Onko asumismuodolla merkitystä siihen miten mielekkääksi kokee elämän? Onko esim- helpompaa eläminen okt lasten kanssa?
Kommentit (9)
Itse taannoin okt:ssa lapsuuteni asuneena haluaisin omille lapsilleni tarjota samantasoista asumista, mutta täällä pk-seudulla se ei ole järin helppoa (rahallisesti), joten asummekin tilavassa rivarissa, kera kolmen lapsukaisemme :)
Kerrostalossakin tuli asuttua taannoin, mutta emme viihtyneet.
Ahdisti se, ettei ollut omaa pihaa eikä omaa saunaa, eivätkä kaikki naapuritkaan olleet " mieleisiä" . Asuimme vuokralla tuolloin.
Kun tuli oman asunnon hankinta eteen, olisimme tietty mieluiten ostaneet okt:n, mutta se ei ollut mahdollista, eikä valitettavasti ole tällä alueella mahdollista vieläkään.
Ehkäpä joskus vielä asumme okt:ssa, siitä ainakin haaveilemme :)
Rivarissa on se kiva, että on oma sauna ja oma piha (tosin aika pieni), ja lapsillamme on kavereita samassa naapurustoissa.
Alue on mitä rauhallisin ja mukavin (pientaloaluetta), ja hyvien kulkuyhteyksien ja palveluiden lähettyvillä.
Jos okt:n ostaisimme joskus, olisi se pakostakin (rahallisesti ja tontin löytämiseksi) pk-seudun ulkopuolella, ja vastaavasti kulkuyhteydet ja palvelut kauempana, kenties.
Tunnen mielekkäämmäksi maksaa omistusasuntoa kuin vuokralla asumista, ja ehdottomasti viihdymme paremmin rivarissa kuin kerrostalossa. Enää vain pakon edessä muuttaisimme kerrostaloon, saati vuokralle.
Omakotitalo haaveissa, ja toivottavasti haaveemme joskus vielä toteutuukin ;)
Mulle se omakotitalo ei ole mikään tavoite, eikä elämään sisältöä tuova asia.
paitsi että kerrostalossa oli ihanaa se ettei tarvinnut tehdä pihatöitä tai lumitöitä talvisin.
Minä en olisi yhtään onnellisempi omakotitalossa, ties vaikka surullisempi. :) Enkä edes omistusasuntoa hamua. Ei se talo sitä onnea tuo. Kyllä se lähtee sieltä korvien välistä.
On puutarhaa jota tonkia ja ylipäätään on kiva hakea ruokansa kesällä puutarhasta tai syysaamuina tallustella kylmällä kasteisella nurmella hakemaan tuoreen omenan omenapuusta ja kuunnella linnunlaulua.
voiko jäädä jutulle ja onko talkoohenkeä jne. Ei ole kiva jos ei ketään naapuria tunne muuta kun ulkonäöltä eikä mitään vois jutella.
Asutaan nyt rivarissa ja kiva kun muita lapsiperheitä joiden kans vaihtaa kuulumisia
Meillä on vanha 30-l alunperin rakennettu puutalo, 173 asuinneliötä (+muut neliöt), 3400 neliön pihapiirissä vanhoja omenapuita, maja, leikkimökki, liukumäki ym. ym.
Mielestäni lapsille oikea paratiisi. Turvallista ja rauhallista on, pieni (200 oppilaan) koulu ym. ja kaikki palvelut kuitenkin.
Enkä siis tarkoita leuhkia, tarkoitan vaan että samalla rahallakin saa hyvin erilaisia asumuksia. Tämä maksoi remontteineen n. 200000 e. Helsinkiin menee moottoritietä pitkin n. tunti.
Kaikki ei tietysti tykkää, mutta lapset varmaan melkein 100% valitsisivat tämän ja omat huoneet. Itse en voisi myöskään asua kerrostalossa tai rivarissa ellei olisi ihan pakko.
Toiset viihtyy omakotitalossa siksi että saa puuhailla pihalla ja toiset kerrostalossa siksi ettei tarvitse tehdä pihalla mitään. Mikä se kenellekin tyytyväisyyden antaa.