miten opetan lastani ajattelemaan positiivisemmin?
Minulla on viisi vuotias tyttö joka on aivan kamalan negatiivinen. Joka asiasta hän keksii vikisemistä ja valittamista. Esim. " miksi isolla siskolla on noin sievä mekko ja minulla näin ruma" tai " en kyllä tykkää istua pikkuveljen vieressä" " Kamalaa meteliä, en halua kuunnella" (pikkuveli laulaa)
Kaikki pitää sanoa sellaisella marisevalla äänellä ja kaikesta hän näkee sen negatiivisen puolen. Empatiakykyä hänellä ei ole, jos joku vaikka itkee, tytön korviin se sattuu...Osaa kyllä olla mukavakin: on mukava leikkikaveri ystävilleen, osaa monenlaista ja on näppärä.
Miten siis saisin hänet ajattelemaan positiivisesti ja asettumaan toisen asemaan?? On siis keskimmäinen lapsi ja muut lapset ovat aivan toista maata.
Kommentit (7)
positiivisia asioita lapselle. Etsi kaunis yksityiskohta mekosta, miettikää miksi toinen lapsi itkee ja koettakaa löytää ratkaisu ongelmaan, miten itku loppuisi jne.. Lapsi oppii, että vinkuminen ei ole ratkaisu, vaan asioille pitää tehdä jotkakin.
Nyt kesällä on loistava mahdollisuus ihailla perhosia, kauniita valoja ja varjoja, kukkia, seurata muurahaisten puuhia, poimia mustikoita...lista on loputon.
Näin lapsesi oppii näkemään ympärilleen enemmän ja ajattelemaan positiivisemmin.
Jos ei nyt, mutta sitten ainakin vähän vanhempana. Tyyliin: 4H-kerho, partio, rauhankoulu tai jotain vastaavaa... Ryhmätoimintaa, jossa ajateltava muitakin kuin itseään ja sellasta toimintaa, jossa ei ehdi ajatella negatiivisia puolia koko ajan.
Positiivisiä asioita on korostettu ja puhuttu asioista moneen kertaan. Silti aina jos hän saa vaikka karkkia, niin ensimmäisenä tarkistaa, ettei sisko vaan saanut enempää tai parempia karkkeja. Rasittavaa.
ala itse yltiöpositiiviseksi, niin ehka lapsikin omii naminami-asennetta jonkun kuukauden kuluessa.
jos itse katselee itseään kriittisesti peilistä, kommentoi omia kiloja ja huokailee, niin miten sitä edes oppisi tyytyväiseksi? Ja kannattaa myös kiinnittää huomiota kommunikointiin lapsen kanssa: onko kaikki puheet pelkkää kieltämistä, komentamista ja ohjaamista? Toiset lapset tarvii enemmän kehuja kun toiset.
Naapurin nainen aina ihmettelee kun poikansa on arka pelaamaan joukkuepelejä. Sitten aina kun pelaa poikansa kanssa (on tätä tietenkin parempi kun on aikuinen) niin valittaa taukoamatta: voi, voi kun olen tässä niin huono ja eihän tämä onnistu ollenkaan jne. Voisko teillä olla samasta kyse? Eli vähättelet itse itseäsi ja lapsi on matkinut mallin?