Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensitreffit Alttarilla Official 2019
Kommentit (7445)
Hämmästyttävän paljon on tässä ketjussa mielipiteitä, joiden mukaan ei riitä, että mies kertoo toiveistaan, vaan miehen on myös puolustettava näkemyksiään.
Vaikuttaa siltä, että monille tasaveroinen kommunikointi tuntuu vieraalta vaihtoehdolta. Sen sijaan he kaipaavat jatkuvaa konfliktia, jonka kautta suhde rakentuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olli puhui kameralle loukkaantuneeseen sävyyn, ettei siedä sitä tunnetta, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään. Hyvä, ainakin hän tunnistaa, mikä on pielessä. Seuraavaksi voisi yrittää ilmaista näitä tunteita Katjalle.
Olli paradoksi taitaa olla se, että Katja on tylyttänyt häntä niin kovin, että hän ei uskalla ilmaista loukkaantumista siitä että ei riitä. Koska pelkää että pikkuasioistakin niin kovin tylyttävä Katja sellaisesta puheeksiotosta ja pettymyksen tunteen ilmaisusta häipyisi heti. Ymmärrettävä pelko sinänsä. Mutta paradoksaalista kyllä se saattaisi herättää Katjan kiinnostuksen ja ihastuksen. Kun Olli laittaisi rajat katjan "paskanjauhannalle" ja osoittaisi Katjalle, että EDELLYTTÄÄ hyvää kohtelua.
Mutta eikö kaikilla aiemmilla EA kausilla ole painotettu sitä, että parisuhteessa pitäisi tehdä kompromisseja, huomata, että se oma tapa olla ja tehdä ei välttämättä ole ainoa oikea, pitäisi olla valmis ottamaan huomioon puolison tavat olla ja tehdä. Että yhdessä voidaan kasvaa ja muuttua paremmiksi ihmisiksi.
Anteeksi mutta en nyt ihan ymmärtänyt että miten sinänsä hyvä kommenttisi liittyi tuohon paradoksiin, josta kirjoitin. Avaisitko vähän ajatuksenkulkuasi, niin saisin siitä varmaan kiinni.
Vastaus taisi liittyä enemmän siihen, että Olli on loukkaantunut, kun häntä ei hyväksytä omana itsenään. Tietenkin jokainen tulisi hyväksyä omana itsenään, mutta ainahan voi ottaa opikseen ja muuttua paremmaksi ihmiseksi.
No joo-o. Mutta näkemäni perusteella Ollin on aika vaikea muuttua siksi paremmaksi ihmiseksi, jota Katja hänestä haluaisi. Hän ei voi muuttua pidemmäksi. Hän ei osaa arvata ennalta minkä värisiä kauppakasseja parempi ihminen käyttäisi. Hän ei osaa parantaa asuntoaan, koska Katja sanoo, että Katja ei tiedä miten asuntoa voisi ja pitäisi petrata. Hän ei voi poistaa edellistä avioliittoaan olemasta. Jne.
No bioroskiksen hän voi hankkia, mutta kelpaisikohan silti Katjalle.
Ollin ongelma ei ole näissä ulkoisissa asioissa, vaan siinä että hän luulee niiden olevan syy siihen, miksi hän ei kelpaa.
Minulla on asunto jonka olen itse remontoinut itselleni sopivaksi. Jos sitä joku kritisoi, tämä ei horjuta itsearvostustani, koska en ole asuntoa tälle kritisoijalle suunnitellut vaan itselleni, ja pidän kaikista tekemistäni ratkaisuista ja olen niistä ylpeä. Kritiikin antajan kanssa keskustelisin hyvässä hengessä siitä, miksi mikäkin asia on minun kannaltani niin toimiva. Se tarjoaisi hänelle tilaisuuden kommentoida, miksi hän on eri linjoilla, siinäkin tapauksessa että hän aluksi ei osaa sanoa mitään syitä: usein kun itse alkaa keskustella erittelevämmin, toinenkin saa kiinni omista ajatuksistaan paremmin. Kumpikin oppisimme toisistamme keskustelun myötä. En siis näkisi mitään syytä pahastua siitä jos toisen mielestäni asuntoni on vain 7,5.
Jos toinen tosissaan kritisoisi kauppakassini väriä (ottamatta nyt kantaa siihen sanoiko Katja tuon tosissaan - en itse ainakaan päässyt selville siitä), minulla ei olisi kerrassaan mitään ongelmaa. Kauppakassin väri kun ei ole itselleni ollenkaan tärkeä asia. Jos se sitä toiselle olisi, ehdottaisin että käydään yhdessä hankkimassa juuri hänen makunsa mukaisia kauppakasseja vaikka heti samana päivänä. Saisimme mukavaa yhteistä tekemistä ja toinen tuntisi tulleensa kuulluksi. Koska asialla ei ole minulle väliä, olisi todella helppoa antaa toisen päättää siitä juuri niin kuin haluaa.
Olli tuntuu ottavan jokaisen kommentin itseensä, ja tulkitsevan että nämä kaikki asiat hänessä pitäisi muuttua, jotta hän "kelpaisi" Katjalle. Tosiasiassa ainoastaan tuon asenteen pitäisi muuttua. Nämä kauppakassinvärit ja muut asiat sinänsä tuskin ovat kynnyskysymyksiä silloin, kun henkilö on persoonallisuudeltaan lämmin, lähestyttävä ja itsevarma, eli viehättävä ja elämänkumppaniksi sopiva.
Itsevarmuuskin on suhteellinen asia. Jonkun toisen mielestä itsevarmuutta uhkuvat ihmiset tuntuvat vaarallisilta ja tuollainen ollimainen hahmo turvalliselta. Se, että Katja ei ajattele näin, ei tarkoita sitä, etteikö joku tykkäisi pehmomiehistä.
Samaa mieltä olen. Eri ihmiset tykkäävät eri asioista. Tekstini oli kommentti tuohon viestiin, jossa ikään kuin oletettiin että Olli on täydellinen eikä hänen toiminnassaan ole mitään parantamisen varaa.
Katjan kaltaisen henkilön kanssa Ollin tyyli ei ole se toimivin mahdollinen, mutta jonkun pehmeämmän, sosiaalisesti virittyneemmän ja aremman naisen kanssa voisi toimia hyvinkin. Ainakin alkuvaiheessa. En tiedä tulisiko myöhemmin sitten ongelma siitä, että kumpikaan ei uskalla sanoa mielipiteitään suoraan, silloin kun ne eroavat toisen mielipiteestä. Joskushan pidempäänkin jatkuneessa suhteessa, jossa ei koskaan riidellä, tulee ero, kun osapuolet eivät kykene ilmaisemaan itseään ja alkavat ajan myötä tuntea olonsa tukalaksi. Oma ensimmäinen parisuhteeni meni juuri näin. Ihmiset ympärillä olivat aivan ihmeissään kun erosimme, kun tulimme päältä katsoen niin erinomaisesti toimeen keskenämme.
Kyllähän Olli hääjaksossa heitti vielä purevaa huumoria esim. Katjan kertoessa Mensa-jäsenyydestään. Silloin Olli oli vielä oma itsensä ja viihtyi nahoissaan. Viime jaksossa hän oli jo saanut niin paljon kylmää kyytiä Katjalta, ettei enää tiennyt miten pitäisi olla kun mikään ei kelpaa.
Tiedän kokemuksesta, miten koko olemus ja ryhti lysähtää eikä osaa enää luontevasti ja rohkeasti puhua. Olin aikoinani pienessä ryhmässä, jossa ryhmän vetäjä oli joidenkin vuosien jälkeen vetänyt herneen nenäänsä mun suhteen. Yhtäkkiä alkoi kylmä kyyti. Mihinkään mun sanomaan hän ei tarttunut tai reagoinut. Olin kuin ilmaa. Huomio suunnattiin yhtäkkiä aina johonkin tarjoiluihin tai ikkunasta näkyvään esim. jos yritin puhua. Lopulta en enää uskaltanut puhua, tunsin itseni tyhmäksi ja vialliseksi.
Alussa yritin puhua vetäjän kanssa, oliko hänellä jotain huomautettavaa mun suhteen mutta hän väitti ettei ollut. Itsetunto meni melko matalalle ja oma-aloitteisuus ja särmä katosi joksikin aikaa toiminnastani. Onneksi pääsin pois ja toivuin. Olli vielä tietää, että tuo kaikki tulee ulos TV:stä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmiantakaa taas nää keksityt Oskari lätinät.
Ilman muuta! Olisiko muuten ideaa meidän palstan ilmiantajien jossain vaiheessa järjestää miitti vaikka jossain kahvilassa? Voitaisiin vertailla ideologioita ja tapoja kuinka valvomme palstaa?
Kyynel
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olli puhui kameralle loukkaantuneeseen sävyyn, ettei siedä sitä tunnetta, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään. Hyvä, ainakin hän tunnistaa, mikä on pielessä. Seuraavaksi voisi yrittää ilmaista näitä tunteita Katjalle.
Olli paradoksi taitaa olla se, että Katja on tylyttänyt häntä niin kovin, että hän ei uskalla ilmaista loukkaantumista siitä että ei riitä. Koska pelkää että pikkuasioistakin niin kovin tylyttävä Katja sellaisesta puheeksiotosta ja pettymyksen tunteen ilmaisusta häipyisi heti. Ymmärrettävä pelko sinänsä. Mutta paradoksaalista kyllä se saattaisi herättää Katjan kiinnostuksen ja ihastuksen. Kun Olli laittaisi rajat katjan "paskanjauhannalle" ja osoittaisi Katjalle, että EDELLYTTÄÄ hyvää kohtelua.
Mutta eikö kaikilla aiemmilla EA kausilla ole painotettu sitä, että parisuhteessa pitäisi tehdä kompromisseja, huomata, että se oma tapa olla ja tehdä ei välttämättä ole ainoa oikea, pitäisi olla valmis ottamaan huomioon puolison tavat olla ja tehdä. Että yhdessä voidaan kasvaa ja muuttua paremmiksi ihmisiksi.
Anteeksi mutta en nyt ihan ymmärtänyt että miten sinänsä hyvä kommenttisi liittyi tuohon paradoksiin, josta kirjoitin. Avaisitko vähän ajatuksenkulkuasi, niin saisin siitä varmaan kiinni.
Vastaus taisi liittyä enemmän siihen, että Olli on loukkaantunut, kun häntä ei hyväksytä omana itsenään. Tietenkin jokainen tulisi hyväksyä omana itsenään, mutta ainahan voi ottaa opikseen ja muuttua paremmaksi ihmiseksi.
No joo-o. Mutta näkemäni perusteella Ollin on aika vaikea muuttua siksi paremmaksi ihmiseksi, jota Katja hänestä haluaisi. Hän ei voi muuttua pidemmäksi. Hän ei osaa arvata ennalta minkä värisiä kauppakasseja parempi ihminen käyttäisi. Hän ei osaa parantaa asuntoaan, koska Katja sanoo, että Katja ei tiedä miten asuntoa voisi ja pitäisi petrata. Hän ei voi poistaa edellistä avioliittoaan olemasta. Jne.
No bioroskiksen hän voi hankkia, mutta kelpaisikohan silti Katjalle.
Ollin ongelma ei ole näissä ulkoisissa asioissa, vaan siinä että hän luulee niiden olevan syy siihen, miksi hän ei kelpaa.
Minulla on asunto jonka olen itse remontoinut itselleni sopivaksi. Jos sitä joku kritisoi, tämä ei horjuta itsearvostustani, koska en ole asuntoa tälle kritisoijalle suunnitellut vaan itselleni, ja pidän kaikista tekemistäni ratkaisuista ja olen niistä ylpeä. Kritiikin antajan kanssa keskustelisin hyvässä hengessä siitä, miksi mikäkin asia on minun kannaltani niin toimiva. Se tarjoaisi hänelle tilaisuuden kommentoida, miksi hän on eri linjoilla, siinäkin tapauksessa että hän aluksi ei osaa sanoa mitään syitä: usein kun itse alkaa keskustella erittelevämmin, toinenkin saa kiinni omista ajatuksistaan paremmin. Kumpikin oppisimme toisistamme keskustelun myötä. En siis näkisi mitään syytä pahastua siitä jos toisen mielestäni asuntoni on vain 7,5.
Jos toinen tosissaan kritisoisi kauppakassini väriä (ottamatta nyt kantaa siihen sanoiko Katja tuon tosissaan - en itse ainakaan päässyt selville siitä), minulla ei olisi kerrassaan mitään ongelmaa. Kauppakassin väri kun ei ole itselleni ollenkaan tärkeä asia. Jos se sitä toiselle olisi, ehdottaisin että käydään yhdessä hankkimassa juuri hänen makunsa mukaisia kauppakasseja vaikka heti samana päivänä. Saisimme mukavaa yhteistä tekemistä ja toinen tuntisi tulleensa kuulluksi. Koska asialla ei ole minulle väliä, olisi todella helppoa antaa toisen päättää siitä juuri niin kuin haluaa.
Olli tuntuu ottavan jokaisen kommentin itseensä, ja tulkitsevan että nämä kaikki asiat hänessä pitäisi muuttua, jotta hän "kelpaisi" Katjalle. Tosiasiassa ainoastaan tuon asenteen pitäisi muuttua. Nämä kauppakassinvärit ja muut asiat sinänsä tuskin ovat kynnyskysymyksiä silloin, kun henkilö on persoonallisuudeltaan lämmin, lähestyttävä ja itsevarma, eli viehättävä ja elämänkumppaniksi sopiva.
Tuolla asenteella olisit vähitellen kynnysmatto ja tossu. Ensin vaihtuisi kauppakassisi väri ja sitten eteismattosi ja sitten ehkä verhosi, sitten kenkäsi ja vähitellen jopa sinussa ne asiat, jotka eivät ole sinulle tärkeitä ja kohta jopa ne jotka ovat jopa vähän tärkeitä. Ja kohta alkaisitkin olemaan ”Katja”.
Koska niin tahtoo käymään, kun toiset eivät hyväksy edes toisen noin mitättömiä asioita, kuten kauppakassin väriä ja heitä aletaan ohjaamaan ”oikeaan” suuntaan. Saisivatko mahdollisesti omat lapset edes valita itselleen mieleistä kestokassia vai valikoisiko äiti sen heille? Kuten nainen miehelleen?
Meillä on yli kymmenen kauppakassia. Kaikki eri kauppojen tai firmojen kestokauppakasseja ja värejä on sen mukaan. En ole edes ajatellut niiden värejä tai ovatko ne jotenkin oikean värisiä tai oikeasta materiaalista. On puuvillaa, polyesteriä, kestomuovia jne. Pientä, suurta, pieneen tilaan menevää jne. Perheessä otetaan se, joka sopii käyttötarkoitukseen. Eikä tulisi mieleen kommentoida niiden käyttöä miehelle tai omille lapsille.
Se on totta ettei kassi ole kynnyskysymys, mutta kerrohan se joistamattomuudesta, jos siitäkin pitää tehdä suuri numero.
Tyylittömyys oli se juttu. Jättimäinen kauppakassi taaperoasuun yhdistettynä on aika ...
Olisiko Katjalle ollut vain liikaa se, että Olli on jo ollut naimisissa ja eronnut. Ehkä siitä asiasta ei uskalleta avoimesti keskustella ja puhumattomista asioista tulee ahdistusta ja kireyttä, joka purkautuu sitten pikkuasioissa ja tylyinä sanoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut kasvatuksen, että tervehditään, kysytään kuulumisia, ollaan ystävällisiä, kiitetään, eikä kiukkuilla vieraille ihmisille, ei tylytetä myyjiä ym. Eli osataan käyttäytyä.
Sitä taustaa vasten on ihan sama, mikä on syynä tylyyn käytökseen, vaan se tylyttäminen on todella no go. Ihminen on ansainnut tulla kohdelluksi kohteliaasti ja ystävällisesti, oli pituus, kampaus, vartalo, aiempi aviosääty ja mikä tahansa edellisissä kommenteissa lueteltu millainen hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko Katjalle ollut vain liikaa se, että Olli on jo ollut naimisissa ja eronnut. Ehkä siitä asiasta ei uskalleta avoimesti keskustella ja puhumattomista asioista tulee ahdistusta ja kireyttä, joka purkautuu sitten pikkuasioissa ja tylyinä sanoina.
Samaa minäkin mietin. Vaikka eroaminen on nykypäivänä ”vain elämää”, saattaa se silti rassata varsinkin kun asian kuulee vasta omissa häissään. Voihan olla, että Olli ei halua asiasta avautua. Itse en voisi kuvitellakaan, että kuulisin asiasta vasta tuossa vaiheessa.
Katjakin sanoi häissä asiasta kuultuaan että mielenkiintoista. Jos Olli on reilu, hän on kertonut 1. avioliittonsa tarinan Katjalle jo häämatkalla. Mielestäni ihan ykkösasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni myös herätti mielenkiinnon tuo heitto "jos joku kyselee" Kukaan ei kysele Oskaria Heidin luota yhden yön jälkeen.
Kiinnitin tuohon kanssa heti huomiota mutta miten se pitäisi tulkita? Auttakaa salapoliisit!
Eiköhän tuo ole vain tuollainen tapa joku juurtuu ihmisille, jotka esimerkiksi lähtevät fyysisesti työpaikaltaan jonnekin, vaikka asiakastapaamiseen. Sanovat vaan lähtevänsä ulos kunnolla eikä vaan vessaan ja sitten lisäävät siihen sivulauseen tyyliin, jos joku kaipaa tai kysyy tai tulee jotain tms.
Mitä v*ttua sä Osku höriset? Juurtunut, siis juurtuuko joku tapa yön aikana? Eli joka kerta lisäät samanlaisen sivulauseen, kun lähdet motellista ulos?
En ole Osku, mutta mulle ei kukaan soita, kun kerran kolmessa kuukaudessa. Mutta jos lähtisin ulos, niin voisin jopa sanoa, että menen nyt kauppaan, tiedät sitten, jos joku sattuisi kaipaamaan minua jostain syystä. Kumpikin tiedämme ettei minua kukaan kaipaa, eikä kukaan soita tai korkeintaan puhelinmyyjä.
En tiedä Oskusta, mutta miksei Osku voisi Espoossa olevassa toimistossa oleville työkavereille sanoa aina lähtiessään, että nyt lähden Tampereen varastolle ja olen siellä jos joku kysyy? Ja niin se tapa olisi juurtunut häneen, että aina kun lähdet ulos kerrot muille minne menet ja mistä sinut tavoittaa, vaikka sitten ihan minkä tahansa syyn takia.Vaikka sitten äiti, joka viikon päästä kyselisi tuoreelta vaimolta missä poika, on kun ei ole pitkiin aikoihin kuulunut mitään.
Nyt kyse on siitä, että Oskari "Osku" on asunut Heidin luona n.10 TUNTIA, ei tuon lähtökommentin jälkeen minuuttiakaan ja tuntenut heidin siihen mennessä n.7vrk. Joten lopetetaanko saivartelu, sillä kukaan, ei kukaan kysy Espoon kovinta myyntijohtajaa Heidiltä sillä aikaa, kun Hän treenaa tuota jumalaista teräsvartaloaan valtakunnansalilla.
Mielestäni saa vapaasti preferoida lyhyempiä/pidempiä/samanpituisia ihmisiä, mutta kummaksun hieman jos "väärä pituus" jollekin pilaa kokonaisuuden kumppanissa. No, kukin tavallaan.
Itselleni kelpaisi 165cm, 178cm ja 191cm yms. mikä vaan, jos tulisi alttarilla vastaan. Ehkä vaatisi totuttelua, jos iso pituusero mutta silti. Kokonaisuus ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anniina-Ville ja Heidi-Oskari parit järjestivät viimeisessä jaksossa kavereilleen kotibileet.
Näytti siltä, että Katja ja Olli eivät järjestäneet yhtään mitään, istuivat vain sohvalla ja pelailivat/
katsoivat telkkaria. Eikö heillä ole lainkaan kavereita vai onko Katja täysin vastahakoinen emännöimään.
Voisi ajatella, että Olli tykkäisi bileistä.
Tähän kohden tauko:
siis mitkä kotibileet Oskari ja Heidi järjesti ja miten sen pohjalta voit arvioida Katjan ja Ollin kaverien määrää? Kun nyt haukut ystävääni Ollia, niin kommentoi myös sitä, että Heidin omissa ja itse järjestämissään syntymäpäiväbileissä ei näkynyt yhden yhtä Oskarin kaveria? Onko Oskarilla sama tilanne siis kuin Ollilla - ei kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni myös herätti mielenkiinnon tuo heitto "jos joku kyselee" Kukaan ei kysele Oskaria Heidin luota yhden yön jälkeen.
Kiinnitin tuohon kanssa heti huomiota mutta miten se pitäisi tulkita? Auttakaa salapoliisit!
Eiköhän tuo ole vain tuollainen tapa joku juurtuu ihmisille, jotka esimerkiksi lähtevät fyysisesti työpaikaltaan jonnekin, vaikka asiakastapaamiseen. Sanovat vaan lähtevänsä ulos kunnolla eikä vaan vessaan ja sitten lisäävät siihen sivulauseen tyyliin, jos joku kaipaa tai kysyy tai tulee jotain tms.
Mitä v*ttua sä Osku höriset? Juurtunut, siis juurtuuko joku tapa yön aikana? Eli joka kerta lisäät samanlaisen sivulauseen, kun lähdet motellista ulos?
En ole Osku, mutta mulle ei kukaan soita, kun kerran kolmessa kuukaudessa. Mutta jos lähtisin ulos, niin voisin jopa sanoa, että menen nyt kauppaan, tiedät sitten, jos joku sattuisi kaipaamaan minua jostain syystä. Kumpikin tiedämme ettei minua kukaan kaipaa, eikä kukaan soita tai korkeintaan puhelinmyyjä.
En tiedä Oskusta, mutta miksei Osku voisi Espoossa olevassa toimistossa oleville työkavereille sanoa aina lähtiessään, että nyt lähden Tampereen varastolle ja olen siellä jos joku kysyy? Ja niin se tapa olisi juurtunut häneen, että aina kun lähdet ulos kerrot muille minne menet ja mistä sinut tavoittaa, vaikka sitten ihan minkä tahansa syyn takia.Vaikka sitten äiti, joka viikon päästä kyselisi tuoreelta vaimolta missä poika, on kun ei ole pitkiin aikoihin kuulunut mitään.
Nyt kyse on siitä, että Oskari "Osku" on asunut Heidin luona n.10 TUNTIA, ei tuon lähtökommentin jälkeen minuuttiakaan ja tuntenut heidin siihen mennessä n.7vrk. Joten lopetetaanko saivartelu, sillä kukaan, ei kukaan kysy Espoon kovinta myyntijohtajaa Heidiltä sillä aikaa, kun Hän treenaa tuota jumalaista teräsvartaloaan valtakunnansalilla.
Rauhotu... Se on tossa tapauksessa vaan sanonta/lausahdus. Ja onhan siellä muita, kuvaushenkilökunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anniina-Ville ja Heidi-Oskari parit järjestivät viimeisessä jaksossa kavereilleen kotibileet.
Näytti siltä, että Katja ja Olli eivät järjestäneet yhtään mitään, istuivat vain sohvalla ja pelailivat/
katsoivat telkkaria. Eikö heillä ole lainkaan kavereita vai onko Katja täysin vastahakoinen emännöimään.
Voisi ajatella, että Olli tykkäisi bileistä.
Tähän kohden tauko:
siis mitkä kotibileet Oskari ja Heidi järjesti ja miten sen pohjalta voit arvioida Katjan ja Ollin kaverien määrää? Kun nyt haukut ystävääni Ollia, niin kommentoi myös sitä, että Heidin omissa ja itse järjestämissään syntymäpäiväbileissä ei näkynyt yhden yhtä Oskarin kaveria? Onko Oskarilla sama tilanne siis kuin Ollilla - ei kavereita?
Ja Anniina järjesti siskolleen baby-showerin. Olisin pitänyt aika erikoisena, jos sinne olisi tuon Villen kamutkin kutsuttu ’kaljalle ja karaokelle’?
Meillä ainakin perhepiirissä viljellään juuri tuollaisia "jos joku kysyy, niin olen paikassa x" -heittoja ilman että ne tarkoittavat yhtikäs mitään. Jos olen vaikka menossa suihkuun, niin saatan vitsillä ilmoittaa että "mä olen suihkussa, jos joku kysyy". Ja tiedän siis vallan hyvin, ettei kukaan minua oikeasti sillä aikaa kaipaa. Se on vaan sanonta.
Tuskinpa tuossa Oskarin heitossakaan mitään sen kummempaa oli taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä täällä jaksetaan jauhaa viestitolkulla tuosta "olen salilla jos joku kyselee" -kommentista. Kyseessä on sanonta, hyvänenaika. Ei sen ihmeempää. Vain yksi tapa sanoa että "lähden salille, se on moro".
Onko tämä kausi jotenkin tylsä? En keksi mitään sanottavaa V&A-parista, O&K herättää katsojassa lähinnä ahdistusta niin siitä parista ei oikein tee mieli sanoa mitään ja O&H on sellainen pari joista ei tiedä oikein onko lintuja vai kaloja niin vaikea heistä on olla mitään mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä täällä jaksetaan jauhaa viestitolkulla tuosta "olen salilla jos joku kyselee" -kommentista. Kyseessä on sanonta, hyvänenaika. Ei sen ihmeempää. Vain yksi tapa sanoa että "lähden salille, se on moro".
Ei siitä ole jauhettu lähellekään niinnpaljoa, ei edes neljäsosaa siitä, kuin Ollin ja Katjan asioista
Siitä kirjoitetaan, mistä kulloinkin keksitään ja mitä ohjelmassa näytetään. Ollista on jauhettu nyt monta sivua täällä.
Taidat olla se yksi, joka vihaa Oskaria ja haluat kaikki Oskari kirjoitukset pois täältä. Et oikeasti mieti sitä, että Oskari kärsisi niistä kirjoituksista vaan päinvastoin, oletkin Oskarivihaaja ja haluat kaikki oskari-kirjoitukset pois täältä. Läpinäkyvää
Ero on siinä, että sinä tartut aivan pimeisiin juttuihin, keksit asioita päästäsi jne., kuten hyvin tiedät. Täällä muut yrittää sentään analysoida ja tuoda eri kulmia asioihin. Samoista asioista/henkilöistä keskusteleminen luonnollisesti eroaa tuosta jankutuksesta kuin yö ja päivä.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä täällä jaksetaan jauhaa viestitolkulla tuosta "olen salilla jos joku kyselee" -kommentista. Kyseessä on sanonta, hyvänenaika. Ei sen ihmeempää. Vain yksi tapa sanoa että "lähden salille, se on moro".
Esimerkiksi jos törmää kadulla tuttavaan, voi kuulumisten vaihtamisen jälkeen sanoa lopuksi: "Olipa hauska nähdä pitkästä aikaa. Joo, ei kai siinä. Jos joku kyselee, olen salilla."
Katsoin vihdoin jakson #4. Olli ja Katja ei ollut mielestäni ollenkaan niin katastrofi, kuin mitä odoti täältä lukemani perusteella. Semmonen neutraali miinus. Ollin yksinpohdinnoista (ja osin Katjankin) tuli semmosia myrskypilviä, mutta ei se yhteiselo nyt niin kauheaa ollut.
- Olli itse pohti että voisi sitten kauppareissun jälkeen syödä vaikka rahkan niin ei tarvii ruokaa laittaa nälkäisenä, ja tähän Katja ehdotti että miksei söis sitä rahkaa nyt ennen reissua, ettei lähde nälkäisenä kauppaan. Katja ei käskyttänyt Ollia syömään rahkaa "tyhjästä".
- Biojäteastia-gate: Olli myönsi ettei ole biojäteastiaa mutta heti samassa yhteydessä kysyi että pitäiskö semmonen hankkia. Myönsi myös että hänelle on bioastiattomuudesta muutkin huomautelleet, ja ne biojätteet meni mun mielestä sit erilliseen pussiin (ei sekajätteisiin). Ei ollut mitään tylyttämistä Katjalta. Sietääkin herran kerätä biojätteet erilleen, mokoma wannabe-hippi :D
- Kauppakassin väristä oli normaalia mielipiteiden ja kokemusten kommunikointia. Katja on tottunut siihen että kauppakassi on hillityn värinen, osa asukokonaisuutta, Ollille taas kauppakassi on kauppakassi. Eri tavat, ei ollut riitelyä tai tylytystä.
- Kun Olli viikkaili vaatteita niin siinä vilahti tosi hieno musta-harmaa Legend of Zelda-paita, jälkipolven kanssa huomattiin se heti. Mistäköhän on hankittu? Haluan samanlaisen!
- Lopussa Olli ja Katja ihan sopuisasti pelailivat Wii:llä jotain Nintendon tasohyppelyä. Tästä jäi hyvä fiilis.
Vierailija kirjoitti:
- Kauppakassin väristä oli normaalia mielipiteiden ja kokemusten kommunikointia. Katja on tottunut siihen että kauppakassi on hillityn värinen, osa asukokonaisuutta, Ollille taas kauppakassi on kauppakassi. Eri tavat, ei ollut riitelyä tai tylytystä.
Eri luokkatausta. Siksiköhän Olli ei kelpaa Katjalle? Aiheesta on juuri julkaistu kirjakin. Kirjoittajat vierailivat tänään Ylen Aamu-tv:ssä
https://areena.yle.fi/1-50295100
Perhetaustan vaikutus kumppanin valintaan
Yhteiskuntaluokalla oli entisajan parinmuodostuksessa suuri merkitys. Mutta millä periaatteilla parinvalinta nykyään tapahtuu ja pääseekö perhetaustaansa halutessaan pakoon? Keskustelemassa aiheesta kirjan kirjoittaneet Laura Kolbe ja Katriina Järvinen.
Alue: Aihe vapaa
Samaa mieltä olen. Eri ihmiset tykkäävät eri asioista. Tekstini oli kommentti tuohon viestiin, jossa ikään kuin oletettiin että Olli on täydellinen eikä hänen toiminnassaan ole mitään parantamisen varaa.
Katjan kaltaisen henkilön kanssa Ollin tyyli ei ole se toimivin mahdollinen, mutta jonkun pehmeämmän, sosiaalisesti virittyneemmän ja aremman naisen kanssa voisi toimia hyvinkin. Ainakin alkuvaiheessa. En tiedä tulisiko myöhemmin sitten ongelma siitä, että kumpikaan ei uskalla sanoa mielipiteitään suoraan, silloin kun ne eroavat toisen mielipiteestä. Joskushan pidempäänkin jatkuneessa suhteessa, jossa ei koskaan riidellä, tulee ero, kun osapuolet eivät kykene ilmaisemaan itseään ja alkavat ajan myötä tuntea olonsa tukalaksi. Oma ensimmäinen parisuhteeni meni juuri näin. Ihmiset ympärillä olivat aivan ihmeissään kun erosimme, kun tulimme päältä katsoen niin erinomaisesti toimeen keskenämme.