Masennus / Uupumus tms.?
Voiko jotain tuon kaltaista tulla enää 1½ lapsen kanssa?
Nyt alkaa tuntua että mikään ei enää suju, olen väsynyt välillä vaikka nukun pääsääntöisesti ihan riittävästi (olen aina tarvinnut 8-9 h unet, tästä yleensä tuo 8 h täytyy ja joskus vain on vähemmän).
En jaksa huutaa, hyvä kun puhua. Paitsi välillä. Hellekö tekee?
En jaksaisi " juosta perässä" jos tulee äkillinen tarve.
Välillä tuijotan vain jonnekin enkä haluaisi kuulla enkä nähdä mitään, vaikka tiedostan kyllä paljon kaikenlaista ympärillä tapahtuvaa.
Ei jaksa kiinnostaa enää mikään. Kaikki asiat ovat paremmin kuin hyvin.
Paitsi että tiuskin naurettavista asioista ja raivostun välillä ihan tosissani ja useasti päivässä, vaikka parempaa miestä ei voisi olla.
Olen saanut vaihtelua töissä, mutta ihan omaan aikaa en voi ottaa ilman huonoa omatuntoa, sitä paitsi ei sitä saa miehenikään.
En anna hoitoon kuin ammattilaiselle. Se maksaa, samoin vientimatkat hoitoon. Rahan voi käyttää paljon hyödyllisemminkin, olen hyötyajattelija.
Pääsen suihkuun keskimäärin kolmen päivän välein, silloin tosin " kunnolla" jolloin jää kamalasti asioita tekemättä silläkin aikaa, joskun on vain pakko vaikka kuinka lapsesta pitäisi huolehtia, mutta niidenkin päiväunien aikaan pitäisi tehdä sitä ja sitä. Siis välttämättömiä arkihommia ei mitään silitystä tai ikkunoiden pesua.
Ruokaa kerran päivässä, muuten menee pikanälkään herkkuja ym. ja tätä jatkunut koko lapsen eliniän että alkaa ottaa aivoon kun ei saa tarpeeksi kunnollista ruokaa, ja jos saa niin senkin tekoon on mennyt niin paljon aikaa. Meillä syö kaikki eri ruokaa kaiken huipuksi.
Voiko tämä olla vain hetkellinen, pelkään että se ei lopu. En tunne itseäni enää, vaikka tätä on tosiaan jatkunut vain hetken, helteiden ajan... voisiko syy olla siinä?
Entä jos tilanne pahenee, missä asiaa kannattaa lähteä ensin selvittämään?
Kiitos...
Kommentit (3)
Jos olet ollut tuollainen vain helteiden ajan, se ei ole kauan. Anna siis ajan kulua ja katso, onko tuo jatkuvaa vai väliaikaista. Joku hormonaalinen muutoskin voi vaikuttaa noin, itselläni PMS-oireet tuovat tuontapaista oloa. Voithan myös yrittää saada läheisiltäsi vähän tukea ja apua. Kerro heille olostasi ja pyydä heitä vaikka seuraksi tai auttamaan lasten kanssa. Koita tehdä joka päivä jotakin kivaa. Jos omaa aikaa ei tunnu olevan, vaadi sitä ja revi se jostain. On parempi, että itse jaksaa jotenkin kuin että lopulta repeää kokonaan.
Jos tilanne ei muutu, ota yhteyttä mielenterveystoimistoon. Saat sieltä keskusteluapua ja siellä voidaan katsoa tilanne, millainen se on ja kuinka vakava. Ei kannata epäröidä sinne soittamisen kanssa. Mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään, kun aina on helpompi korjata asioita, jotka eivät ole vielä menneet kamalan vaikeiksi. Tsemppiä!
vastauksesta. Ehkä se siitä, ja ei ole mitään hormonaalisia ongelmia oikeastaan ja lopetin ehkäisytkin siksi että hypin seinille ja nyt on hormonittomat keinot käytössä, ja pitkään meni hyvin.
Oman ajan saaminen vain taitaa olla mahdottomuus... : (
Mutta ehkä se siitä, kun ilmat taas viilenevät. Vaikka syksyllä minulla alkaa syysmasennus kun en kestä syksyn rumuutta. ; )
Miestä vaivaa haluttomuuteni, vaikka sen pari pv kuussa olen mielestäni hyvinkin halukas. Muuten tahtoisin aina vain nukkua tai " olla vain" .
Kiitos.
t. ap
Nosto