Paljonko vanhempanne auttavat teitä taloudellisesti vai
Kommentit (31)
Olen lainannut rahaa, kun heillä on ollut tiukkaa. Auttavat kyllä sen minkä voivat, esim. lastenvahtina, mutta asuvat niin kaukana, että pitää suunnitella nuo jutut aina etukäteen ja matkustaminen maksaa.
Lisäksi ostelevat vaatteita lapsille ja kaiken näköistä aina silloin tällöin.
vanhemmaat ostelevat vaatteita, olupyörän, sängyn (siis nämä lapselle). Tuo 500 on kuulema tarkoitettu auton maksuun, meillä on autolaina. Lapsta varten pitää kuulemma olla kunnon auto :)
Kaikilla kun ei välttämättä käy kaksi aikuista töissä! Meillä auttoi silloin kun olimme molemmat työttömiä, nyt mies töissä, joten emme tarvitse apua.
Ja tosiaan me ei sitä rahaa pyydetty, vaan he tiesivät tilanteemme ja antoivat rahaa.
Mieheni tienaa yksin saman verran kuin vanhempamme yhteensä, olisi tosi omituista ottaa heiltä rahaa vastaan.
Joskus ostavat jotain mutta ihan omasta halustaan, esim. kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi niin toisen vanhemmat ostivat rattaat, toisen pinnasängyn.
Itse olen maksanut esim. äidin sairaalalaskun (vaikka tuloni ovat pienemmät kun hänen).
Mieheni jätti minut, kun lapsemme olivat 3,5v ja 9kk. Isovanhemmat järkyttyivät ja ovat yrittäneet auttaa mahdollisimman paljon, jotta pääsisimme jaloillemme. Haluavat, että pystyn hoitamaan lapsia kotona mahd. pitkään.
Minulla olisi ollut mahdollisuus kunnon uraan, mutta mieheni kanssa päätimme perustaa ensin perheen. Hän ei kuitenkaan sitä kestänyt. Tässähän sitä sitten ihmettelen, mitä jatkossa - urahaaveet voi yh:na heittää nurkkaan, sillä lasten kanssa olo on minulle tärkeintä.
Olen muuttanut pois kotoa 18-vuotiaana ja ollut taloudellisesti itsenäinen sen jälkeen eli tullut toimeen omillani. Vanhemmillani ei ole merkittävästi rahaa, joten en ole edes odottanut mitään taloudellista apua. Tulemme toimeen oikein hyvin, apu ei siis olisi edes tarpeen.
Vanhemmat ostaa lapsille hyviä perustavaroita, - vaatteita, ym. lahjaksi.
Minä jo tienaan yksinäni enemmän mitä he yhteensä, joten homma menee pikemminkin toisin päin.
rahaa eivät anna eikä tarvitsekaan. Miehen vanhemmat antaa joskus sata euroa kun luulevat että meillä ei varaa edes ruokaan. Ei miteenkään uida rahassa mutta pärjätään omillamme.
Usein äitini soitta että tuo kaupasta tullessasi samalla jotain, ja minä pyydän joskus häntä tuomaan vaippapaketin tai jotain muuta..
Lainaillaan rahaakin (pikkusummia) toisillemme aina silloin tällöin..
Kun ollaan köhiä kaikki niin näin se toimii..
elämän, enkä kiitollisuuden velan. Ja olen ylpeä siitä, että olemme pärjänneet näin hyvin elämässämme - suurin ansio kuuluu kyllä miehelleni!
Ostavat toki laadukkaita lahjoja meille ja lapsille, hoitavat lapsia yhteensä n.3 vkon edestä/vuosi samoin kun appivanhemmatkin.
Ei tartte auttaa :).
Varmaan jos meillä olisi tiukkaa ja heillä olisi rahaa niin varmaan lainaisivat, mutta ilmaista rahaa ottaisin vasta sitten kun asiat olisivat todella huonosti ja vanhemilla vastaavasti tosi hyvin.
Mutta ei me käytetä vaan seisotetaan sitä lahjaksi saatua omaisuutta, koska tykätään tulla toimeen omillamme (ja tullaankin ihan hyvin).
Varmaan aikanaan laitetaan lahjaksi saatu omaisuus edelleen lapsille, tehkööt sillä sitten mitä haluavat.
ja valmistuttua antoivat käsirahaa ensiasuntoon. Sen jälkeen ei muuta kuin jouluna 100 Euroa ja joskus bensarahaa. Ihan ok, vaikka kyllä näillä asuntojen hinnoilla voisi jonkinlainen ennakkoperintö olla tarpeen... Ja rahaa olisi kyllä antaakin. Heillä on omaisuutta paljon ja hyvät tulot. No, kaikki aikanaan. Toivottavasti jättävät jotain perinnöksi, koska ovat itsekin saaneet perintöjä.
ts. kaiken lapsen menoista lomilla jne. Ehkä sitä oli vaikeampi käsittää nuorempana. Nyt 30 kymppisenä ei tunnu missään. Ihanaa asua erillään, ihanaa ostaa mitä haluaa, jne. jne.
Olemme 24/26 v, meillä on kaksi lasta ja opinnot vielä molemmilla kesken.
Omilta vanhemmiltani olemme saaneet lainata heidän autoaan kuluitta (tai heidän firmansa auto se on, joten en tiedä onko heillä muutakaan mahdollisuutta kuin maksaa bensat - kuitenkin aina tarjoavat sitä lainalle).
Ostavat myös silloin tällöin ruokia meille tai maksavat, jos käymme yhdessä kaupassa. Äiti taas ostaa lapsille paljon vaatteita, kun näkee kaupoissa jotain kivoja.
Rahaa omat vanhemmat eivät anna enkä haluaisikaan.
Miehen vanhemmat antavat joskus siellä käydessä 20-50 e " bensarahaa" tai rahaa, että käydään vaikka kahvilla.
Miehen äiti ostaa myös lapsille vaatteita joskus, mutta tietysti harvemmin kun emme niin usein näe (asuvat 500 km päässä).
Eikä se tottavie enää heidän tehtäviinsä kuulukaan.!!!
Heillähän on oma elämänsä, oma vanhuutensa elettävänään ja meillä käy kaksi aikuista töissä!
Haloo!!!!!