Mikäköhän siinä on kun lakkiaisista tehdään niin valtava numero?
Itse lukulomalla dokailin kavereiden kanssa ja koko lukioaika meni nuoruutta viettäessä. Silti tuli C:n paperit, ilman kummoisempaa rehkimistä. Nyt on akateeminen ammatti. Arkisia juttuja. Miten lakkiaisista jaksetaan joka vuosi uutisoida ja elämöidä? Esim. ammattiin valmistuvia ei juuri noteerata. Mikä ihme siinä lakissa nykyään on niin suurta!
Kommentit (10)
Amiksesta minunkin mieheni valmistui niinkin arkiseen ammattiin kuin kirvesmieheksi ja kyllä meillä oli kuohuviiniä tarjolla ja mansikkakakku pöydässä. Kylään kutsuttiin sukulaisia ja ystäviä... Minä en ymmärrä miksi ammattiin valmistuminen on niin mitätön juttu, että sitä ei juhlita, mutta ylioppilaaksi valmistuvaa juhlitaan, vaikkei siinä vaiheessa vielä edes ole " mitään" . Vielä on mentävä kouluun, että tulisi ammatillisessa mielessä joksikin... Ja sitten kun on se joku, sitten ei enää noteerata mitenkään - menet vain töihin ja 40 vuoden kuluttua eläkkeelle. :o/
paperit. Tiedän, ettei c:hen kovin kummoisia vaadita, joten monta c:tä ei vaan ole kauhean loistokas suoritus. Itse asiassa jos tulee b:n paperit, saisi itseltään jo kysyä, mitä edes teki lukiossa kun ei kyvyt riittäneet siihen hommaan.
kiinni, miksi eivät järjestä juhlia amislapsilleen?
Ja jos ap ei nähnyt vaivaa kirjoituksiin, se ei tarkoita, että kukaan muukaan ei opiskellut ja lukenut.
Kyllä kun me järjestettiin, niin useat oli vähän ihmeissään, että " aijaa, no kyllähän me voidaan tulla käymään kahvilla" . Osa tuli pakettien kanssa ja osa taas lampsi sisään ihan muina miehinä, aivan kuin arkisille kahveille olisivat tulleet. Paketteja ei tietenkään edes odotettu, mutta onnitteluja kyllä. No tajusivat ne " kahvittelijatkin" viimeistään siinä vaiheessa kun maljaa nostettiin valmistumisen kunniaksi, että kai tästä on ihan oikeasta juhlasta kyse. Miksi se oli niin vaikeaa tajuta? Miksi kaikkia valmistujaisia ei _yleisesti_ juhlita, miksi vain yhdestä koulusta valmistuvia?
Vierailija:
miksi eivät järjestä juhlia amislapsilleen?
ekan tutkintonsa vasta kypsemmällä iällä, nykyään kun ihmiset jatkuvasti kouluttavat itseään ja valmistuvat joksikin useita kertoja elämässään, ei ehkä noita aikuisten valmistumisia niin tulla juhlineeksi.
Ollaan kyllä muutenkin juhlivaista sorttia ;-)
Kotimaassaan hän on suorittanut ylioppilastutkinnon ja jotain kauppatiedejuttuja opiskeli kun me aikoinaan tavattiin toisessa EU-maassa. Suomeen muuttaessamme kuitenkin äkkiä selvisi, että ulkomaalaisen kannattaa valita ns. duunarityö, ellei sitten ole niin välkky, että korkeakoulututkinnon suorittaisi jollekin IT-alalle - mikään keskiverto tradenomi ei pahemmin saisi töitä... Hän siis meni täällä Suomessa amikseen, kun oletimme amiksesta valmistuvilla ulkkiksissa olevan parhaiten töitä (ja niin on ollutkin, valmistumisesta lähtien tehnyt aina töitä). Hänen valmistumisensa oli meille siis suurikin etappi elämässä, koska se tiesi raha-asioiden parantumista. Mieheni pääsi kunnon töihin ja minä pääsin vastuusta elättää yksin perhettämme.
Vierailija:
ekan tutkintonsa vasta kypsemmällä iällä, nykyään kun ihmiset jatkuvasti kouluttavat itseään ja valmistuvat joksikin useita kertoja elämässään, ei ehkä noita aikuisten valmistumisia niin tulla juhlineeksi.
" Itse asiassa jos tulee b:n paperit, saisi itseltään jo kysyä, mitä edes teki lukiossa kun ei kyvyt riittäneet siihen hommaan. "
Menin lukioon koska ajattelin opiskella myöhemmin akateemisen ammatin kuten teinkin. Sama vaikka olisin saanut B:n paperit! Miksi ihmeessä olisin käyttänyt aikaani teinivuosina opiskeluun kun olen saavuttanut kaiken haluamani tekemättä juuri ihmeemmin töitä? Kerropa mitä hyötyä minulle olisi paremmista papereista? Miten niin kyvyt ei riittäneet? Luuletko että käytin kaikki kykyni opiskeluun.. En sentään, oli parempaakin tekemistä.
ap
Tai ihan yhtä hyvä, jos niin haluat ajatella. Mutta eximia ei ole siihen vaikuttanut siis.
tarkoita, että muutkin niin tekee. Kyllä tiedän monia, jotka jättivät juhlat pitämättäkin, mutta miksei saisi juhliakin. Kukin tavallaan.
Itse en esim. osannut juhlia yliopistosta valmistumistani, mutta en silti sano, etteikö saisi juhlia, jos esim. elämäntilanne antaa myöten.
Ylioppilasjuhlat ovat monesti muuten tärkeitä myös vanhemmille, heilläkin tavallaan yksi vaihe elämässä päättyy ja on kiva juhlistaa sitä lähimpien kanssa, ja ehkä samalla tulee tavanneeksi niitäkin ihmisiä, joista on tullut vähän vieraampiakin elämän kuljetellessa.