Sivut

Kommentit (54763)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaan niin vaikea hyväksyä se että kaikki oli mun päässä eikä mitään koskaan tule enkä saa ikinä mitään, olen ihminen jolla ei ole mitään niin kai sitä sitten jää roikkuun johonkin haaveisiin.
Mulla ei oikeasti ole mitään, kaikkein vähiten taistelutahtoa.
Ei ole ikinä ollut, ainakaan 10 vuoteen.
Silloin kuoli kaikki usko mihinkään parempaan huomiseen.

Mitä silloin sitten tapahtui?

Tuli vaan lopullinen naula siihen arkkuun, ettei mun elämä ole muuttumassa ikinä paremmaksi enkä saa ikinä elää sellaista elämää kuin haluan.
Noh, tavallaan helppoa elämää kun tehtävänä on pysytellä vaan hengissä ainakin 10-20 vuotta.


Minkälaista elämää olisit halunnut?

Ei mulla ole tai ole ollut mitään kovin tarkkaa suunnitelmaa (enkä halua tänne unelmistani avautua, ne on niin intiimejä asioita), mutta en missään tapauksessa tällaista kuin olen tähän mennessä elänyt.
Olen ollut koko elämäni jonkinlaisessa vankilassa, ja vihaan sitä, aivan todella syvästi vihaan.
Elämän ensimmäiset kuusi vuotta oli kyllä onnellisia vaikka elinkin jatkuvassa väkivallan pelossa ja huolehdin pitkälti itse itsestäni ja pienemmistä sisaruksista eli ei sekään mitään täyttä auvoa ollut (ei kai elämä koskaan), mutta sen jälkeen muistan alkaneeni tiedostamaan enemmän ympäristöä ja sitä, etten tunne olevani vapaa vaan vangittu johonkin mitä en halua.
Ja kasvettuani sitten tärvelin mahdollisuuteni edes päästä siitä vankilasta kohti omaa elämää - ja kaiken tämän pettymysten ja ahdistuksen täyteisen elämäni jälkeen ongelma ei ole mitkään sisäiset möröt ja uskomukset vaan se, ettei minulla ole yksinkertaisesti energiaa muuttaa suuntaa.
Ei ole voimia enkä tiedä mistä sellaisia saa?
Tiedän siis kyllä, että voisin edelleen muuttaa suunnan niillä korteilla mitä nyt on, mutta en kykene.

Oletko hakenut siihen ulkopuolista tukea ja apua, ammattiapua?

Olen, tosi monta kertaa.
Olen myös tehnyt itse kaikkea mahdollista asian eteen ja yrittänyt niin monesti, ettei enää ole oikein mitään uskoa edes.
Tarvisin voimaa, mutta mysteeri mistä sitä saa?
Jos jollain on aiheesta kokemusta (kuinka saada lisää voimaa, siis ihan puhdasta energiaa jolla toimia) niin mielellään kuulisin, vaikka ei tää kyllä tänne kuulu ollenkaan.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että vaikkapa vain siitä yhdestä ihmisestä, johon voit turvata. Luottamuksesta hänen kanssaan, että voit purkaa kaiken pahan olon sisältäsi hänelle, eikä hän jätä sinua. Hänen ei tarvitse edes sanoa mitään erikoista, pelkkä läsnäolo riittää. Se, että hän on kanssasi.

Käsittelemällä ne kokemukset ja tunteet omissa ajatuksissaan yksin tai toisten sekä toisten tuella. Itse sain voimaa musiikista, joku toinen jostakin muusta.

Ei minulla ole sellaista ihmistä, ei ole koskaan ollut.
Pienistä asioista saa toki sinnittelyvoimaa, esim. tuon ensimmäisen viestin kirjoitettuani voin niin pahoin, että lähdin lenkille ja kävin ostamassa useita eri kukkia jotta kotona on kauniimpaa (minulla on kyllä yleensä aina kukkia kotona, mutta edelliset oli kuihtuneet joten hain uusia) ja olo on nyt parempi kuin pari tuntia sitten, mutta se itse ongelma on ja pysyy eikä lähde vaikka olen jo vuosia toteuttanut tuollaista pienten purojen taktiikkaa toivoen niiden kasvavan joeksi jota pitkin seilata, mutta sitä jokea ei vaan koskaan tule.

Vierailija

Toit elämääni valon ja varjon. Ennen luulin näkeväni kaiken, mutta se olikin vain harmaata. Valosi kirkasti kaiken tavalla, jota en osannut kuvitellakaan. Valitettavasti samalla tuli varjo. Tietoisuus. Hyvän ja pahan tiedon puun sato. Ymmärrys siitä, mikä on todellista ja aitoa, mitä sydän kaipaa. Sekä siitä, että sitä on vailla. Nyt elän varjossa tietäen jossain olevan kirkkaus, jonne on päästävä. Elämä sai uuden suunnan. Labyrintti muuttui. Huoh ja hihheijaa!

Hyvää yötä ja kauniita unia!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
You wanted only sex with me, right?

Nuh. I didn’t want anything with you. Absolutely nothing. Flirt is flirt.

Oh, good!!!

Vierailija

Rivejä lukiessa silmissä vilisee tähdet, kuu, avaruus, salmiakki, nallet, möröt, liekit, luottamus, pelko, kissat, koirat, kalat, tulpattomat veneet, ikävä, tärkeys, puhumisen vaikeus, kinkkiset tilanteet, harhoja harhoja kaikilla harhoja ja silti . . . Minä näen vain sinut kaikkialla!
Kauniita unia ja jos satut täällä seikkailemaan muista että ne kivat viestit on multa sulle. Älä kysy miks kun just siks!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaan niin vaikea hyväksyä se että kaikki oli mun päässä eikä mitään koskaan tule enkä saa ikinä mitään, olen ihminen jolla ei ole mitään niin kai sitä sitten jää roikkuun johonkin haaveisiin.
Mulla ei oikeasti ole mitään, kaikkein vähiten taistelutahtoa.
Ei ole ikinä ollut, ainakaan 10 vuoteen.
Silloin kuoli kaikki usko mihinkään parempaan huomiseen.

Mitä silloin sitten tapahtui?

Tuli vaan lopullinen naula siihen arkkuun, ettei mun elämä ole muuttumassa ikinä paremmaksi enkä saa ikinä elää sellaista elämää kuin haluan.
Noh, tavallaan helppoa elämää kun tehtävänä on pysytellä vaan hengissä ainakin 10-20 vuotta.


Minkälaista elämää olisit halunnut?

Ei mulla ole tai ole ollut mitään kovin tarkkaa suunnitelmaa (enkä halua tänne unelmistani avautua, ne on niin intiimejä asioita), mutta en missään tapauksessa tällaista kuin olen tähän mennessä elänyt.
Olen ollut koko elämäni jonkinlaisessa vankilassa, ja vihaan sitä, aivan todella syvästi vihaan.
Elämän ensimmäiset kuusi vuotta oli kyllä onnellisia vaikka elinkin jatkuvassa väkivallan pelossa ja huolehdin pitkälti itse itsestäni ja pienemmistä sisaruksista eli ei sekään mitään täyttä auvoa ollut (ei kai elämä koskaan), mutta sen jälkeen muistan alkaneeni tiedostamaan enemmän ympäristöä ja sitä, etten tunne olevani vapaa vaan vangittu johonkin mitä en halua.
Ja kasvettuani sitten tärvelin mahdollisuuteni edes päästä siitä vankilasta kohti omaa elämää - ja kaiken tämän pettymysten ja ahdistuksen täyteisen elämäni jälkeen ongelma ei ole mitkään sisäiset möröt ja uskomukset vaan se, ettei minulla ole yksinkertaisesti energiaa muuttaa suuntaa.
Ei ole voimia enkä tiedä mistä sellaisia saa?
Tiedän siis kyllä, että voisin edelleen muuttaa suunnan niillä korteilla mitä nyt on, mutta en kykene.

Oletko hakenut siihen ulkopuolista tukea ja apua, ammattiapua?

Olen, tosi monta kertaa.
Olen myös tehnyt itse kaikkea mahdollista asian eteen ja yrittänyt niin monesti, ettei enää ole oikein mitään uskoa edes.
Tarvisin voimaa, mutta mysteeri mistä sitä saa?
Jos jollain on aiheesta kokemusta (kuinka saada lisää voimaa, siis ihan puhdasta energiaa jolla toimia) niin mielellään kuulisin, vaikka ei tää kyllä tänne kuulu ollenkaan.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että vaikkapa vain siitä yhdestä ihmisestä, johon voit turvata. Luottamuksesta hänen kanssaan, että voit purkaa kaiken pahan olon sisältäsi hänelle, eikä hän jätä sinua. Hänen ei tarvitse edes sanoa mitään erikoista, pelkkä läsnäolo riittää. Se, että hän on kanssasi.

Käsittelemällä ne kokemukset ja tunteet omissa ajatuksissaan yksin tai toisten sekä toisten tuella. Itse sain voimaa musiikista, joku toinen jostakin muusta.

Ei minulla ole sellaista ihmistä, ei ole koskaan ollut.
Pienistä asioista saa toki sinnittelyvoimaa, esim. tuon ensimmäisen viestin kirjoitettuani voin niin pahoin, että lähdin lenkille ja kävin ostamassa useita eri kukkia jotta kotona on kauniimpaa (minulla on kyllä yleensä aina kukkia kotona, mutta edelliset oli kuihtuneet joten hain uusia) ja olo on nyt parempi kuin pari tuntia sitten, mutta se itse ongelma on ja pysyy eikä lähde vaikka olen jo vuosia toteuttanut tuollaista pienten purojen taktiikkaa toivoen niiden kasvavan joeksi jota pitkin seilata, mutta sitä jokea ei vaan koskaan tule.

Tekisi mieli tarjota apua, mutta eihän täällä anonyymilla palstalla (no etenkään tässä ketjussa!) voi. Siis oikeasti jos on joku ulkopuolinen ihminen kertomassa mitä tehdä ja auttamassa siinä tekemisessä, nii voi saada yllättävän paljon aikaiseksi kaikkea. Itse tykkään auttaa ja olen hyvä siinä. Mutta omassa elämässä mulla on ihan sama ongelma kuin sulla. Ei vaan pysty, ei saa aikaiseksi ja koko helvetin elämä valuu hukkaan. Oon lamaantunut. Mutta toisten eteen pystyn tekemään. Mietin just yks päivä, että tarviisin jonkun perseelle potkijan, että pääsisin tästä suosta ylös.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän, että kun nyt sanot, ettet tunnista, mitätöit jokaisen sanomani sanan. Nekin, jotka aiemmin sinut kyllä tavoittivat. Olen pahoillani, en ostanut silloin, en osta nytkään.

Mitään ei olisi myyty, kaikki olisi annettu, luottamusta ei enää vähääkään.

Vierailija

Sä olet ihana! Ihanin koko universumissa. Voi että, miten sekaisin olen sinusta, miten paljon rakastan sua. Ajattelen sua joka hetki, kaipaan sua joka hetki. Kaipaan sun silmiä, joihin hukun aina. Kaipaan sun ainutlaatuista tuoksua, joka saa mun pään pyörälle. Kaipaan sun hymyä, joka sulattaa mun sydämen. Kaipaan sun vitsejä, jotka saa mun nauramaan vatsa kippurassa ja vedet silmissä. Kaipaan sun läheisyyttä, joka tuntuu niin hyvältä. Kaipaan sun pehmeää ääntä, joka on kuin hunaja.
Haluan sinua ja sinut! En mitään enkä ketään muuta. Ilman sua olen tyhjä. Sinun kanssa olen täydellinen, onnellinen. Rakastan sua! Rakastan niin valtavan paljon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän, että kun nyt sanot, ettet tunnista, mitätöit jokaisen sanomani sanan. Nekin, jotka aiemmin sinut kyllä tavoittivat. Olen pahoillani, en ostanut silloin, en osta nytkään.

Mitään ei olisi myyty, kaikki olisi annettu, luottamusta ei enää vähääkään.

Tarkoitin, että en osta sitä ajatusta, että et ole ja et näe.

Kerro minulle, miksi et luota?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai siis joku Kihis on perustanut ketjun ja trollailee täällä aamusta iltaan? Ei ihme että sivulliselle tulee aina niin ankea fiilis. Ei vaikuta siltä että kenelläkään on täällä kovinkaan hauskaa. Ääntiömiehen viestit ovat parhaita. Minulle hän merkitsee lämminsydämistä ja sympaattista hahmoa. Tuntuu että hän on ainoa elävä ihminen täällä.

Mulle taas tulee siitä mieleen Mitä kuuluu Marja-Leena.
Sehän on käynyt ketjussa kirjoittamassa noi samat tunnisteet jo jotain viisi vuotta, toivoisin että pääsisi jo yli ja eteenpäin kaivatustaan. Selvästi mitään ei ole tapahtumassa.

Minulle taas tulee tunne: tuttu ja turvallinen Ääntiömies. Hän kaipaa toivottomasti ja uskollisesti vihersilmätärtään. Hänessä on jotain todella sympaattista, rehtiä ja hänessä on sydämen lämpöä, joka on nykyään hyvin harvinaista. Ääntiömiehen viestit ovat ainoita joista tulee hyvä fiilis. Toivottavasti hän saa vihersilmättärensä.

Ihmetyttää nuo alapeukut. Eikö enää ole ihmisyyttä?

”Ainoita joista tulee hyvä fiilis”, niinpä. Tajuatko että loukkasit tuolla kenties kymmeniä tosissaan kaipaavia. Missä oma inhimillisyytesi?

Sanoisin, että kun ja jos kirjoittaa, sanotaan vaikka esim. novellia, romaania tms. pitää olla uskottava. Muuten et voi vakuuttaa lukijoitasi. Sama näyttää pätevän jopa kaipausviesteihin. Ääntiömiehen viestit ovat uskottavia. Hän osaa vakuuttaa lukijansa.

Tässä on se pointti ja se taas ei liity minun inhimillisyyteeni mitenkään.

Ai ei liity? Älä jaksa. Ei sinulla ole käynyt mielessä, että ehkä sinä tulkitset ne vain uskottaviksi. Itse taas koen nuo ääntiömiehen vaivaannuttaviksi ja sepitetyiksi. En silti niitä alapeukuttele tai ala haukkumaan. Hyvin loukkaavaa alkaa arvostella ja jaella toisille alapeukkuja kun sun mielestä jonkun ajatuksen virta ei ole vakuuttavaa.. Minun viestit ainakin on kirjoitettu kaivatulleni tärkeälle ihan tosissaan. Miksi kukaan tuhlaisi aikaansa siihen, että sepittäisi liirum laarumeja. Ei ole tuskin tämän ketjun pointti. Jokainen kirjoittaakoon rakkalleen niitä kauniita asioita mitä itse kokee oikeasti. Täysin vapaana jonkun ulkopuolisen arvosteluista ja odotuksista. Mieti tätä hetki. Hyvää päivänjatkoa.

Vastasit sivusta, mutta olen ideasta samaa mieltä. Lukijan vakuuttaminen -väite on monella tapaa bulsshittiä.

Ensinnäkään tämä ei ole mikään vaikuttamiskanava saati kirjallisuuskilpailu. Tämä on jokaisen osallistujan omien tuntojen purkamisen väylä. Kukin tavallaan. Joku vetäisee samalla kaavalla jonkun kirjainleikin ja päivän stalkkerointien yhteenvedon 365/vuosikaupalla. Joku toinen sanoo yhden, kaksi sanaa tai laittaa emojin. Kolmas rustaa runon. Neljäs vollottaa surkeana. Viides avaa tajunnanvirtaisesti tuhannen sanan tekstiseinällä sen, että on nyt vähän epävarma. Jotkut pulisevat keskenään päivän puheenaiheista laveasti ja rönsyillen. Jokainen kirjoittajilleen ihan yhtä tärkeitä itseilmaisun muotoja ja jokainen yhtä uskottavia. Miksi kukaan epäilisi muka anonyymipalstan anonyymiviestien uskottavuutta, mitä niissä edes olisi sisältöä, jonka uskottavuudella on väliä? Ei mitään. Niitä ei kirjoiteta millekään ulkopuoliselle yleisölle.

Toisekseen se uskottavuuden arviointi. Parhaimmillaankin se on subjektiivinen eli täysin mielipidekysymys. Eri viestit kuvaavat yksittäisten ihmisten yksittäistapaukseen liittyviä tuntoja ja ajatuksia. Ne ovat sellaisenaan juri niin uskottavia ja todellisia kuin olla voi. Fiilikseltäänkin positiivisia ihan yhtä usein kuin pettyneitä tai murheellisia. Tarkoituksellisen ilkeilyn voi helposti sivuuttaa trollailuna eikä sitä nyt niin kohtuuttomasti sentään ole.

Mä kuulen että ääntiömiehen kehuja on ääntiömies itse.

Väärin. Minä kehuin ääntiömiestä. En kaipaa täällä ketään. Ääntiömiehen viestit ovat parhaita. Muut viestit vaikuttavat jotenkin vilpillisiltä.


Sinä vaikutat vilpilliseltä. Kaiken lisäksi vielä ylimieliseltä. Aika ilkeää ja mulkkumaista käytöstä alkaa arvottamaan toisia ja heidän aitoja tunteitaan vain sillä perusteella että kun susta vain mutu tuntumalla tuntuu, että tuo ja tuo viesti ei ole "aito".

Ihme syytöksiä. En kaipaa täällä ketään. Luen näitä, mutta suurin osa kirjoituksista on kuin joku toistaisi jotain pakkopullaa. Lieneekö sitten maksettu trolli.

Ei sitä kaikista ihmisistä voi tykätä yhtä paljon. Eivät kaikki ihastu samoihin ihmisiin. Pitäisikö mun olla otettu jonkun viesteistä, miksi? Nämä viestit vain eivät kertakaikkiaan kiinnosta minua. Miksi pitäisi? Sinä et ole minun kaipaustani vailla.

Tykkään ääntiömiehen viesteistä. Olenko tehnyt jotain pahaa? Haukut minua mulkuksi ja valehtelijaksi.

Tosi hurjaa että saan jonkun anonyymin loukkaantumaan verisesti, koska pidän ääntiömiehen viesteistä sekä hänen persoonastaan. Sen ei pitäisi olla keneltäkään pois. Olen pöyristynyt. Rauhoitu, olet erehtynyt henkilöstä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko kaivattusi lempikarkki salmiakki, suklaa vai hedelmäkarkit vai jokin muu?

Valitettavasti en tiedä. Pitää käsittääkseni sipseistä.

Vierailija

Toiveikas olen, että vielä saan katsoa silmiisi ja nähdä niistä saman kaipuun ja rakkauden, mitä minun silmistäni näkisit. Kaipaan sinua kovasti rakkain. Hyvää yötä sinulle.

Vierailija

https://youtu.be/eiDfXSWl8TY
Marjutille.

Elin elämääni tietäen:
Tuo rakkaus on sokea
Tuo rakkaus ei tee sinusta hienoa
Tuo rakkaus on vain vain häiritsevää

Mutta valitettavasti täällä minä olen
tuomittavana rakkauden edessä
Olen Rakkauden uhri
Mutta ilman ripausta sen kieltämisen.

Se on todellinen kyllä, se on sellainen taivas maan päällä
Tämä rakkaus, jonka tunsin, tunnen, tunnen todellisen
Teit sen tapahtumaan, panit minut tuntemaan
Mikä ihana päivä, joka päivä se on ollut

Joka päivä olet kupillinen teetäni
Joka päivä ajattelen sinua ja minua
Joka päivä kun olet olemassa, niin minulla
Ei ole hätää
Joka päivä olet rauhani, koko iloni ilokseni

Halauksesi, jota kaipaan aina
Joka päivä ja joka ilta
Annoit minulle suosikki kappaleesi
Kuinka minä kaipaankaan sinua, koko ajan

Vaikka joskus on liikaa auringonpaistetta
Joskus taas on vähän liian paljon sadetta, sadekuuroja
Voi mikä ihana aika on olla elossa
Vaikka kaikki kastuu, ja sataa ja sataa

Muista aina rakkauteni
Ei ole sateenkaaria ilman vähän sadetta
Vaikka huomisen lupaukset voivat olla hedelmättömiä
Mikään ei estä niihin paluuta

Olet aina mukanani
Muista, rakas rakkaani
Niin vihreä kuin ruoho, kuin sininen kuin taivas
Sinä olet aina vihreä teeni, halaukseni kupissa. Elämäni matcha.

Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän, että kun nyt sanot, ettet tunnista, mitätöit jokaisen sanomani sanan. Nekin, jotka aiemmin sinut kyllä tavoittivat. Olen pahoillani, en ostanut silloin, en osta nytkään.

Itse en ainakaan tosiaan tunnista kirjoittajia saati, että tunnisteiden puutteesta olisin voinut tekstejä ihan oikeasti liittää kaivattuuni. Kyllä sitä silti jotkin tekstit "tunnistaa" sellaiseksi, että ne voisivat kenties olla kaivatun käsialaa. Tai sitten joku teksti vain muutoin resonoi ja sen sisällön tai viestin tunnistaa. Ei vain välttämättä sellaiseksi, joka olisi kaivatulta minulle.

Minä olen ainakin näissä tunnistusjutuissa hyvin konkreettinen. Mitkään vihjailut ja oikeastaan lopulta aika yleiset ja yleismaailmalliset sanat eivät riitä ainakaan ilman nimimerkkiä, joka helpottaisi laimeamoien tunnisteiden yhdistelyä. Siis jos kuviteltaisiin tilanne, että joku aivan ehdottomasti jollekin toiselle tahtoo täällä saada viestin perille. Suosittelen nimimerkkiä tai kunnon leipämuruvanaa ja sekään ei aina riitänne, vaikka se ihme olusikin tapahtunut, että juuri toisiaan täällä kaksi kaipaisi.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla