Sain juuri viestin, että ystävieni vauva on kuollut...
Poika oli 2kk vanha. Ollut koko elämänsä sairaalassa, kotona ehti olla ennen kuolemaansa 4 päivää. Koko aika on ollut epävarmuutta, välillä näyttänyt jo paremmalta ja sitten menty taas lujaa alaspäin.
Oli kuulemma kuollut äitinsä syliin.
Haluaisin lähettää lapsen äidille jonkin viestin, mutta tuntuu, että olen aivan sanaton... Vaikka tämä oli aivan odotettavissa ollut juttu, niin kova isku uutinen oli. Lapsi oli ystävieni ensimmäinen.
Kommentit (29)
Kun oma vauvani kuoli, niin en todelllakaan halunnut puhua puhelimessa kenellekään. Tekstiviestejä oli lohduttavaa lukea. Ole tukena ja kuuntele, kun ystäväsi haluavat puhua. Tarjoudu auttamaan esim. ruuanlaitossa tms. jos olet läheinen ystävä ja asut lähellä. Voimia!
Lähetä halauksia ystävällesi puhelimitse tai tekstiviestitse. Meillä on pieni lapsi ja minäkin varmaan lakkaisin elämästä jos hän kuolisi.
Rakas ystävä! Jos haluat jutella, itkeä tai vaikka huutaa minä olen tukenasi. Suurimmat osanottoni.
Esim. jos kerrot olevasi kuuntelevana korvana milloin vain hän tarvitsee, niin känny kandee sit pitää auki koko yön.
Pahinta monen surevan mielestä on se, jos ystävät vaikenevat kokonaan ja " jättävät" surevat yksin, vaikka monesti vain halutaan olla hienotunteisia.
Itse olen toivottanut voimia ja jaksamista seuraaviin päiviin, olen kokenut sen suhteellisen neutraalina ilmaisuna, jonka ei pitäisi loukata tai pahoittaa kenenkään mieltä
Soita mieluummin ja kerro, että olet olemassa heitä varten, jos kaipaavat kuuntelijaa ja kysy voisitko jotenkin auttaa. Usein surunmurtamat ihmiset unohtavat huolehtia itsestään ja siksi ihan vaikka ruuanlaittoapu voi olla tarpeellista. Sanaton tuki ja läsnäolo on yleensä sitä parhainta tukea.
Tiedon välitti siis pariskunnan mies, eli olen jo alustavat surun valitteluni kertonut... Tuntuu vain, että pitäisi lohduttaa jotenkin lapsen äitiä.
Ovat nyt kuulemma matkalla mökille keräämään itseään, joten en voi fyysistä apua antaa. Siellä paikalla on onneksi tämän miehen vanhemmat.
ap
Minä laitoin ystävälleni jotain sen suuntaista, että en löydä sanoja ja jos voin jotenkin auttaa jne. Ei ne sanat ole tärk. vaan se, että välittää.
Mutta kannattaa kyllä vastata, ettei ystäväsi ajattele sinusta välinpitämätöntä
Minäkin olisin kaivannut ystäviä kun lapseni sairastui... Kuukausien päästä kun kaupassa vahingossa tavattiin, ystävät aloitti selittelyn " kun teillä oli niin vaikeeta ja muuta miettittävää, en viittiny soitella..." Mä olen jättänyt nää ystävät omaan arvoonsa, ei ne mun ystäviä vissiin koskaan ollutkaan!!!
he ovat valmiita sen avun ottamiseen.
mutta tiedän kokemuksesta että kun kuukaudet kuluvat niin tuki ja apu vähenee (esim. vauvan kuoleman 1/2- vuotis-, ja 1- vuotis- ym päivät saattavat läheisiltä unohtua, muista sinä!) Ole valmis kuuntelemaan vielä vuodenkin kuluttua!! Ja puhu heille vauvasta jos tuntuu että he haluavat kuulla, varsinkin jos ehdit nähdä vauvaa... muistele heidän kanssaan.
Kehtaattekin pelleillä tällasella asialla.
Piti ihan käydä silittämässä oman nukkuvan pikkutyttäreni poskea...
Joku perinnöllinen juttu... En ymmärtänyt tarkemmin, kun oli monimutkainen ongelma. Hengityksen kanssa tekemistä... Hiilidioksidi tasot nousi liikaa.
alunperin oli nro 4, onneksi se eka poistettiin.
ap
Laita jokin kaunis tekstiviesti, jos tuntuu että vauvan äiti ei jaksa puhua vielä asiasta puhelimessa. Tärkeää on että jollain lailla muistat heitä! Itseäni ainakin lohdutti tieto että läheiset elivät mukana surussani kun vauvani menehtyi.
Toivotin voimia ja jaksamista.
Tällä hetkellä tuntuu pahalta , että olemme lähdössä aivan kohta kesäloma reissulle ja en pääse edes lapsen hautajaisiin... Toivoisin niin, että voisin olla ystävieni tukena.
ap
Laita nyt ihmeessä viestiä että ystäväsi tietää sinun olevan hänen tukenaan.