Lue keskustelun säännöt.
Erotako?
22.06.2006 |
Mies on aina omissa oloissaan töidensä/harrastuksensa parissa. Hän ei kuuntele koskaan, mitä minulla on asiaa. Emme ole keskustelleet pitkään aikaan muusta kuin lapseen liittyvistä asioista. Hän ei osallistu mitenkään mihinkään kotitöihin, ei käy kaupassa, ei hanki lapselle esim. vaatteita sun muuta. Muuten hän on kyllä kunnollinen mies. Ei juo liikaa, ei ole väkivaltainen, ei käy tietääkseni vieraissa, on hyvintoimeentuleva ja touhuaa lapsen kanssa (satunnaisesti tosin).
Itse en vain koe saavani yhtään mitään tästä suhteesta. Haluaisin miehen, joka oikeasti juttelee mun kanssa. Kuuntelee, mitä mulla on sanottavaa. Jakaisi arjen kanssani. Lisäksi tietysti haluaisin välillä vähän hellyyttäkin. Vaadinko mä liikaa? Vai pitäisikö vain tyytyä tähän, mitä olen saanut? Asiasta on keskusteltu, tai siis mä keskustelen ja mies vain istuu hiljaa ja kuuntelee. Tulosta ei näistä lukuisista keskusteluista ole tullut. Neuvoja!
Kommentit (14)
Ja myöntänyt, että on usein omissa ajatuksissaan, jolloin ei edes kuule, mitä mä sanon. Miehen isä on samanlainen omissa ajatuksissaan olija, joten se asia tuskin tulee millään muuttumaan. Kumpikaan meistä ei jotenkin tunne sitä terapiavaihtoehtoa omakseen, joten en usko, että siitä mitään tulisi. Keskustelua olen ehdottanut ja eroa. Pari päivää sitten mies katseli jo itseleen asuntoa netistä... joten se ero lienee sitten hänen valintansa. Olemme olleet tässä samassa tilanteessa aiemminkin, mutta silloin mies lupasi yrittää ja annoin periksi. Mikään ei kuitenkaan muuttunut, joten nyt en aikonut enää uskoa samaan muuttumiseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ei varmaankaan muuta vaihtoehtoa ole. Jos molemmat roikutte toisissanne " lapsen takia" tms. niin kyllä se näkyy kodin ilmapiirissä ja siten vaikuttaa lapseenkin.
Toivottavasti saatte eronne sujumaan riidattomasti!
Etsi ennemmin vaikka uusi ystävätär, jonka kanssa keskustella ja yritä opettaa miehesi keskustelemaan.
erään tilanteen saattelemana kävin yksin juttelemassa seurakunnan perheneuvojan kanssa ja se kyllä auttoi. Omat silmät aukesi ja huomasi sellaisia asioita mitä ei itsellä olisi käynyt mielessäkään. Ja yksi hyvä pointti mikä tuli esille siellä oli se että miten paljon oma lapsuutemme/ vanhempiemme mallit/ historia todellakin vaikuttaa nykyisyyteen.
Meillä mies ei kans henkeviä juttele, mutta muuten kyllä on läsnä.
Suosittelen että jos ette yhdessä mene käymään jonkun ammattilaisen juttusilla niin käväise ainakin yksin. Ei maksa mitään, mutta voi pelastaa avioliiton. Kertomasi perusteella kuitenkin teillä on hyvät edellytykset tulevaisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun toisen alkaa ottaa itsestäänselvyytenä....herättele sitä äijääsi, eihän elämä noin voi jatkua. Et sinäkään kukkaseni kastelematta ja lannoittamatta kauan kuki. Seurakunnilla on edullisia ja ilman uskonnontyrkytystä olevia perheasiainneuvottelukeskuksia, ehkä teidän pitäisi katsoa sieltä apua. Jos mies ei sinne lähde, sitten ei kai auta muu kuin että sinä lähdet.
Toisaalta tuntuu, etten enää kyllä rakastakaan miestä, vaan ollaan oltu jo pitkään enemmän kämppiksiä... Mutta katsellaan. Kiitti, että annoitte ajattelemisen aihetta!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lista plussista ja miinuksista, mitä ajattelet miehestäsi. Mieti tarkkaan miksi alunperin häneen rakastuit ja miten tämä asia on muuttunut. Mieti myös mitää hyvää hänessä on.
Tämän jälkeen kirjoita miehellesi sähköposti/ kirje jossa kerrot asioista, joista hänessä pidit suhteen alussa ja miten toivoisit sellaista elämän vielä olevan. Mieti myös ihan objektiivisesti miten itse olet muuttunut. Älä lähde syyttelylinjalle " kun sä et koskaan puhu mitään" . Pyydä kirjeessä, että mies vastaa sinulle joko kirjallisesti tai jutellen kun itse haluaa. Sano myös, että et aio loputtomiin odottaa.
Voimia!
Ja oikeesti en keksi mitään, miksi rakastuin mieheeni alunperin (olenkohan edes rakastunut ikinä???). Enkä keksi niitä plussiakaan juuri. Ollaan tavattu miehen kanssa teininä ja ikään kuin ehkä jatkettu yhdessä, koska ollaan siihen totuttu nuoresta asti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään hyvää kun oli kriisi päällä ja nyt taas mies on niin ihana että. Jutteleppa jonkun ulkopuolisen kanssa , esim. seurakunnan perheneuvoja jota sinulle on ehdotettukkin. Jos ei sittenkään onnistu niin et voi ainakaan syyttää ketään ettet olisi yrittänyt.
Vierailija:
Ja oikeesti en keksi mitään, miksi rakastuin mieheeni alunperin (olenkohan edes rakastunut ikinä???). Enkä keksi niitä plussiakaan juuri. Ollaan tavattu miehen kanssa teininä ja ikään kuin ehkä jatkettu yhdessä, koska ollaan siihen totuttu nuoresta asti.ap
Olen sanonut ja kertonut tunteistani miehelleni ja eipä ole tullut vastakaikua. Lapsemme eivät haluaisi, että eroisimme, niinpä olen pannut eroajatukset jäihin siihen asti kunnes lapset ovat isoja, siihen menee vajaat kymmenen vuotta. Sitten jos tilanne on vielä sama, niin ehkä sitten eroan!
Meillä lapset tykkää niin paljon maalla asumisesta, jos eroaisin, he joutuisivat kerrostaloon ja sit on kaverit, tuntuisi kurjalta heidän aloittaa elämä kokonaan uudestaan. Mieluimmin minä kärsin ja annan heille mitä he haluavat! Kun ei meillä kummiskaan mikään kadastrofitilanne ole, tullaan ihan hyvin juttuun mieheni kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on vain yksi elämä. Mulla sama tilanne kun sulla..eilen istuin sohvalla ja mietin että " olempa varmaan " ihana" nainen kun seurani ei kiinnosta miestä yhtään! Minä alan olla sitä mieltä että jos seurani ei kiinnosta niin ei sitten ja otan sen eron. minunkaan mies ei puhu mulle mistään. Eilen sain postissa aso-koti tarjouksen, mies oli hakenut sen postilaatikosta..ei kysynyt edes että mikä tämä on vaikka siinä luki ihan selvästi että " ostotarjous" ja vain minun nimeni. Näin paljon minä häntä enää kiinnostan.
Tosin mä olen miettinyt tätä samaa jo monta vuotta ja koko ajan on tuntunut ihan samalta =( Mutta mä soittelen jollekin ammatti-ihmiselle ja käyn juttelemassa. Ja teille muutamille kohtalotovereille voimia myöskin! On aika kamalaa, kun omaa miestä ei kiinnosta mikään omassa vaimossaan. Mäkin voin tehä mitä vaan ja olla missä vaan vaikka aamuun asti, eikä se edes kysy, missä oon ollut.
ap
Lähtisikö parisuhdeterapiaan? Lyö kortit pöytään ja anna miehelle vaihtoehdot; a) keskustelu sinun kanssasi, b) yhteinen parisuhdeterapia ja c) ero. Mietintäaikaa kaksi viikkoa.