En usko enää juuri mihinkään. Onko kyse iästä vai tästä ajasta?
En usko enää juuri mihinkään. Onko kyse iästä vai tästä ajasta?
En oikein lapsenkaan ymmärtänyt yhteiskuntaa tai tiettyjen asioiden tarpeellisuutta. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä vähemmän uskon enää sellaisiinkaan auktoritteetteihin, joilla uskoin aiemmin olevan vahvat perusteet esimerkiksi oikeuslaitos, koulutus, länsimainen lääketiede
tai omistajuus. Nyt en näe merkitystä kuin pieniltä osin.
Kuuluko kypsymiseen yhteiskuntarakenteiden mielekkyyden ja oikeutuksen kyseenalaistaminen vai johtuuko se tästä turhuuden yltäkylläisyyden ylistämisen ajasta?
Sivut
Silmät tuppaavat monilla aukenemaan iän ja kokemuksen myötä.
Vanhimmiten sitä alkaa näkemään kusetuksen läpi.
Melkein tuntuu siltä, että ikääntyessään ihminen pikemminkin uskoo enemmän auktoriteetteihin ja instituutioihin. Nuorena kapinoidaan yhteiskuntarakenteita vastaan. Mutta voihan se näköjään mennä toisinkin päin.
Näinhän sitä ainakin nuorena meille uskoteltiin, että kapina kuuluu nuoruuteen ja kypsyys aikanaan lisää ymmärrystä siitä ettei kaikki ole niin mustavalkoista. Ikääntyminen voi toki vähentää jaksamista ja passivoida.
Kuulunee tähän aikaan. Vapauden ja yksilöllisyyden ihanteet nakertavat tehokkaasti auktoriteettiuskoa.
Suomi ei olisi mitään ilman koulutusta. Harmi että se rapautetaan.
Puulla se talo lämpiää, se on totta. Ei mulla muuta.
Niin no, koulutus on politiikkaa ja se on lisännyt yhdenvertaisuutta siinä mielessä, että Suomessa se mahdollistettiin kaikille ja se on nykyään vahvemmin kytköksissä yhteiskunnassa pärjäämiseen, eikä yksinomaan sen antaman sisällön vuoksi vaan sen tarpeellisuuden oletuksesta.
Samaan aikaan koulutusjärjestelmä on systemaattisesti työntänyt ihmisiä yhteiskunnan ulkopuolelle jo lapsesta alkaen.
Koulutussisältöjä määrävät raha ja uskomukset. Meillä on lukemattomia koulutuksia, jotka eivät valmista ammattinimikkeen mukaiseen työhön.
Koulutus on osaltaan vain kilpailuyhteiskunnan luoma tuote, jonka hyödyllisyyttä ja uskomuksia vain harva uskaltaa kyseenalaistaa.
Toisaalta myös se, että nykyteknologia on mahdollistanut tiedon saatavuuden helposti kaikille. Esim. Osa tutkijoista jakaa työtänsä kaikken saataville, eivätkä tutkimukset ole enää yksinomaan tiettyjen instituutioiden pantattavana.
Up
Kokeile self help kirjaa Irti murehtimisesta?
Olen mäkin iän myötä kyynistynyt, olin tulossa vastaamaan että johtuu molemmista, mutta sä olet jo ap lähellä pimahtamista, liikaa nettiä ehkä?
Haluatko tarkentaa näkemystäsi?
Voisin vaikka kirjoittaa sellaisen, mutta miksi?
Näen hyvin miksi haluaisit kritisoida aloitukseen listaamiasi asioita, mutta niiden nakkaaminen kokonaan romukoppaan on melko radikaalia.
Vielä muutama vuosi sitten olisin varmaan ajatellut samoin, että _kaiken_ kyseenalaistaminen "noh aika radikaalia". Mutta niin ne näkemykset murtuvat ja muuttuvat.
Kyse on siitä, että meillä ei ole todellista valtaa. Korruptio on tehnyt suomalaisesta yhteiskunnasta tehottoman ja sisäänpäinkääntyneen.
Esimerkiksi valtion korkeimmat virkamiehet nimitetään poliittisesti. Nimityksen tietysti saa se joka on sen hetkisen poliitikon paras kaveri eikä se joka on kaikkein pätevin. Esimerkkinä tästä vaikkapa Sitran nimitys joka meni jostain syystä Kataiselle. Tai sitten se että esimerkiksi demarit ovat jatkuvasti tukeneet avokätisesti Veijo Baltzaria vaikka tiesivät tämän pimeämmästä puolesta.
Korruptio nakertaa yhteiskunnan uskottavuutta kuin myös puolueettomuutta.
Länsimainen lääketiede esimerkiksi jossain määrin toimii, sekä minä että mieheni esimerkiksi olisimme kuolleita ilman sitä.
Haja-asutusalueelta saa halvalla talonrähjiä.
Osta kämppä, katkaise sähkö- ja vesiliittymäliittymät ja kasvata lanttua ja kerää marjoja ruoaksi.
Sairaanhoitopalveluja et tarvitse, jos et usko lääketieteeseen.
Ala elämäntapaintiaaniksi, mikä estää?
Vai oletko vanhuuttaan vihaiseksi muuttunut koira, joka puree ruokkivaa kättä?
Moraali? Omien aivojen käyttö? Mitä ne on? Kun töpätään, voidaan aina vaatia jotain muuta tahoa tilille. Mielensä pahoittajia maa pullollaan.
Sivut