- kyllästynyt perheenäidin rooliin-
Olen ollut 4 vuotta kotiäitinä ja nyt vuoden töissä ja lapset ovat 5 ja 3 v. Jotenkin alan kyllästyä samoihin rutiineihin lasten kanssa: ruuanlaittoa, ikuista sotkua ja sen siivousta, lapset huutavat ja riitelevät, aina samat aamu- ja iltarutiinit, väsyttää ja tylsistyttää, vaikka olen sentään päivät töissä! Kotona haluaisin vain olla omissa ajatuksissani. En kestä sitä, että joku kiljuu koko ajan äiti, ÄITI, ÄITIIIII!!! Ja tätä on vielä 15 v edessä! Niin, kuka käski hankkia lapsia. Milloin mä saan oman elämän?
Kommentit (22)
ja juuri sen takia että saisin jotain vaihtelua nykyiseen elämään...
joten älä masenna sillä että olet masentunut työssäkäyvä....luulin että onni ja autuus iskee kun näkee päivisin muutakin kun lasten juttuja ja jaksaa sitten taas illat lasten marinoita...
8kk kotiäitinä ja tuntuu jo nyt, et tää ei oo mun homma. Tai on tuntunu jo pari kk...
Luulen kyllä, että töihin menokaan ei paljon auta, mut jos tätä nyt vaan kestäis -kyllähän ne lapset kasvaa, se on totta... :)
tuntui että se passaaminen on aivan loputonta eikä tämä helpota koskaan. Sitten lapsi tuli isommaksi, arki alkoi helpottaa eskari-iässä ja nyt lapsen ollessa kymmenen hän osallistuu kotitöihin ja on rentouttavaa ja mukavaa seuraa (tottakai nautin hänestä myös hänen ollessa pienempi).
Nyt meillä on kaksivuotias talossa ja tuntuu lohduttavalta tietää kaiken uhmaiän ja arjen pyörityksen keskellä, miten äkkiä aika tulee menemään. Nautin perheenäidin roolista aivan eri tavalla nyt. Sulla on lapset jo hyvällä mallilla kasvamassa ja raskain vaihe on ohi. Tai sitten voimmekin alkaa odottaa murrosikää... :)
Mäkään en enää jaksais näitä samoja rutiineja päivästä ja vuodesta toiseen. Meillä 5-vuotiaat kaksoset ja ½-vuotias vauveli. Viimeisen vuoden olen jo ollut tympiintynyt kaikkeen. Vauva on tietty ihana mutta nyt ei sitten jaksaisi näiden kahden isomman kanssa yhtään mitään tehdä!
No välillä kyllä on parempia päiviä ja nyt on kiva ajatella että on juhannus edessä ja mieskin kotona.
Miten muuten miehesi, tekeekö kotihommia ja hoitaa lapsia? Ehkä sun kannattaisi ottaa välillä joku iltakin vapaaksi ettet aina joudu olemaan siellä kotosalla niitä lapsia nukuttamassa?
Toisaalta sun lapset on vielä pieniä ja mä luulen, että ihan muutaman vuoden sisällä voi helpottaa kun itsenäistyvät vielä vähän lisää!
Tai hanki joku harrastus joka piristäisi sun elämääsi. Ehkä olet vain liikaa nyt jumittunut arkeen!!
menin uuteen työpaikkaan ja olin ihan onnessani,
ihanaa kun sai uusia kavereita ja aikuista seuraa!
vuosi taisi mennä siinä huumassa...
sitten alkoi pikkuhiljaa rasittamaan ainainen kiire töissä ja kotona!
kolme vuotta oltuani irtisanoin itseni,
jäin taas kotiin lasten kanssa, mieskin kannusti!
nyt kun muksut 4 ja 5,
on kotona olo taas mukavaa!!!
ei kiirettä eikä stressiä mistään... ;)
Mun äiti aina kertoo, miten sitä väsytti, kun oltiin sisarusten kanssa pieniä ja vaativia. silloin hän olisi antanut vaikka tonnin jollekkin, joka olisi hoitanut meitä viikonlopun. Nyt hän kuulemma antaisi tilinsä tyhjäksi, jos muuttuisimme edes päiväksi takaisin hänen pieniksi pojikseen ja tytöikseen.
Yritän pitää tuon mielessä aina, kun alkaa kiehuttaa :)
Luulen, että se johtuu siitä, etten siedä rutiineja. Ne ärsyttävät ja tympivät. Inhoan kotitöitä, vaikka niitä teenkin. Kaiken toistuminen samana ottaa aivoon
Mulla on kaksi lasta, 5v. ja 1 v. Ekan lapsen kohdalla mietin vuosia, onko mitään järkeä hankkia lapsia. Vauva oli haluttu, mutta en tiennyt todellakaan silloin, mihin pääni pistin. Toinen vauva oli puolittain vahinko, oli siitä puhuttu, mutta en ollut vielä valmis. Mutta tämä vauva olikin onnenpotku! Olen ymmärtänyt, miksi tehdä lapsia. Lasten kanssa oleminen voi olla todella energiaa antavaa. Ainut, että inhoan niitä lasten mukana tulevia rutiineja..
Olen toistaiseksi kotona, ja tänne jäisinkin, jos ei rahan takia olisi pakko viimeistään vuoden päästä mennä töihin. Tykkään puuhata pienten kanssa, siis kaikkea sitä muuta paitsi kotitöitä...
Esikoisen ollessa 1-4v. olin töissä, ja niistä vuosista ei ole hyvää sanottavaa. Kiire oli aina, ja stressi. Hitsi, tykkäisin mielummin olla kotona.
Ja vielä, esikoisen vauva-aikana kuvittelin, että onni ja autuus koittaa kun pääsen töihin. Eipä koittanut. Kauhea kiire, ja lapsi jäi väkisin syrjään. Hrr. En kaipaa.
Kun nyt joku tekisi ne kotityöt, niin pääsisin nauttimaan vaan oleilusta lasten kanssa.. Siivoojan olen ottanut, mutta vielä niitä p-hommia riittää.
Päivät ovat hauskoja, kun kyläilee, käy rannalla lasten kansaa, leikkipuistossa ym. Ei niitä ennätä töissä ollessa.
Ihana huomata, että muillakin samanlaisia ajatuksia. Meillä lapset 1 v. ja 3 v. Välillä olen tosi väsynyt näihin rutiineihin. Yritän kuitenkin aina muistaa lapset ovat niin vähän aikaa pieniä. Töissä ehdin vielä olla monta vuotta ja siellä sitä oravanpyörää riittää ja kiirettä. Tänään erityisesti on ottanut muiden kiire päähän. Täällä kotona ollessa kun ei ole kiire mihinkään. Kotisiivous olisi kyllä aivan ihana asia. Meillä oli kerran. Sain touhuta lasten kanssa monta tuntia ulkona, ja kun tulimme sisälle oli koti tuoksuvan puhdas. Sitä ylellisyyttä ei vaan voi toteuttaa ennenkuin on taas työelämässä.
Tosin nyt neljännen lapsen kohdalla olen huomannut ettei ne rutiinit nyt niin tärkeitä olekaan lasten kasvatuksessa. Nukkumisista pidän kiinni oman jaksamiseni takia, mutta meillä syödään sitten kun lapset pyytävät ruokaa (n 3 krt/päivä!) ja ulkoillaan, peseydytään yms jos sattuu huvittamaan. Kuka aikuinenkaan oikeasti haluaa kiduttaa itseään rutiinien kanssa, miksi lapsien pitäisi? Seurauksena on vaan karmea kiukku ja tappelu ja vääntäminen joka asiasta. Siksipä meillä otetaan nyt rennosti!
Lasten iät, kotona vietetyt vuodet ja vuosi työelämässä, kaikki täsmäävät!
Ja täysin sama tunne. Kotonaolo oli paljon pahempaa, sietämätöntä jopa. Nyt helpompaa, mutta kyllä silti tuntuu elämä puuduttavalta.
Koskaan ei ole tarpeeksi aikaa mihinkään. Ikinä koti ei ole siisti, kunhan nyt saan joten kuten estettyä totaalisen kaaoksen...muuhun en ehdi.
Minä koetan tähdätä ajatukset 5-10 vuoden päähän. Sitten on omaa aikaa enemmän ja luultavasti elämäkin mukavampaa. Onko teillä muuten hoitajia lapsille? Meillä ei ainuttakaan, ja se vaikuttaa paljon, että tunnen näin. Yhtään ainoaa yötä en ole miehen kanssa kaksin viettänyt viiteen vuoteen.
Semmosta se on....valssi kesällä (ilman välihousuja) ;D
Vierailija:
Olen ollut 4 vuotta kotiäitinä ja nyt vuoden töissä ja lapset ovat 5 ja 3 v. Jotenkin alan kyllästyä samoihin rutiineihin lasten kanssa: ruuanlaittoa, ikuista sotkua ja sen siivousta, lapset huutavat ja riitelevät, aina samat aamu- ja iltarutiinit, väsyttää ja tylsistyttää, vaikka olen sentään päivät töissä! Kotona haluaisin vain olla omissa ajatuksissani. En kestä sitä, että joku kiljuu koko ajan äiti, ÄITI, ÄITIIIII!!! Ja tätä on vielä 15 v edessä! Niin, kuka käski hankkia lapsia. Milloin mä saan oman elämän?
Mulla tuo alku ihan sama, mut en todellakaan ole kyllästynyt lapsiini! Minusta on ihanaa mennä iltavuoroon, kun saan olla koko päivän lapsieni kanssa. Myönnän toki, että töissä käynti piristää arkea, mutta jos olisi taloudellisesti mahdollista, niin jäisin kyllä kokonaan kotiin.
Saadaan myös lapset hoitoon aina välillä jos on tarvis. Mutta ennen kaikkea on ihanaa, että meillä on perheenä aika paljon aikaa touhuta kaikenlaista...ja noita eläkkeellä olevia isovanhempia lähistöllä. Aina kun alkaa rassata lähetään kyläilemään : )
ainainen marina ja sotku ja huono omatunto kun käyn töissä eikä silti ole varaa käydä puuhamaissa.
karsin niitä penteleen rutiineja. Tehtiin mitä huvitti ja milloin huvitti. Päivät vietettiin seikkailemalla, kotitöistä tehtiin pakolliset ja sitten fiilispohjalta enemmän, kun sellanen tunne iski. Ei pysytty kotona, mentiin pitkin poikin tekemässä kaikkea kivaa.
ei ole koskaan kotona, aina jossain menossa
Vierailija:
menin uuteen työpaikkaan ja olin ihan onnessani,
ihanaa kun sai uusia kavereita ja aikuista seuraa!vuosi taisi mennä siinä huumassa...
sitten alkoi pikkuhiljaa rasittamaan ainainen kiire töissä ja kotona!kolme vuotta oltuani irtisanoin itseni,
jäin taas kotiin lasten kanssa, mieskin kannusti!nyt kun muksut 4 ja 5,
on kotona olo taas mukavaa!!!
ei kiirettä eikä stressiä mistään... ;)
11, eikö sun vanhimman lapsen pitäis olla ainakin 6 v. jos oot ollu eka 3 v. kotona ja sit 3 v. töissä
Valvot aamuyöhön nähdäksesi ovatko lapset kunnossa tai käsket heidän herättää sinut yölläkin kun tulevat kotiin, jotta saisit nähdä heitä välillä.
Voi niitä vauva- ja taapero-aikoja...
*haikea hymy ja huokaus*
Mä olen kirjoittaja 9, vissiin. Se jolla on 5-vuotiaat kaksoset ja vauveli.
Tuosta vinkistä otankin muuten vaarin, se mitä joku kirjoitti, että on antanut piut paut rutiineille ja tehnyt päivisin vain sen mikä on pakko ja sen mikä huvittaa! Totta on, että lapsille on laitettava ruokaa, ja mun lapset ainakin tulee hyvinkin kärttyisiksi jos eivät saa ruokaa tietyin väliajoin. Ja sotku on valtaisa jos ei muutamaan päivään imuroi... Jo vauvankin takia olisi pidettävä lattia imuroituna!
Mutta ehdottomasti aion minäkin kulkea paljon lasten kanssa tämän kesän, josko päivät menisivät jouhevammin sillai.
Nukkumaanmenoajoista pidän myös aika tarkkaan kiinni,koska ne illat ovat ainoat vapaat mulle! Hoitajia meillä ei paljon ole.
8-vuotta kotiäitinä ja kotona haluaisin vieläkin olla lasten kanssa. En kestä ajatusta olla poissa lasten luota.
Lapset kuuluvat omaan elämääsi nyt. Ei mene kauan kun lapset juoksevat koulusta kotiin ja jatkavat saman tien kavereiden kans. Yhtäkkiä sitä omaa aikaa saattaakin olla enemmän kuin nyt osaat odottaa ;-) Ymmärrän kyllä mistä puhut, joten toivotan tsemppiä ja jaksamista! Niin ja odotapas kun muksut tulee murkkuikään, omaa aikaa on varmaan mutta se kuluukin huolehtiessa missä se murkku nyt luuraa....
t. Äiti ja lapset 4v, 2v. *pienet lapset, pienet ongelmat :-)*