Sivut

Kommentit (6107)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että kun en enää sinua näe, niin unohtaisin miltä ihastus sinuun tuntui. Viime kohtaamisesta on jo monta monta viikkoa. Sekin oli vain satunnainen kohtaaminen.  Olen yrittänyt ajatella, ettet olisi ollut edes omantyylinen mies, mutta silti jokin sinussa vetosi minuun. Jokin alkukantainen voima. Ehkä jos olisin saanut sinuun tutustua, olisi ihastuminenkin saattanut laimeta samantien tai kenties jopa vahvistua. Sitä en saa koskaa tietää. Enkä sitä, tunsitko minua kohtaan mitään kiinnostusta. Katseista päätellen kyllä, mutta saatoin tulkita väärinkin.

Jos tuossa mies tahtoisi niin olisi jo vienyt. Ei katseet kerro mitään, niistä seuraa jatko. Jos itse vetoat johonkin alkukantaiseen niin vie tuo ajatus loppuun.


Yleensä inhoan näitä vastauksia, joissa ”vieminen” asennoidaan miehen vastuulle, mutta asiayhteys huomioiden tässä on vinha perä. Jos kumpikin (!) vain katselee (tai kuvittelee toisen katselevan) eikä ikinä mitään tapahdu (siis kummankaan taholta) niin eihän siinä ole mistään oikeasta kysymys silloin. Koska kyllähän ihmiset lähenee jos ne on lähentyäkseen, se on lähes väistämätöntä. Oli se ”viejä” sitten kumpi rahansa, se ottaminen kyllä tapahtuu jos sitä tarpeeksi halutaan.

Tämän tosiasian takia itse luovuin toivosta jokin aika sitten. Helpotti. Kaipaus tietenkin jäi, mutta se on parempaa yksin kuin turhan toivon huonossa seurassa.

Eli ap: et saa koskaan tietää, mutta jos mitään ei tapahtunut niin ei se sen arvoista olisi ollutkaan. Yritä elää eteenpäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pieleen voi mennä, se menee.

Mitä luulet? Voiko asian vielä korjata? Ihmisen aika on täällä kumminkin aika rajallinen....

Omasta puolesta kyllä, mutta jos toisen ei niin sitten ei. Liitettäköön muitten kaivattujen ja ikävöitävien joukkoon.

Tiedätkö, mäkin voin tosi huonosti. Voidaanko jutella? Pyydän vielä tämän kerran.

Voidaan jutella, saataisiin asioihin selvyyttä koska se näyttää meitä molempia vaivaavan. Ota yhteyttä kun tulet tänne. Naiselta miehelle

Menee ristiin, koska mun ehdotus oli miehelle.


Sivusta muistutus, että jos ei erikseen mainita, viesti on aina miehelle.

Oi pojat! Ottakaa taas toisenne kiihkolla.💋

Kyllä vaan! Telakoidumme taas sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen.🌭

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko, että ottaisin yhteyttä ja ehdottaisin tapaamista?

Haluaisin.

Et kuitenkaan haluaisi sitten loppujen lopuksi :-( Jotenkin vain tiedän tämän. Tekisin itsestäni vain tyhmän ja epätoivoisen.

Höpöhöpö, höpönassu! Sulta puuttuu se uskallus, mitä on hävittävää, kun minusta kyse?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pieleen voi mennä, se menee.

Mitä luulet? Voiko asian vielä korjata? Ihmisen aika on täällä kumminkin aika rajallinen....

Omasta puolesta kyllä, mutta jos toisen ei niin sitten ei. Liitettäköön muitten kaivattujen ja ikävöitävien joukkoon.

Tiedätkö, mäkin voin tosi huonosti. Voidaanko jutella? Pyydän vielä tämän kerran.

Voidaan jutella, saataisiin asioihin selvyyttä koska se näyttää meitä molempia vaivaavan. Ota yhteyttä kun tulet tänne. Naiselta miehelle

Menee ristiin, koska mun ehdotus oli miehelle.


Sivusta muistutus, että jos ei erikseen mainita, viesti on aina miehelle.

Oi pojat! Ottakaa taas toisenne kiihkolla.💋

Kyllä vaan! Telakoidumme taas sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen.🌭

Hyvin todennäköistä....😝

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että kun en enää sinua näe, niin unohtaisin miltä ihastus sinuun tuntui. Viime kohtaamisesta on jo monta monta viikkoa. Sekin oli vain satunnainen kohtaaminen.  Olen yrittänyt ajatella, ettet olisi ollut edes omantyylinen mies, mutta silti jokin sinussa vetosi minuun. Jokin alkukantainen voima. Ehkä jos olisin saanut sinuun tutustua, olisi ihastuminenkin saattanut laimeta samantien tai kenties jopa vahvistua. Sitä en saa koskaa tietää. Enkä sitä, tunsitko minua kohtaan mitään kiinnostusta. Katseista päätellen kyllä, mutta saatoin tulkita väärinkin.

Jos tuossa mies tahtoisi niin olisi jo vienyt. Ei katseet kerro mitään, niistä seuraa jatko. Jos itse vetoat johonkin alkukantaiseen niin vie tuo ajatus loppuun.


Yleensä inhoan näitä vastauksia, joissa ”vieminen” asennoidaan miehen vastuulle, mutta asiayhteys huomioiden tässä on vinha perä. Jos kumpikin (!) vain katselee (tai kuvittelee toisen katselevan) eikä ikinä mitään tapahdu (siis kummankaan taholta) niin eihän siinä ole mistään oikeasta kysymys silloin. Koska kyllähän ihmiset lähenee jos ne on lähentyäkseen, se on lähes väistämätöntä. Oli se ”viejä” sitten kumpi rahansa, se ottaminen kyllä tapahtuu jos sitä tarpeeksi halutaan.

Tämän tosiasian takia itse luovuin toivosta jokin aika sitten. Helpotti. Kaipaus tietenkin jäi, mutta se on parempaa yksin kuin turhan toivon huonossa seurassa.

Eli ap: et saa koskaan tietää, mutta jos mitään ei tapahtunut niin ei se sen arvoista olisi ollutkaan. Yritä elää eteenpäin.


Niin ja sivusta tietty kirjoitin + autokorjaamo muutti tahotkin rahoiksi. Pointti silti pitää ja pysyy.

Sama

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että kun en enää sinua näe, niin unohtaisin miltä ihastus sinuun tuntui. Viime kohtaamisesta on jo monta monta viikkoa. Sekin oli vain satunnainen kohtaaminen.  Olen yrittänyt ajatella, ettet olisi ollut edes omantyylinen mies, mutta silti jokin sinussa vetosi minuun. Jokin alkukantainen voima. Ehkä jos olisin saanut sinuun tutustua, olisi ihastuminenkin saattanut laimeta samantien tai kenties jopa vahvistua. Sitä en saa koskaa tietää. Enkä sitä, tunsitko minua kohtaan mitään kiinnostusta. Katseista päätellen kyllä, mutta saatoin tulkita väärinkin.

Jos tuossa mies tahtoisi niin olisi jo vienyt. Ei katseet kerro mitään, niistä seuraa jatko. Jos itse vetoat johonkin alkukantaiseen niin vie tuo ajatus loppuun.


Yleensä inhoan näitä vastauksia, joissa ”vieminen” asennoidaan miehen vastuulle, mutta asiayhteys huomioiden tässä on vinha perä. Jos kumpikin (!) vain katselee (tai kuvittelee toisen katselevan) eikä ikinä mitään tapahdu (siis kummankaan taholta) niin eihän siinä ole mistään oikeasta kysymys silloin. Koska kyllähän ihmiset lähenee jos ne on lähentyäkseen, se on lähes väistämätöntä. Oli se ”viejä” sitten kumpi rahansa, se ottaminen kyllä tapahtuu jos sitä tarpeeksi halutaan.

Tämän tosiasian takia itse luovuin toivosta jokin aika sitten. Helpotti. Kaipaus tietenkin jäi, mutta se on parempaa yksin kuin turhan toivon huonossa seurassa.

Eli ap: et saa koskaan tietää, mutta jos mitään ei tapahtunut niin ei se sen arvoista olisi ollutkaan. Yritä elää eteenpäin.

En tarkoittanut ettei naiset voi tehdä aloitetta, vaan viimeistään mies sen tekee. Jos nainen on sellainen että tahtoo todella jotain hänen kanssaan niin jotain tapahtuu. Koska muuten jää väliin. Jos on vapaita niin joku toinen tulee väliin tai jos on varattuja niin elämä toisen kanssa on valinta eikä se elämä olekaan huonoa tai kurjaa, tuo on kaikki jatkuvasti valintaa, jääminenkin on oma valinta.

Ei kenenkään ihmissuhteet ole kuin kahden ihmisen halu viettää jotain yhdessä. Jos mitään ei kukaan tee, ei sitä riittävästi halua itse. Tai se on yksipuolista, kuka tietää?

Jos on kyseessä vapaat, ettekä pääse koskaan treffeille niin unohtaisin koko jutun. Varattuna on todella monta syytä miksi jonkun antama katse kiinnostaa ja mikä on syy miksi ei lähesty. Minusta tuossa joka tapauksessa tekee kuitenkin valinnan vaikkei mitään pyytäisi tai kerro. Silloin valitsee entisen elämän.

Se vain on niin ettei mikään parisuhde ala ilman että se aloitetaan jossakin tilanteessa, harva äkkiä huomaa olevansa naimisissa. Jotenkin siihen halutaan.

Vierailija

Päivän horoskooppi ` meille ` ravuille:

Pieni seikkailu tuntuu nyt houkuttelevalta. Sen esteenä taidat olla vain sinä itse. Nyt tarvitaan mielen lujuutta ja ripauksellinen sydämen rohkeutta.

Vierailija

Olen nainen ja teen aloituksen. Flirttailen irl jos tyyppi on kiinnostava. Netistä bongatut tyypit on ollut pettymys.
Hauskempaa ja näkee toisen heti, ei vanhoja kuvia ja keksittyjä tarinoita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että kun en enää sinua näe, niin unohtaisin miltä ihastus sinuun tuntui. Viime kohtaamisesta on jo monta monta viikkoa. Sekin oli vain satunnainen kohtaaminen.  Olen yrittänyt ajatella, ettet olisi ollut edes omantyylinen mies, mutta silti jokin sinussa vetosi minuun. Jokin alkukantainen voima. Ehkä jos olisin saanut sinuun tutustua, olisi ihastuminenkin saattanut laimeta samantien tai kenties jopa vahvistua. Sitä en saa koskaa tietää. Enkä sitä, tunsitko minua kohtaan mitään kiinnostusta. Katseista päätellen kyllä, mutta saatoin tulkita väärinkin.

Jos tuossa mies tahtoisi niin olisi jo vienyt. Ei katseet kerro mitään, niistä seuraa jatko. Jos itse vetoat johonkin alkukantaiseen niin vie tuo ajatus loppuun.


Yleensä inhoan näitä vastauksia, joissa ”vieminen” asennoidaan miehen vastuulle, mutta asiayhteys huomioiden tässä on vinha perä. Jos kumpikin (!) vain katselee (tai kuvittelee toisen katselevan) eikä ikinä mitään tapahdu (siis kummankaan taholta) niin eihän siinä ole mistään oikeasta kysymys silloin. Koska kyllähän ihmiset lähenee jos ne on lähentyäkseen, se on lähes väistämätöntä. Oli se ”viejä” sitten kumpi rahansa, se ottaminen kyllä tapahtuu jos sitä tarpeeksi halutaan.

Tämän tosiasian takia itse luovuin toivosta jokin aika sitten. Helpotti. Kaipaus tietenkin jäi, mutta se on parempaa yksin kuin turhan toivon huonossa seurassa.

Eli ap: et saa koskaan tietää, mutta jos mitään ei tapahtunut niin ei se sen arvoista olisi ollutkaan. Yritä elää eteenpäin.

En tarkoittanut ettei naiset voi tehdä aloitetta, vaan viimeistään mies sen tekee. Jos nainen on sellainen että tahtoo todella jotain hänen kanssaan niin jotain tapahtuu. Koska muuten jää väliin. Jos on vapaita niin joku toinen tulee väliin tai jos on varattuja niin elämä toisen kanssa on valinta eikä se elämä olekaan huonoa tai kurjaa, tuo on kaikki jatkuvasti valintaa, jääminenkin on oma valinta.

Ei kenenkään ihmissuhteet ole kuin kahden ihmisen halu viettää jotain yhdessä. Jos mitään ei kukaan tee, ei sitä riittävästi halua itse. Tai se on yksipuolista, kuka tietää?

Jos on kyseessä vapaat, ettekä pääse koskaan treffeille niin unohtaisin koko jutun. Varattuna on todella monta syytä miksi jonkun antama katse kiinnostaa ja mikä on syy miksi ei lähesty. Minusta tuossa joka tapauksessa tekee kuitenkin valinnan vaikkei mitään pyytäisi tai kerro. Silloin valitsee entisen elämän.

Se vain on niin ettei mikään parisuhde ala ilman että se aloitetaan jossakin tilanteessa, harva äkkiä huomaa olevansa naimisissa. Jotenkin siihen halutaan.


Mun mielestä on turha edes analysoida mitään syitä, seuraukset riittää. Jos mitään ei tapahdu, mitään ei tapahdu. Mitä väliä, miksi ei tapahdu?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa kaikki ei olisi mennyt kuten meni.

Miten olisi pitänyt mennä?

Toisin ja varsinkin vähemmän rikkovasti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa kaikki ei olisi mennyt kuten meni.

Miten olisi pitänyt mennä?

Toisin ja varsinkin vähemmän rikkovasti.


Olisiko edes ollut mahdollisuus mennä toisin?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten voisit edelleen olla minusta kiinnostunut, kaikkien näiden vuosien jälkeen?

Jos annat tunnistetta niin vastaan suoraan sydämestä

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisit edelleen olla minusta kiinnostunut, kaikkien näiden vuosien jälkeen?

Jos annat tunnistetta niin vastaan suoraan sydämestä

Vastaa niinkuin omalle kaivatullesi vastaisit.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisit edelleen olla minusta kiinnostunut, kaikkien näiden vuosien jälkeen?

Jos annat tunnistetta niin vastaan suoraan sydämestä

Vastaa niinkuin omalle kaivatullesi vastaisit.

Minun tunteet sinua kohtaan ei koskaan muuttuneet, enemmänkin ovat voimistuneet ja siksi surullinen, kun kaikki päättyi. Vaikka sanoimme ja teimme paljon asioita, mitä en usko kummankaan tarkoittaneen, luotan siihen, että rakkaus lopulta voittaa. Anteeksi voi antaa kaiken, kun tarpeeksi rakastaa.
Olen ikävöinyt sinua yli kaksi vuotta. Alkuun näytti, että pystyn elämään ikävän ja tuskan kanssa. Mutta ne ovat vieneet aika pohjalle minut. Tuska kasvoi ja ikävä on niin raastavaa, että se sattuu fyysisesti.
Särjin sydämeni, luulen, että sinäkin.
En voi sanoa muuta, kuin että
Sinun minä olen, ainiaan. Jos en muuten, niin mielssä ja sydämessä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat