Lue keskustelun säännöt.
Mun äidillä ei ole koskaan asiat hyvin
06.11.2019 |
Aina, ihan joka kerta, kun soittaa tai itse soitan hänelle on joku tilanne päällä. Tänään viimeksi soittai ja kun vastaan, alkaa äkäisellä äänellä avautumaan kuinka hankalaa on taas asioida verovirastossa/pankissa. Niin kuin se olisi mun syy. Ihan aina on joku vastoinkäyminen eikä ikinä hänen suustaan kuule vaikka että olipas mukava viikonloppu/päivä/mikä tahansa, aina kaikesta pitää kaivaa joku nega esiin. Tai sitten terveys reistaa, on rahasta tiukkaa, pitäisi tehdä sitä ja tätä. _Aina_ jotain ikävää. Saatana että sieppaa ja stressaa.
Sori avautuminen.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Mun mutsi!
Otan osaa😩 ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Negatiivisuus eli kun lasi on aina puoliksi tyhjä. Sitä aiheuttaa elämän matkan varrella tulleet pettymykset, usein myös yksinäisyys, vanheneminen eli ikääntyminen ja se ettei koe itseään enää tärkeäksi. Tiettyyn pisteeseen asti voi ymmärtää koska monia elämä on kaltoin kohdellut. Voi olla myös sairauksia ja kipuja ja kolotuksia.
Joskus voi kysyä että eikö elämässä todella ole mitään mukavaa tai mukavia asioita tai kääntää itse keskusteluja vähän positiivisempaan suuntaan. Ja olla tietysti läsnä tiettyyn pisteeseen asti ja osoittaa että välittää.
Kuulostaa ihan mun äidiltä myös. Joko ollaan sisaruksia tai näitä negaäitejä on enemmänkin. Tietty ikäpolvi? Mun äiti on syntynyt 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun äidiltä myös. Joko ollaan sisaruksia tai näitä negaäitejä on enemmänkin. Tietty ikäpolvi? Mun äiti on syntynyt 60-luvulla.
Mun äiti on 40-luvulla syntynyt. Kai näitä riittää joka sukupolveen. Ap
Kuulostaa tutulta. Lähes kaikki tuntemani naiset ovat tuollaisia valittajia. Kaikki on huonosti ja koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Negatiivisuus eli kun lasi on aina puoliksi tyhjä. Sitä aiheuttaa elämän matkan varrella tulleet pettymykset, usein myös yksinäisyys, vanheneminen eli ikääntyminen ja se ettei koe itseään enää tärkeäksi. Tiettyyn pisteeseen asti voi ymmärtää koska monia elämä on kaltoin kohdellut. Voi olla myös sairauksia ja kipuja ja kolotuksia.
Joskus voi kysyä että eikö elämässä todella ole mitään mukavaa tai mukavia asioita tai kääntää itse keskusteluja vähän positiivisempaan suuntaan. Ja olla tietysti läsnä tiettyyn pisteeseen asti ja osoittaa että välittää.
Olen joskus kysynyt, suuttunut tästä yleensä. Koitan olla huomioimatta näitä sen negailuja ja osoittaa asioiden positiiviset puolet, mutta turhalta se tuntuu. Todella raskas ja henkisiä voimavaroja syövä luonne äidilläni. Tekee välillä vaikeaksi olla hänen seurassaan.
Unettomuus sen tekee. Olen itsekin tuollainen aina kun en ole nukkunut muutamaan vuorokauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskon että me seitkytluvun lopussa syntyneet 1940 luvun lopun äitien lapset voidaan aika huonosti.
Kylmyys kuvaa sitä.
Mun mummo on samanlainen. Ai että sieppaa, kun mikään ei ole ikinä hyvin. Myöskään mikään hänelle kerrottu iloinen uutinen ei ole kauaa iloinen, kun mummo kaivaa esiin ne negatiiviset. Siskoni ilmoitti raskaudestaan (haluttu, tarkoituksella aikaan saatu tila) ja mummo ensin onnitteli ja sitten alkoi seuraavassa lauseessa kauhistella, miten ei oo nyt kyllä enää ikinä helppoa. Suunnilleen vois kuvitella siskoni elämän olevan nyt lopullisesti pilalla kun hänestä tulee äiti. Itse taas tulin hyväksytyksi vaihtoon ja mummo kaakatti seuraavat puoli vuotta miten on hirveän vastuutonta lähteä sinne ja yksinäinen nainen kyllä aivan varmasti ryöstetään siellä (joo englantilaisessa, Oulun kokoisessa kaupungissa asuu ihan takuulla joka nurkalla rais ka ri ja mur haa ja) ja enhän minä 23-v tyttörukka voi pärjätä yksin kolmea kuukautta ja mitä jos vaikka sairastun vatsatautiin. No en sairastunut vatsatautiin, tavalliseen kovaan flunssaan vain ja ihan mielellään mun kämppis toi mulle lähikaupasta ruokaa ja kokista, kun iskin sille setelit käteen et ku meet kauppaan nii tuotko mulle samalla. Mummon terrori ennen lähtöäni meni siihen pisteeseen asti, että mä en kertonut mummolleni mun puhelinnumeroa, kun otin siellä pre-paid liittymän vaihtoni ajaksi. Vanhemmilleni annoin sen ja sanoin, että mummolla ei ole tätä ja syystä. Voitte kertoa sille miten menee, mutta minä en ota vastaan niitä pirujen maalailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko ap. välillä soittaa isälle, jos äiti on noin rasittava.
Ihan tuli edesmennyt mummo mieleen. Ensin se kysyi mitä kuuluu ja ihan sama kuuluiko hyvää tai huonompaa, oli vastaus: "Odotas, kun tulet tähän ikään!" ja alkoi pitkä valitusvirsi. Sillä oli myös tapana alkaa muistella tapausta missä joku oli kadonnut Helsingin rautatieasemalta aina kun minun piti illalla lähteä kotiin vievälle junalle. 😄 Oli se rakas silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdevuodet hankalat eikä pysty nukkumaan tarpeeksi. Suurimmalle osalle ne ikäisistäni ovat tabu vielä niin etteivät pysty puhumaan niistä. Väsyttää koko ajan ja vituttaa.
Moi siskot, äitini on samanlainen. On liian liukasta, pimeetä, kirkasta, sateista, tuulista, kylmä, kuuma, meluisaa, tungosta, autioita, hiljaista tai äänekästä. En jaksa kommentoida valitukseen vaan olen puhelimessa ihan hiljaa. Jossain vaiheessa monologiaan äiti alkaa huhuilemaan "halloo, halloo ??!! " Totean vain odottavani valituksen loppumista tai pohtivani vieläkö löytyisi vielä yksi viallinen, huono tai kurja asia. Äiti kieltää valttavansa, sanoo ainoastaan toteavansa kuinka asiat ovat. Tämä on ihan päättymätön tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä naisen osa on kova ja äitinä et koskaan ole tarpeeksi hyvä. Teet niin tai näin, aina teet väärin ja se alkaa viimeistään kun lapsi on teini-ikäinen ja sitä samaa arvostelua ja haukkumista sitten saakin lapselta kuulla niin kauan kuin henki pihisee.
Missä on isät ja isoisät?
Miksi he eivät koskaan saa arvostelua osakseen, vaikka yhtälailla on vanhempi kuin äiti.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko ap. välillä soittaa isälle, jos äiti on noin rasittava.
Sulla on numero taivaaseen? Ap
Jospa hänellä ei ole muuta puhuttavaa.
Ja jos ei ole muitakaan kenelle valittaa, niin äiti valittaa sitten aikuiselle lapselleen.
Hän on tottunut tuomaan esiin vain kielteisiä asioita, ehkä hän itse ei huomaa, että se on valittamista, tai ei koe sitä valittamikseksi, toisin kuin ap.
Äidillä saattaa olla myös niin, ettei hänelle tapahdu elämässään paljoa mitään, ja sekin mitä tapahtuu on usein ikävää ja hankalaa.
Voisi koettaa siirtää puheenaihetta johonkin muuhun...
Vierailija kirjoitti:
Mun mutsi!
Ja mun 😱
Lisäbonuksena valittaa naapureiden/tuttavien/ventovieraiden ongelmista ja vaikeuksista jos ne on pahempia kuin omat murheensa 😳
Olen kuin joku likasanko johon voi oksentaa kaiken paskan. Tekee sitä, jotta saisi itselleen paremman olon. On ihan itse sanonut sanonut, että tulee hyvä olo kun saa puhuttua ikäviä asioita. Ei ymmärrä miksi minä en koe samalla tavalla kuin hän.
Olen rajoittanut yhteydenpitoa voimakkaasti, oman ja perheeni hyvinvoinnin takia. Se olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin. Sen kaiken paskan kuunteleminen on vienyt minulta paljon energiaa mikä on vaikuttanut suoraan opiskeluihini ja uraani. On kuin olisi raahannut jotain metrien syvyydessä olevaa ankkuria perässään.
Tytär valittaa keskustelupalstalla, kun äiti valittaa. Ei ole tainnut omena kauas pudota puusta, vai eikö sitä omaa valitusta ja kielteisyyttä huomaa, vai onko se ok.
Minulla toisinpäin. Kun soitan tyttärelleni on aina jokin pielessä. Milloin ei ole rahaa, milloin ei saanut mennyksi tenttiin kun väsyttää, koskaan ei ole tarpeeksi vaatteita, ei pääse matkustelemaan, kun ei ole sitä rahaa jne. loputonta, silloin kun suostuu jonkin pitemmän lauseen muodostamaan.
Jos kysyn miten päivä on muuten mennyt, mitä olet puuhaillut, vastaus on a i n a - en mitään. Kysymykseen koska tulee käymään - en tiedä. Ei paljoa puhele, pidänkin usein monologia ja keskustelun toisen osapuolen anti on vain yhmm. Kysymys on kuitenkin jo lähemmäs kolmekymppisestä "aikuisesta", joka heittäytyy teiniksi.
"Itsepäs olet kasvattanut" - on turha heitto, juu en ole tuollaiseksi kasvattanut - ihan peruspessimisti on ilmeisesti vain luonteeltaan.
Mun mutsi!