Vierailija

Mieheni vanhemmat eivät pidä enää yhteyttä kun saatiin lapsi. Ennen nähtiin kerran, pari kuukaudessa.
Laitettiin kyllä rajoja ja luulen että se on syynä.
Mutta ihan nätisti ja aiheesta. Ensimmäinen loukkaantuminen oli kun en halunnut välittömästi lapsen synnyttyä esitellä vauvaa, vaan vasta seuraavana päivänä.
Ja pyydettiin etteivät osta kokoajan kaikkea. Vaan joskus jotain ja mielellään tarpeellista.
Kummaksuivat imetystä kun sitten lapsi ei halua kuin äidin... otin vauvan takaisin syliin kun itki mummin sylissä.
Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.
Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat.

Sivut

Kommentit (865)

Vierailija

Lisään vielä että miehen siskon kolmea isompaa lasta näkevät ja hoitavat paljon.
Nyt ei enää miehen siskokaan pidä yhteyttä, yhdellä lapsista viikonloppuna synttärit ja mies soitti pitävätkö juhlat, sisko sanoi ettei voi puhua ja soittaa kohta, tästä nyt kaksi päivää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tässähän tulee vain toisen osapuolen kertomus, joten paha on sanoa mistä johtuu. Ehkä kuitenkin sanoitte nuo asiat liian kärkkäästi ja siksi isovanhempien on parempi jättää teidät rauhaan.

Vierailija

Mulla on kurja olo kun haluaisin että olisi normaalit välit ja lapsi tapaisi myös serkkujaan. Ja tuntuu että tää johtuu siitä etteivät he pidä minusta. Välit ennen lasta olivat ihan hyvät, ei kovin läheiset mutta ihan ok.

Vierailija

Jotkut ovat tuollaisia kaikki tai ei mitään ihmisiä. Ei osata tehdä kompromisseja ja jos halutaan pitää jotain ihmisuhdetta, niin se kulkee vain omilla ehdoilla.

Ikävä juttu isovanhempien kohdalla tämmöinen, kun suhde lapseenhan kulkee aina sen lapsen ja vanhempien ehdoilla tavallaan. Kun tulee isovanhemmaksi niin joutuu sietämään sen, että pitää luoda suhde jonkun toiseen lapseen. Joillekin se on kova paikka - ymmärtää isovanhemman rooli. Samaan aikaan voidaan kipuilla eläkkeelle jääntiä, omaa vanhenemista ja lasten aikuistumista. Pitääkin yhtäkkiä luoda omaa elämää, joka ei ole sidoksissa omiin lapsiin. Omiin lapsiin joutuu luomaan uuden tasavertaisen suhteen.

Ehkä teinä vielä yrittäisin luoda avointa kommunikointia ja voisitte kysyä suoraan kun ovatko loukkaantuneita. Tämä ei tarkoita omista rajoista ja tavoista luopumista, tietenkin itkevä lapsi viedään äidin syliin, mutta sellaista yritystä tehdä selväksi että isovanhemmat halutaan elämään vaikka kaikki ei menisikään heidän toiveiden mukaan.

Yksi mummo vain

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tässähän tulee vain toisen osapuolen kertomus, joten paha on sanoa mistä johtuu. Ehkä kuitenkin sanoitte nuo asiat liian kärkkäästi ja siksi isovanhempien on parempi jättää teidät rauhaan.

Joo näin mä ajattelinkin. En vaan ymmärrä että on niin isoja asioita ettei ollenkaan halua nähdä lapsenlasta eikä lasta. Eikä siskokaan miestäni.
Tuntuu jotenkin liioittelulta. Ja jokainen vanhempi kuitenkin itse päättää imetyksestä jne. Ja he itse ovat vastanneet kärkkäästi mutta en mä silti välejä laittaisi tällaisten asioiden takia poikki.

Vierailija

Kerrot, että isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon.

Entä te? Oletteko olleet isovanhempiin normaalisti yhteydessä? Pyytäneet käymään jne.? 

Miten reagoivat?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tuollaisia kaikki tai ei mitään ihmisiä. Ei osata tehdä kompromisseja ja jos halutaan pitää jotain ihmisuhdetta, niin se kulkee vain omilla ehdoilla.

Ikävä juttu isovanhempien kohdalla tämmöinen, kun suhde lapseenhan kulkee aina sen lapsen ja vanhempien ehdoilla tavallaan. Kun tulee isovanhemmaksi niin joutuu sietämään sen, että pitää luoda suhde jonkun toiseen lapseen. Joillekin se on kova paikka - ymmärtää isovanhemman rooli. Samaan aikaan voidaan kipuilla eläkkeelle jääntiä, omaa vanhenemista ja lasten aikuistumista. Pitääkin yhtäkkiä luoda omaa elämää, joka ei ole sidoksissa omiin lapsiin. Omiin lapsiin joutuu luomaan uuden tasavertaisen suhteen.

Ehkä teinä vielä yrittäisin luoda avointa kommunikointia ja voisitte kysyä suoraan kun ovatko loukkaantuneita. Tämä ei tarkoita omista rajoista ja tavoista luopumista, tietenkin itkevä lapsi viedään äidin syliin, mutta sellaista yritystä tehdä selväksi että isovanhemmat halutaan elämään vaikka kaikki ei menisikään heidän toiveiden mukaan.

Yksi mummo vain

Kiitos tästä. Sanoinkin miehelle että kysyisi suoraan. Heidän perheessä vaan ei ole tapana puhua. Anoppi aikanaan katkaisi välit omaan anoppiinsa, asui lähellä mutta olivat vuosia näkemättä kunnes isomummi kuoli. Tähän ei mies tiedä syytä. Ja miehen äiti oli hyvin loukkaantunut meille kun käytiin katsomassa isomummia. Miehen siskokaan ei pitänyt isomummiin yhteyttä. Kuoli kun meidän lapsi oli noin puoli vuotta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että miehen siskon kolmea isompaa lasta näkevät ja hoitavat paljon.
Nyt ei enää miehen siskokaan pidä yhteyttä, yhdellä lapsista viikonloppuna synttärit ja mies soitti pitävätkö juhlat, sisko sanoi ettei voi puhua ja soittaa kohta, tästä nyt kaksi päivää.

Tuohan on äärimmäisen lapsellista käytöstä tädiltä ja isovanhemmilla. Siis jos tilanne on niin, että isovanhemmat mustamaalaavat teitä toiselle lapselleen ja sitten lapsesi täti jättää tuoreen serkun (ja enon) kutsumatta lastensa synttäreille aikuisten kiistojen vuoksi.

Minä varmaan kysyisin ihan suoraan (tai laittaisin miehen kysymään), että onko tilanne tämä. Jos on, niin hei hei ja suunta kohti muita sukulaisia ja ystäväperheitä. Lapsi tarvitsee ympärilleen terveitä ihmissuhteita eikä tätejä jotka lällällää eivät kutsuu syntymäpäiville.

Toki voi olla etteivät ole pitämässä syntymäpäiviä tms. mutta jos siis tilanne on selvästi tuo että täti jättää kutsumatta koska isovanhemmat loukkaantuneet, niin ei sellaisiin kannata missään nimessä omaa aikaa ja energiaa enää käyttää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kerrot, että isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon.

Entä te? Oletteko olleet isovanhempiin normaalisti yhteydessä? Pyytäneet käymään jne.? 

Miten reagoivat?

Ollaan laitettu kuvia lapsesta ja soitettu ja kysytty kuulumisia. Viimeaikoina eivät edes vastaa, tämä on siis tapahtunut pikkuhiljaa.
Eivät enää tule käymään vaikka kutsutaan. Auto rikki, ei jaksa kävellä (bussilla 20 min ja 5 min kävely)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että miehen siskon kolmea isompaa lasta näkevät ja hoitavat paljon.
Nyt ei enää miehen siskokaan pidä yhteyttä, yhdellä lapsista viikonloppuna synttärit ja mies soitti pitävätkö juhlat, sisko sanoi ettei voi puhua ja soittaa kohta, tästä nyt kaksi päivää.

Tuohan on äärimmäisen lapsellista käytöstä tädiltä ja isovanhemmilla. Siis jos tilanne on niin, että isovanhemmat mustamaalaavat teitä toiselle lapselleen ja sitten lapsesi täti jättää tuoreen serkun (ja enon) kutsumatta lastensa synttäreille aikuisten kiistojen vuoksi.

Minä varmaan kysyisin ihan suoraan (tai laittaisin miehen kysymään), että onko tilanne tämä. Jos on, niin hei hei ja suunta kohti muita sukulaisia ja ystäväperheitä. Lapsi tarvitsee ympärilleen terveitä ihmissuhteita eikä tätejä jotka lällällää eivät kutsuu syntymäpäiville.

Toki voi olla etteivät ole pitämässä syntymäpäiviä tms. mutta jos siis tilanne on selvästi tuo että täti jättää kutsumatta koska isovanhemmat loukkaantuneet, niin ei sellaisiin kannata missään nimessä omaa aikaa ja energiaa enää käyttää.

Keväällä oli myös syntymäpäivät ja kävi samoin. Silloin meille sanottiin ettei ehdi pitämään juhlia. Ennen pitivät aina kaikille lapsille niin en oikein usko.

Vierailija

Silppu kirjoitti:
Isovanhempien pitää saada päättää millaisia isovanhempia he ovat.

Isovanhemmuudestaan toki, mutta eivät lapsen tai lapsenlapsen asioista. Eli eivät sekaannu imetykseen, eivät kasvatukseen, eivät tule kutsumatta jne. Ja lahjatoiveiden noudattaminen on yleistä hyvää käytöstä.

Vierailija

Isovanhempien kertomana tilanne olisi varmasti täydellisen erilainen.

Luulenpa, että tässä on taas kerran yksi "paha anoppi" -tarina viritys, jossa kertoja perheineen on se ihana mukava ja rakastettava, appivanhemmat taas ikäviä, tylsiä, nipottavia, tyhmiä, epäreiluja ja kamalia.

Vierailija

Isovanhempien kertomana tilanne olisi varmasti täydellisen erilainen.

Luulenpa, että tässä on taas kerran yksi "paha anoppi" -tarina viritys, jossa kertoja perheineen on se ihana mukava ja rakastettava, appivanhemmat taas ikäviä, tylsiä, nipottavia, tyhmiä, epäreiluja ja kamalia.

Vierailija

Onpa harmillista. Kyllä minä nyt ottaisin asian ihan suoraan puheeksi, sekä isovanhempien että miehen siskon kanssa, oli tapana puhua tai ei.

Ei se tilannetta ainakaan pahenna, ja olette tehneet voitavanne:)

Vierailija

Ei tässä nyt ole muuta vaihtoehtoa kuin se, että mies nostaa kissan pöydälle ja kysyy mitä ihmettä tapahtuu. Mies ei kuitenkaan saa olla kiihtyneessä tilassa ja alkaa syyttää, vaan rauhallisesti kysyä. Ja tämän täytyy tapahtua kasvotusten, pelkkä soitto ei riitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien kertomana tilanne olisi varmasti täydellisen erilainen.

Luulenpa, että tässä on taas kerran yksi "paha anoppi" -tarina viritys, jossa kertoja perheineen on se ihana mukava ja rakastettava, appivanhemmat taas ikäviä, tylsiä, nipottavia, tyhmiä, epäreiluja ja kamalia.

Siltäkö tuo kuulosti? Ei me ikinä olla oltu mitään ystäviä eikä miehen siskon kanssakaan. Ollaan hyvin erilaisia ihmisiä. Mutta ei se haittaa, sukua ei voi valita. Lapsen ja miehen takia toivoin että olisi ollut ihan ok välit meidänkin lapsen syntymän jälkeenkin.

Vierailija

Teitköhän nyt ap kärpäsestä härkäsen? Itse olisin vain iloinen, että olisi sellaiset isovanhemmat jotka haluaisivat ostaa lapselle tavaroita/asioita/vaatteita. Ehkä tämä on heidän tapansa osoittaa välittämistä?

Ette te nyt muutenkaan kuulosta kovin läheisiltä: olette nähneet tähänkin asti kerran tai kaksi kuukaudessa?

Olisiko siis ”liikaa” että olisit sietänyt isovanhempien käytöstä sen kerran tai kaksi kuukaudessa? Ei se lapsi rikki mene jos isovanhempi pitää sylissä tai käy kylässä, jos kertoja on noin äärettömän harvoin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat