystäväni kotonakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhjänpuhuja. Ottaisin etäisyyttä. Odotapa huviksesi kuinka kauan kestää, että hän seuraavan kerran ottaa yhteyttä. Veikkaan että ei ota. Älä sinäkään ota. Ja jos se nyt innostuu ottamaan yhteyttä, niin sulla on kiire. Älä osta enää hänen lapsilleen lahjoja, ei se kaverisi ole niistä kiitollinen edes.

Tein näin yhden ystävän kanssa kun kyllästyin aina olemaan yhteydenottaja. Jäin odottelemaan milloin hän ottaa yhteyttä. Siitä on nyt 5 vuotta. Ei oltu sitten niin ystäviä kuin luulin.

Olin vakavasti sairas, kun ystävä otti yhteyttä. En halunnut huolestuttaa, joten en kertonut. Koitin somessa lähestyä sitten pikkuhiljaa, mutta sain kylmää kohtelua.

En ole kehdannut enää olla yhteydessä.

Ihmisillä on ihan omat kuvionsa. En viitsi vaivata, koska torjunta ei tunnu kivalta. Minuun voi olla aina yhteydessä, sen olen somessakin ilmaissut.

Valitettavasti olen itse tällainen ”ystävä”. Olimme todella läheisiä, sitten tapahtui asioita joita en vaan pysty unohtamaan, vaikka kuinka haluisin ja kaipaan. Toivon, että joskus yhteyteni taas palaa ja voin aidosti nauttia hänen seurastaan. Eli ap, todennäköisesti teidän välillä on tapahtunut jotain, mitä et tiedosta ja ystäväsi ei jaksa sinua syystä tai toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti olen itse tällainen ”ystävä”. Olimme todella läheisiä, sitten tapahtui asioita joita en vaan pysty unohtamaan, vaikka kuinka haluisin ja kaipaan. Toivon, että joskus yhteyteni taas palaa ja voin aidosti nauttia hänen seurastaan. Eli ap, todennäköisesti teidän välillä on tapahtunut jotain, mitä et tiedosta ja ystäväsi ei jaksa sinua syystä tai toisesta.

Miksi et kerro suoraan mitä on tapahtunut? Vaikea sellaisia asioita on korjata jos ei tiedä mitä on tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti olen itse tällainen ”ystävä”. Olimme todella läheisiä, sitten tapahtui asioita joita en vaan pysty unohtamaan, vaikka kuinka haluisin ja kaipaan. Toivon, että joskus yhteyteni taas palaa ja voin aidosti nauttia hänen seurastaan. Eli ap, todennäköisesti teidän välillä on tapahtunut jotain, mitä et tiedosta ja ystäväsi ei jaksa sinua syystä tai toisesta.

Ihmisiä voi kyllä mielestäni kohdella kunnioittavasti silloinkin, kun ei jaksa toisen seuraa. Eri asia, jos toinen on jokin häirikkö, johon normaalit keinot ei toimi. On ihan normaalia vuorovaikutusta, että jos asioihin tulee muutoksia, niin niistä ilmoitetaan. On myös ihan normaalia kohteliaisuutta vaikka tarjota joskus toiselle kahvit, kun ollaan itse käyty monta kertaa putkeen toisen luona kahvittelemassa. Jos ei jaksa toisen seuraa, niin turha sitten kahvillekaan ängetä tai turhaan ehdottaa tapaamista.

Minulla oli myös hyvin passiivinen ystävä. Lopulta väsyin, etenkin kun itsellä useampi pysyvä sairaus ym kuormitusta. Kysyin kuulunko vielä hänen kavereihinsa ja kerroin kaipaavani vastavuoroisuutta.

Hän raivostui ja haukkui minut. Ajattelen kuulemma hyvin vähän, olen pikkumainen enkä oikeasti edes kiinnostunut hänen elämästään. Sitten hänestä ei ole kuulunut mitään.

Ehkä kaveri odottaa, että sinä kysyt, mihin aikaan tiistaina tms.?