Ottaako ketään muuta päästä se, että kaikki täytyy nykyään hyväksyä? Avioero on täysin hyväksytty,
ajattelipa sitä miten vain. Liiton rikkojat ovat vain sympaattisia oman onnen etisjöitä. Mies, joka jättää raskaana olevan vaimon tai vastasyntyneen tai vauvan äidin, on vaan mies, jolla on oikeus onneen. Mies, joka vaihtaaakkansa nuorempaan ja aloittaa perhekuviot uudetsaan, on ihan ok homma, koska syynähän vain oli keski-iän kriisi. Pari eroaa, kun taloa rakennetaan. Pari eroaa, kun vittu nainen on pienten lasten uuvuttama.
Missään ei ole enää mitään häpyä! Missään ei ole mitään pysyvyyttä, luottamusta. kaikki on yhtä oman edun tavoittelua. Kerranhan täällä vittu eletään. Ei ole mitään vastuuta hoitaa asioita fiksusti. Ketä muuta risoo tämä vitun absurdi maailma?!? Sori, oon ihan sairaan hermona.
Kommentit (20)
Itselläkin välillä pitää pää kylmänä tosin...
Jatkuvaa naisen alapään huutelua ja miesten syyttäminen. Tuskin ne avioerot on aina miesten aiheuttamia?
Musta hyväksyminen ja ymmärtäminen on kaksi eri asiaa. Pystyn ymmärtämään monet asiat, mutta hyväksymään en enkä edes halau yrittää. Ei kaikkea tarvitse hyväksyä. Sitten pitää vaan kestää sitä että on tiukkis tai " elämätön" tai jotain.
Elävästi muistuu mieleen täältä AV:lta viime (?) viikonlopun ketju, jossa mamma oli juonut jotain litroja siideriä lasten läsnäollessa eikä pitänyt sitä paljona. Sitten oli ketju täynnä arvostelijoille osotettuja kommentteja tyyliin " hankkikaa elämä, eihän toi ole paljon" . En itse osallistunut keskusteluun mutta kävi kyllä mielessä että voi pyhä isä...
Kukaan ei ota vastuuta mistään. Jatkaa porskutetaan vaan eteenpäin eikä edes ajatella mitä taakse jäi. Itse olen niin pettynyt tähän menoon, että olen ollut yli kolme vuotta pois " markkinoilta" eli en halua olla missään tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa. KIITOS MULLE RIITTI!
Mutta olen samaa mieltä. Onnesta on tullut ihmisille pakkomielle, koko ajan PITÄÄ olla kivaa. Ja jos ei ole, se on jonkun syy ja sitten pitää mennä ja tehdä itse jotain kivaa. Viis siitä miten siitä kanssaeläjät kärsii, mm. omat lapset.
Itse en hyväksy monia asioita, eikä minua saa niitä hyväksymään, vaikka kuinka muut hyväksyisivät ja perustelisivat. Avioero ei ole oikein, pettäminen ei ole oikein jne. On se kummallista ja surullista, että niin suuri osa ihmisistä hyväksyy tällaiset moraalisesti väärät teot. Kuvaa sitä, miten alas moraalinen taso on laskenut...
Saattaakin syypää olla lähempänä kuin luulikaan. Mikä teidät ylipäätään on tehnyt noin katkeraksi? tehkää työtä oman liittonne eteen, ettette eroa, mutta antakaa toisten elää omaa elämäänsä. Jätetty nainen, joka teille itkee paska ukkoaan, saattaa nimittäin itse olla pahmimman luokan pettäjä, jonka syrjähyppyjä mies ei enää jaksanut katsella...
olevat ovat syyllisiä tai että naisissa ei ole mitään vikaa. On vaan tullut koettua sen verran rankkoja kolauksia ettei pysty enää luottamaan mihinkään.
Eron alla kaikki on täynnä vihaa ja saattaa päästää suustaan kaikenlaista joten jos joku vaimo väittää että " mies vain otti ja jätti yksin lasten kanssa" uskon että ainakin hyvin usein tämä vaimo ei vain näe tosiasioita ja sitä missä tilassa liitto on ollut.
Asiat ei ole näin yksinkertiaisia ja lainatakseni Dr Philin sanoja " lapset elävät mielummin kahdessa kodissa kuin rikkinäisessä kodissa" .
Kumma juttu kun itse en ole koskaan törmännyt eroihin jotka olisi sattuneet vain onnen tavoittelun takia. Ne on olleet kaikki ihan paikallaan ja tosi kipeitä kaikille osapuolille. Pitkään harkittuja.
Mihin ap:n mielipiteet perustuu? Kuulopuheisiin?
Tuntuu olevan muotia nyt se että kaikkia eroja paheksutaan ja yleistetään että kaikki eroaa liian helposti.
Itse olen tullut jätetyksi raskausaikana. Mies ihastui toiseen ja lähti.
Miehelle löytyi ymmärtäjiä ja olkapäitä..toki minullakin oma tukiverkkoni oli, mutta tuntui että monen kommentti oli vain että semmoisia ne miehet on.
Kyllä petollisia naisiakin tietysti on, mutta jotenkin se on ehkä miehille kuitenkin sallitumpaa.
Tälläkin palstalla kirjoittelee usein näitä naisia, jotka pohtivat eroa, vaikka yleensä ei ole kyse sen suuremmista ongelmista kuin arjen tulemisesta suhteeseen... Ja sitten vastaukset ovat tyyliin " jokainen on oman onnensa seppä, kerranhan täällä vaan eletään, elämä on lyhyt tuhlattavaksi väärän miehen kanssa" . Huoh! Ainakin silloin, jos pariskunnalla on myös lapsia, pitäisi olla velvollisuus tehdä kaikkensa tilanteen parantamiseksi, eikä vaan lähteä katselemaa, olisiko ruoho aidan toisella puolella vihreämpää. Lapsille avioero on aina rankka paikka, eikä isän tai äidin " uusi onni" ole koskaan lasten onni...
sukupuolella ei ole väliä.
Jos tuntee että toista ei rakasta niin silloin eroaa ja vasta kun asia on käsitelty, hankkii uutta seuraa.
Turha läpistä sielunkumppaneista ja niin ihanasta ihmisestä koska se sielunkumppani on joskus ollut myös se kumppanikin. Sitähän vain pettäjät eivät haluaisi muistaa.
Sekin teitä ärsyttää ihan satasella, että mulla on (tarkoituksella) kolme (?) vittu-sanaa tekstissäni.
Se mua ärsyttääkin, että maailma on täynnä tuollaisia, joille kirosanojen käyttö on paheksuttavaa ja itsensä ärsyttävällä tavalla ilmaiseminen netissä jossain Vauva-lehden ns. keskustelupalstalla on elämää suurempia kysymyksiä, mutta avioerot, pettämiset jne. ei teitä hetkauta.
Tämä arvomaailma mua ottaa päästä.
ap
Minun lähipiirissäni on 7 eroa. 3 menee huonosti ja lopuista en tiedä enkä haluakaan tietää.
Olet todella naiivi, jos luulet, ettei mailmassa ole ihmisiä, jotka vain ottavat ja lähtevät. Toki heillä on syynsä, mutta eivät he sitä kerro tai anna mitään merkkejä muille.
ap
Moraalittomuudesta on tehty hyve nykyaikana. Ja jos et hyväksy kaikkea tuota sontaa, olet tiukkapipo.
sinisilmäiset ovat onnellisia kunnes matto vedetään alta. Ja sieltä tullaan sitten lujaa alas niin että kallo kolisee. Ihmiset, joihin luotit, eivät olekkaan sellaisia kun luulit. Monta pettymystä takana.
Vierailija:
Moraalittomuudesta on tehty hyve nykyaikana. Ja jos et hyväksy kaikkea tuota sontaa, olet tiukkapipo.
Ap:n viesti on täyttä asiaa. Itselläni on toistaiseksi perhe koossa, ja sellaisena sen koitan parhaani mukaan myös pitää vaikka hammasta purren, mutta ympäriltäni on useita parisuhteita kaatunut ja avioerolapsilla on vaikeaa.
Ärsyttää että perheensä jättäneistä isistä ja äideistä tehdään sankaritarinoita lehtien palstoille kun he " kohtalon johdatuksesta" löytävät uuden rakkaan. En hyväksy, EN!
Vai onko teillä kenties ideaa, kuinka mennä muuttamaan toisia ihmisiä? En mä loppujen lopuksi tiedä, oliko ennen vanhaan sen paremmin. Parit pysyivät yhdessä koska niin oli tapana, mutta onnea ei välttämättä ollut yhtään sen enempää kuin nykyään. Puolisot etääntyivät toisistaan ja katkeroituivat. Omat isovanhempanikin elivät pitkään aivan erillisiä elämiä, saman katon alla. Eipä sillä, kyllä minäkin olen sitä mieltä, että nykyään monet luovuttavat liian helposti. Kai se on tulosta tästä kertakäyttökulttuurista, että ihmissuhteistakin tulee kertakäyttöisiä. Seurustelusuhteet aloitetaan nuorina, ja pidetään outona, jos päälle parikymppinen ei ole seurustellut jo monta kertaa. Miten ihmeessä monta kertaa seurustelukumppania vaihtanut henkilö muuttaisi pysyvästi tapansa naimisiin mentyään?
Mutta koetetaan nyt vaan jokainen huolehtia ihan niistä omista parisuhteistamme, kun ei tässä juuri muuta voi tehdä.
Kyllä me naisetkin teemme kaikkea typerää ja jätämme perheitämme/eroamme jne. vittu toi ärsyttää kun kaikki haukkuu aina miehiä, vaikka keskimäärin miehet ovat huomattavan paljon reilumpia kuin naiset.
T. nainen