Sivut

Kommentit (61473)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Gallup: milloin tai minä vuonna olette olleet ihastuneimpia kaivattuunne (jos kaipaus on kestänyt jo pidempään). Onko kaivattunne mies vai nainen?

Koko kevään. Kesän aikana toivo meni kun vähitellen tajusin, että meidän välille ei koskaan tule mitään. Hyvät tunteet ovat siis muuttuneet nyt pelkäksi suruksi ja murheeksi. Tosi tyhjää on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne tulevat, tunnen sen. Etäisyyden möröt. Huomaavat tilaisuutensa ajassa tulleen taas. Alkavat näykkiä kintereitä ja kuiskia korviin ilkeitä sanojansa. Niiden nimet ovat Pain ja Doubt. Osoittelevat asioita puuttuvia ja tapahtuneita, jotka kertovat toisen tunteen olemattomuudesta ja luovat epäuskoa. Asettuvat esteeksi niin, että hyvät asiat jäävät näkymättömiin. Niin käy aina jossain vaiheessa, kun yhteyttä ei ole. Olen huomannut, että ne tavoittavat toisenkin ja sitten ne yhdistävät voimansa. Minun mörköni heittävät kiviään häntä kohti ja hänen minua. Tärkeimmät valon keijut nimeltä Luottamus ja Usko väistävät ja piiloutuvat. Kuiskivat ja yrittävät tuikkia kyllä piilostaan, mutta jäävät välillä jalkoihin ja varjot valtaavat maisemaa. Tällä kertaa olen asiasta hyvin tietoinen ja olen päättänyt taistella niitä vastaan. Ratsuni nimi on Rakkaus.

Rakkaudella ratsastan toivottamaan tänäänkin Aurinkoista huomenta🌞

Miks englantilaiset nimet?
Aurinkoista päivää aurinkoiselle sivusta.

Minä ymmärrä tämän hyvin! Syystä! Ne kuvaavat jotenkin paremmin kuin suomenkieliset sanat.


Just näin. En löytänyt juuri oikeita suomeksi, vaikka ymmärrän kyllä, että jotakuta se voi ärsyttää. Häntä luultavasti ei, kun joskus sortuu itsekin samaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gallup: milloin tai minä vuonna olette olleet ihastuneimpia kaivattuunne (jos kaipaus on kestänyt jo pidempään). Onko kaivattunne mies vai nainen?

Koko kevään. Kesän aikana toivo meni kun vähitellen tajusin, että meidän välille ei koskaan tule mitään. Hyvät tunteet ovat siis muuttuneet nyt pelkäksi suruksi ja murheeksi. Tosi tyhjää on.

Anteeksi että kommentoin sivusta mutta piti kirjoittaa sama teksti sanasta sanaan.

Kaivattuni on/oli mies. Asia on varsinkin viime aikoina konkretisoitunut ja olen saanut todeta että meistä ei koskaan tule mitään. Hänellä ei ole sen suurempia tunteita minua kohtaan. Yritän keskittyä muihin juttuihin ja etsiä hyvää ympärilläni olevista asioista.

Hassua on että vaikka hän oli läsnä elämässäni vain lyhyen ajan, hän tulee aina olemaan minulle rakas. Minun ihmiseni.

Vierailija

Sarah, olemme olleet ystäviä 30 vuotta, mutta jotain tapahtui. Tarvitsin sinua surun hetkellä ja lupasit tukesi, mutta sitten "katosit". En uskalla ottaa yhteyttä, kun pelkään niin paljon torjutuksi tulemista. Mulla on ihan älytön ikävä sua. :(

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gallup: milloin tai minä vuonna olette olleet ihastuneimpia kaivattuunne (jos kaipaus on kestänyt jo pidempään). Onko kaivattunne mies vai nainen?

Koko kevään. Kesän aikana toivo meni kun vähitellen tajusin, että meidän välille ei koskaan tule mitään. Hyvät tunteet ovat siis muuttuneet nyt pelkäksi suruksi ja murheeksi. Tosi tyhjää on.

Anteeksi että kommentoin sivusta mutta piti kirjoittaa sama teksti sanasta sanaan.

Kaivattuni on/oli mies. Asia on varsinkin viime aikoina konkretisoitunut ja olen saanut todeta että meistä ei koskaan tule mitään. Hänellä ei ole sen suurempia tunteita minua kohtaan. Yritän keskittyä muihin juttuihin ja etsiä hyvää ympärilläni olevista asioista.

Hassua on että vaikka hän oli läsnä elämässäni vain lyhyen ajan, hän tulee aina olemaan minulle rakas. Minun ihmiseni.


Tietenkin saat kommentoida, älä vaan pyydä anteeksi. Tällaistakin keskustelua varten ketju mielestäni just on. Ja on tosiaan tasan sama tilanne kuin sinulla, eli vastapuolta ei kiinnostanut yhtään. Melko korkealta sitten tipahdinkin, niin ihastunut olin.

Hyvä, että jaksat vielä etsiä kauneutta maailmasta. Itselläni ei ole energiaa nähdä mitään hyvää missään juuri nyt. En oikeasti jaksa mitään enkä ketään. En ole ollut yhteyksissäkään nyt yhtään kehenkään, kun ei kiinnosta kuunnella kenenkään muun murheita. Käyn tasan töissä ja sitten makaan kotona odottamassa, että tunteet joskus menevät ohi. Kyllä ne nyt varmasti joskus loppuun tulevatkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mi
Vierailija kirjoitti:
Gallup: milloin tai minä vuonna olette olleet ihastuneimpia kaivattuunne (jos kaipaus on kestänyt jo pidempään). Onko kaivattunne mies vai nainen?

Koko kevään. Kesän aikana toivo meni kun vähitellen tajusin, että meidän välille ei koskaan tule mitään. Hyvät tunteet ovat siis muuttuneet nyt pelkäksi suruksi ja murheeksi. Tosi tyhjää on.

Mikä sai sut tajuamaan ettei välillenne koskaan tule mitään?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko unohtanut minut? Aika on kai tehnyt tehtävänsä. n—> m

Joo

Tää on vähän niin kuin kysyisi joltain, että käytkö vielä tässä ketjussa ja tämä vastaisi ketjuun kirjoittaen, että en. :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gallup: milloin tai minä vuonna olette olleet ihastuneimpia kaivattuunne (jos kaipaus on kestänyt jo pidempään). Onko kaivattunne mies vai nainen?

Koko kevään. Kesän aikana toivo meni kun vähitellen tajusin, että meidän välille ei koskaan tule mitään. Hyvät tunteet ovat siis muuttuneet nyt pelkäksi suruksi ja murheeksi. Tosi tyhjää on.

Lisätään nyt vielä, että toivon jokaiselle alapeukuttajalle saman kohtalon mikä on itselläni. Saatte tuta sitä ilkeyttänne siinä sitten. :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mi
Vierailija kirjoitti:
Gallup: milloin tai minä vuonna olette olleet ihastuneimpia kaivattuunne (jos kaipaus on kestänyt jo pidempään). Onko kaivattunne mies vai nainen?

Koko kevään. Kesän aikana toivo meni kun vähitellen tajusin, että meidän välille ei koskaan tule mitään. Hyvät tunteet ovat siis muuttuneet nyt pelkäksi suruksi ja murheeksi. Tosi tyhjää on.

Mikä sai sut tajuamaan ettei välillenne koskaan tule mitään?


Ghostatuksi tuleminen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gallup: milloin tai minä vuonna olette olleet ihastuneimpia kaivattuunne (jos kaipaus on kestänyt jo pidempään). Onko kaivattunne mies vai nainen?

Koko kevään. Kesän aikana toivo meni kun vähitellen tajusin, että meidän välille ei koskaan tule mitään. Hyvät tunteet ovat siis muuttuneet nyt pelkäksi suruksi ja murheeksi. Tosi tyhjää on.

Lisätään nyt vielä, että toivon jokaiselle alapeukuttajalle saman kohtalon mikä on itselläni. Saatte tuta sitä ilkeyttänne siinä sitten. :)

Tervettä ajattelua. :) Vai onko sittenkään? Älä noista alapeukuttajista välitä.

Vierailija

Koska yksi "merkkipäivä" lähestyy ja olen ollut jo ulkona näiltä alustoilta jonkun aikaa niin kirjoitan sulle vielä kerran. En ole ikinä ilkeyttäni jättänyt viestejäsi huomioimatta. Nykyään olen joutunut hyväksymään, että me ei koskaan tulla olemaan enää edes kavereita vissiin monistakin eri syistä näin loogisesti ajateltuna? Silloin pari vuotta sitten kun tunnustit tunteitasi puun takaa ja katosit jälkiä jättämättä tunnistin kyllä tunnisteelliset viestisi. Myös ne arvostelevat. Yritin selvittää asiat puhumalla, mutta et vastannut useisiin messenger viesteihini. Olin juuri samoihin aikoihin mennyt aivan sekaisin yhden kauniin naisen katseesta (jolloin eksyin tänne), ja luulin sinun olevan vielä varattu niin sen takia käyttäydyin loukkaavasti siinä tilanteessa. Tosin se tapa jolla lähdit oli myös aika törkeä. Miespuolinen kaverisi kertoi siitä. Vajaan vuoden ignoorasin viestisi täällä ja siellä toisessa paikkaa ihan tarkoituksella, koska tuntui todella ikävältä kantaa salaisuuksiasi joista olit avautunut kertomatta kenellekään, ja lukea samalla viestejä joissa arvostelit minua ihmisenä todella tunnisteellisesti. 

No viime vuonna otin uudelleen yhteyttä kun huomasin ajattelevani sinua usein siitäkin huolimatta, että tuntui ettet oikein arvostanut minua pätkääkään. Kerroit mitä elämässäsi oli tapahtunut ja koin olevani jollain tavalla syyllinen ahdinkoosi kun olit ihan säteillyt iloa pari kuukautta aikaisemmin viimeisellä kerralla kun näimme siihen asti kun... no esitin vähän tyhmää ja valehtelin paniikissa. Kerroit voivasi huonosti ja sanoit, ettet jaksa yleensä vastailla kenenkään viesteihin. No kyselin kuulumisia viikottain ja jos en saanut vastausta niin sitten seuraavana päivänä. Joskus en saanut vastausta kunnes kirjoitin tänne sinulle viestin niin, että tunnistit... Todella turhauttavaa... Sinne Suomi24:lle en kirjoittanut viime vuonna mitään tunteisiin liittyvää vaikka joku klooni siellä kaipaili jotain muita samaan aikaan kun ehdottelin sinulle, että nähtäisiin pubissa/kahvilassa. Vastaehdotit aina jotain privaatimpaa paikkaa ja siinä kävi niin kuin pelkäsin, että lopulta teit joka kerta oharit. Lopulta sitten riitti ja kerroin mitä mieltä olin käytöksestäsi. Ei oltu vähään aikaan yhteyksissä ja kun en saanut toivomaani anteeksipyyntöä niin nielin ylpeyteni, ja lopulta jouduin ihan viestillä kertomaan tunteistani. Sain paljon sydämiä takaisin ja lupasit palata asiaan, mutta odotinkohan jopa pari viikkoa vastausta kunnes muistutin asiasta itse. Vasta jälkikäteen olen tajunnut, että et enää muistanut kuka olen ja luulit mua joksikin säädöksi... Eipä käynyt mielessäkään. No muutin itsestäni lopulta häviäjän, että pääsisin lopullisesti ulos täältä, ja sinä saisit olla voittaja. Jossain vaiheessa aloin jo varovasti kiinnostua toisesta naisesta ja uskalsin vähän vihjailla katseella ja eleillä olevani kiinnostunut. Pitää varmaan jonain huomiohuorana koska jouduin silloin vetäytymään ja unohtamaan koko jutun... Jossain vaiheessa sitä vaan hierottiin niin pahasti kasvoihin, että minusta oli tietämättäni muuttunut suomi24:lla joku nettiporukan kanssa pyörivä ahdistelija. Ajattelin aluksi, että meistä tulee hyviä ystäviä mutta se ei riittänyt silloin. Tätä rollercoaster ridea en kyllä osannut ennustaa. :D

1/2

Vierailija

Nämä ja sitten muut jutut mitä ei mainita ovat syynä hiljaisuuteen. En halua huomata, että kuukauden päästä jutut ovat eläneet itsestään varsinkin kun "tilanne" on vihdoinkin sellainen, että voin hengittää ja elää normaalia elämää. Yleensä kyllä tällaisia juttuja ei tarvitse julkisesti pestä näin tunnisteellisesti. Toivon pelkkää hyvää enkä ole katkera vaikka olisit voinut kohdella vähän arvostavammin ottaen huomion miten tutustuttiin. Olisin varmasti haistattanut paskat jo aikoja sitten jos olisi ihan sama mitä ajattele. Foorumihyvästit. :(

2/2

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla