Siis eikö yh voi seurustella?
Aiempi ketju päätyi siihen, ettei seurustelu ainakaan monen miehen kanssa ole lapsille hyväksi, vaan antaa väärän moraalikuvan. Itsellenikin on sanottu että lapsien pitää ensin kasvaa ja sitten voi vasta miettiä miehiä. Olen tapaillut yhtä parin vuoden ajan, asunnot on omat mutta mies haluaisi nyt yhteen tosissaan. Mua arveluttaa miten pystyn jakamaan aikani ja huomioni miehen ja lasten kesken. Yhdessä kun ollaan niin mies odottaa että hänen kysymykseensä vastataan ensin ja heti, tai kysyy heti perään " etkö kuullut" . En pidä siitä että lapset aina odottavat tai jäävät miestä vähemmälle huomiolle. Tää mies kyllä osaa vaatia osuutensa ja minulle jää huono omatunto " yhdessä" vietetystä ajasta. Lapset jää silloin täysin sivuun. Vai onko näin kahden lapsen perheissä aina? Mielestäni lapsienkin tulisi saada aikaa ja huomiota.