Missä menee juomisen raja sen suhteen että lapsi kärsii siitä?
Olen mielelläni " viinaan menevä" ja tissuttelen siideriä tai punkkua erittäin ilolla! Lapsi on kuitenkin elämässä etusijalla enkä halua hänen kärsivän juomisestani. Joskus nukuttaessani lasta olen ottanut pari siideriä jotka ei ole nousseet päähän mutta tuoksahtavat toki varmasti hengityksessä. Missä menee mielestäsi raja että juominen on lapselle kiusallista, mielipiteitä?
Kommentit (7)
Mutta kun itse sanoit olevasi " viinaan menevä" niin ajatteletko että ruokit riippuvaisuuttasi jatkuvalla pienellä määrällä juomaa? Ajansaatossa sinulle ei enään riitä muutama siideri tai lasillinen, aivojesi mielihyväkynnys nousee ja vaatii enemmän juotavaa, silloin olet koukussa ja et pääse ilman apua eroon ongelmastasi. Lapsesi jää toissijaiseksi siinä vaiheessa kun alkoholi saa sinusta otteen ja kuulostaisi että kovaa vauhtia on niin käymässä. Suosittelen oma-aloitteista rajuakin vähentämistä kun vielä siihen ehkä pystyt.
Päihdeongelmaiset useinkaan ei halua läheisilleen mitään pahaa mutta viinanhimo on niin suuri että se syrjäyttää kaiken tärkeän ja rakkaan...valitettavasti.
Ensinnäkin, se tärkein, että hän ei ole koskaan kuulemma pelännyt kun meillä on alkoholia käytetty (no me emme koskaan riitelekään). Lapsi on lähinnä kuulemma oppinut sen, ruuan kanssa, rentoutuakseen ja seurustelujuomana alkoholi on ok. Kännäämistä hän ei ymmärrä. Hyvä niin, tulevaisuuttaan ajatellen. Koskaan ei ole maistanut alkoholia, kuitenkaan se ei ole mörkö. Joulupäydässä olisi saanut maistaa viiniä, mutta se kuulemma vasta sitten kun on aikuinen eikä tarvitse pelätä omaa reaktiotaan...
olen sitä mieltä että jos rentoutuminen vaatii siiderin tai kaksi ja sitten on " parempi vanhempi" , siinä ei ole pahaa eikä hävettävää. Alkoholi ei koskaan tee loppukaiken kenestäkään parempaa ihmistä, mutta tekeekö se huonompaakaan...?
ellei siihen sitten liity pelottavia assosiaatioita. Minun mielestäni raja kulkee siinä, että lapsen ei tarvitse nähdä vanhempiaan hiprakassa tai humalassa, koska se voi olla pelottavaa, vaikka aikuinen olisikin hyväntuulinen.
niin reagoi sillä lailla hyväntuulisesti eri tavalla (=epälooginen).
Ja jos voit juoda paljon, siis parikin lasia ilman että nousee päähän, olisin huolissani siis ihan muuten vain, miksi kannattaa alkoholisoitua?
Mullakaan ei nouse muutama siideri päähän enkä todellakaan ole alkoholisoitumassa. Humalassa olin viimeksi viime juhannuksena häissä. Ihmisillä vaan on erilainen kyky sietää alkoholia. Se on kiinni muustakin kuin tottumisesta.
Ap:lle sanoisin, että lasta varmasti ahdistaa nähdä vanhempansa usein päihtyneenä. Jos joskus on pienessä kun lapsi on jo isompi ja ymmärtää paremmin, tuskin on haitaksi. Ihan pieni lapsi ei ymmärrä persoonallisuuden muutosta ja siksi voi olla ymmällään. Jos juot vain pari, se on ihan sama mielestäni kuin jos joisit mehua. Parempi että juoma kihoaa päähän vasta kun lapsi nukkuu (eikä tietenkään silloinkaan liikaa, että herää jos lapsi herää tms.)
Eli on jo ehkä " huolestunut" onko tämä normaalia, niin silloin on todellakin syytä miettiä voisiko olla ilman niitä totuttuja annoksia. Jos ei kykene olemaan ilman niin on sairastunut riippuvuuteen.
Aivan oikeassa oli yks, kun kirjoitti et miks joku puhuu alkoholismista, AP hakeekin hyväksyntää juomiselleen ja se on merkki ongelmasta ja vielä lisäksi kertoo olevansa " viinaan menevä" kyllä tässä kohdin olisin jo hyvinkin huolissani.
Käypä Ap AA:n sivuilla ja tee se alkoholitesti, siitä näät aika pitkälti missä menet juomisesi suhteen.
olivat joskus ihan rehellisesti humalassakin. johtuu ehkä siitä että mun vanhemmat eivät kännissä(kään) rupea huutamaan, jankuttamaan, tilittämään tms. Eikä desibelit nouse korkeiksi. Eli vaikka ovatkin humalassa, osaavat olla ihmisiksi.
Tajusin vasta murrosiässä että useimmat ihmiset humalassa alkavat riitelemään, purkamaan traumojaan ja itkemään, tappelevat, puhuvat huutamalla jne.