Mitäs mieltä tästä? (sisältää jurnutusta)
Systeri pääsi ylioppilaaksi ja juhlat oli luonnollisesti eilen. Vanhempani ja sisarukseni ovat jehovia, ja minä olen entinen sellainen. Eilen oli pirskeet sitten paremmalle porukalle, eli heidän ystävilleen, jotka kuuluvat samaan lahkoon.
Minut ja perheeni, ym. sukulaiset jotka ovat heidän mielestään jämäporukkaa, kutsuttiin täksi päiväksi rääppiäisiin. Saimme myös ehtoja pukeutumisen ym. suhteen. Loukkaannuin niin helvetisti, enkä mennyt. Laitoin siskolle onnittelut viestillä ja paketin postiin.
Olen muutenkin vanhempieni hylkiö ollut alusta asti. Äitini on suoraan sanonut, että katuu syntymääni. Olin kuulemma vaikea vauva, kun itkin niin paljon (koliikki). Olin myös kaiken lisäksi ruma pienenä.
Olen pitänyt huolta systeristäni 8-vuotiaasta lähtien ja jäänyt jopa koulusta pois, koska äitini halusi, että olen hänen apunaan. Rakastin pikkusiskoani syvästi, mutta katkeruus on jäänyt silti.
Vanhemmiltani olen joskus lainannut jonkun satasen, mutta joutunut maksamaan kaiken sentilleen takaisin. Maksoin itse autokouluni, en koskaan päässyt perheeni kanssa ulkomaanmatkoille mukaan (en ole koskaan käynyt Pohjoismaita kauempana).. Siskoni on reissannut pitkin maailmaa, hänelle on maksettu autokoulu jne. Ei siinä mitään. Maksan kyllä aina velkani mielellään, mutta suututtaa tuollainen epätasa-arvoinen kohtelu sisarusten välillä.
Teinkö törkeästi siskoani kohtaan, kun emme menneet hänen juhliinsa?
Kommentit (22)
oletko joskus kirjoittanut tästä tuolla toisella palstalla (jonka otsikkoa en tässä mainitse, sattuneesta syystä)?
Siskoni ei soita koskaan, koska olen " luopio" ja täten kartettavaa seuraa. En tiedä mikä olen heille! Mitä he ajattelevat minusta? Mitä he haluavat minusta, koska kuitenkin joskus soittavat ja kyselevät kuulumisia?
Olen pärjännyt elämässäni pitkälle monessa asiassa. Olen esim. parhaiten koulutettu, mutta koskaan en ole kuullut kannustavaa sanaa.
-ap-
odotat siinä tapauksessa turhaan, ehkä koko elämäsi. olet jo nyt katkera, vaikkakin syystä, mutta pilaat elämäsi katsomalla menneisyyteen.
ajattele, mitä olet tänään: hyvin koulutettu, menestyvä ja todennäköisesti hyvin vahva ihminen! katse eteenpäin ja jätä yhteydenpito sukulaisiisi jotka eivät SINUA ansaitse!
maailmassa on 6 miljardia muutakin ihmistä joiden mielestä taatusti ap ei ole alinta pohjasakkaa!
Jotenkin kirjoituksestasi paistaa tietämättömyys ja epäilenkin osittain onko kirjoituksesi aito.
Olen itse aikoinani ollut jehovantodistaja ja eronnut kun olin vakuuttunut ettei se ollut minua varten. Silloin kyllä tiesin mitä oli odotettavissa ja olin valmis kohtaamaan tilanteen koska ymmärsin muiden vakaumuksen ja mihin se perustuu.
En ole ollut tekemisissä paljoakaan sukulaisteni kanssa vain välttämättömät pahat. Mielestäni he ovat niitä jotka eniten häviävät tässä tilanteessa. Ja koska haluan että kaikilla on vapaus uskoa miten haluaa ja kunnioitan sitä, niin en edes yritä muuttaa heitä.
koska olet entinen Jehova, tarkoittaa se sitä, että mitä vähemmän lähestyt heitä, sitä helpottuneempia he ovat, koska elävät yhteisönsä paineessa.
Tiedän useita ex-jehovia, jotka syrjäytetään omista perheenjäsenistään vanhempien (jehovien uskotut miehet) toimesta. Joskus kun joku viimein tajuaa yhteisön älyttömät ja turhat säännöt tulee itku ja katkeruus kun asioita ei voi enää paikata.
Jehovat painostavat ja aivopesevät jäsenensä siinä määrin, että et voi muuta kun hyväksyä kohtalosi ja räpistellä, mutta niin kauan kun he ovat tässä heidän mielestään " ainoassa oikeassa uskossa" on sinun turha odottaa tasavertaisuutta yms. Ja jos siskosi olisi reilu, antaisi hän osuuksitaan myös sinulle jotain, mutta taitaa kokea, että kun uskoo Jehov aan on myös oikeuttu parempaan.
käsittääkseni jehovat eivät nimittäin juhli mitään, ei synttäreitä, jouluja, pääsiäisiä none.
Ja pääsiäistäkin vietetään, tosin aivan eri tavalla kuin valtaväestö!
ja mitä typerää oli kirjoituksessani? Voisitko perustella?
t.12
Miksi pitää elää vastoin omantuntonsa ääntä? Jos lahkoon on kasvatettu pienestä pitäen ja myöhemmin ihminen tajuaa ruveta ajattelemaan omilla aivoillaan, niin voiko siitä syyttää?
Jehovat eivät hyväksy omilla aivoillaan ajattelevia.
Jos tarkoitat tietämättömyyttä erottamisen seurauksista, niin kyllä niistä olen aina ollut harvinaisen hyvin tietoinen. Mutta onko se syy roikkua järjestössä, joka on suoraan sanottuna vaarallinen verikieltoineen ym. juttuineen? -ap-
suosikki lapsia ovat ne, ketkä jäävät uskontoon. Ap äitisi toimii täysin yhteisön edellyttämällä tavalla.
Jokainen saa tietynlaiset lähtökohdat elämälleen joista pitää sitten ponnistella eteenpäin. Tämä ei tietenkään ole reilua tai oukeudenmukaista, mutta kun tämän on hyväksynyt niin voi alkaa elää OMAA elämäänsä ja tehdä sellaisia ratkaisuita, jotka vievät elämää toivottuun suuntaan. Joskus tämä tapahtuu helposti ja joskus epäonnistuu. Ja tuulimyllyjä vastaan ei kannata tapella ja tuhlata energiaa siihen...
Voihan tosin olla, että eroamisestasi/erottamisestasi on vasta niin vähän aikaa, ettet osaa vielä suhtaututa jehovantodistajiin oikeilla ilamuksilla, vaan niitä pitää vääntää valtaväestölle tutumpiin muotoihin.
Mutta ohjeeksi sanoisin, että ala elämään omaa elämääsi ja mieti tarkkaan mitä siltä haluat
t. 12
Voimia ap:lle, tuntuu varmasti pahalta menettää perheenjäseniä, mutta parempi oma vapaa elämä kuin aivopesuun joutuminen.
Tai pls kerro jonkun normaalin uskovaisen nimi.
Vierailija:
Tai pls kerro jonkun normaalin uskovaisen nimi.
Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Minulla on täsmälleen samanlainen kohtalo... Kelpasin isovanhemmillenikin vasta, kun väittelin tohtoriksi.