Tytär

Onkohan kenelläkään kokemusta oman iäkkään, tai ainakin yli 60 v. vanhempansa harhaluuloisuushäiriöstä? Olisin kiinnostunut tietämään oireista ja harhojen sisällöstä.
Oma äitini saikin tämän diagnoosin kun tutkittiin alzheimer-oletuksella. Harhat ovat aika perinteisiä: naapurit kiusaavat monin tavoin, minä olen liittynyt salajuoneen lääkäreiden kanssa ja tapailen näitä lääkäreitä kuulemma vapaa-ajallanikin (vaikka asunkin eri kaupungissa), kadulla seisoi kaksi naista jutellen ja naureskellen - nauroivat äidilleni ja juoruilivat hänen asioistaan jne.

Hoitoon saaminen oli parin vuoden operaatio. Pari viikkoa pidettiin sisällä ja päästettiin jälleen naapurien riesaksi kotiin. Jätti samantien lääkityksensä pois, vaikka kunto parani sairaalassa lähes normiksi ja on nyt taas täysin sekaisin. Varmaan sanomattakin on selvää, ettei hänen kanssaan keskustella mistään, eikä hän huoli minkäänlaista apua. Huutopuheluita muistaa soittaa päivittäin niillekin vähille sukulaisille, jotka häntä enää viime vuosina ovat jaksaneet katsoa.

Sivut

Kommentit (81)

Vierailija

On, minulla on yli 60v harhaluuloisuushäiriöstä kärsivä äiti. Kyse on mielenterveysongelmasta tosin joka on aiheitunut elämän aikana toistuvasta kohdatusta väkivallasta. Se on raskas häiriö, mutta mitä tasaisempi ja stressittömämpi arki sitä vähemmän oireilee ja meillä ainakin tasoittunut hieman iän myötä. Ei ole mitään lääkityksiä ollut missään vaiheessa. Me omaiset tiedetään ongelmasta ja aina kun levy menee päälle niin mennään sellaiseen passiiviseen tilaan eikä mitenkään ruokita ajatuksia, koitetaan ohjata keskustelu muualla. Toisinaan myös sanon suoraan, että asia on puppua. Joskus annan hänen vain jauhaa, kyse on kuitenkin stressin purkamisesta hänellä. Ajatus palautuu urilleen  kun saa purkaa ne ulos vaikka sitten harhoina, mutta millään tavalla ei ikinä lähdetä mukaan eikä ruokita ajatuksia lisää. Kuitenkin häiriö aiheuttaa hänellekin kärsimystä ja se vain lisäisi sitä jos siihen lähtisi mukaan.

Vierailija

Iso ongelmahan se on, kun hoidossa ei enää pidetä. Ei ole itselleen eikä muille vaarallinen ennen kuin on... Harhaisuushan voi johtaa siihen, että vanhus kalauttaa jotain päähän, kun tarpeeksi kiihtyy. Pahinta, kun mukana kuvassa on alkoholi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Alkoholi ei sovi lainkaan, alkoholistit on muutenkin harhaisia, mutta harhaluuloisuushäiriön kanssa ei pitäisi olla mitään päihteiden käyttöä.

Tytär

Äitini ei käytä alkoholia. Ikääntyminenkään tuskin hänen oireita helpottaa. Hän alkoi oirehtimaan vain muutama vuosi sitten ja on nyt 70-vuotias. Oli siis 66-67 v. sairastuessaan.

Hoitoon joutui tai pääsi lopulta kun heitteli raivoissaan tavaroita ja laukkasi lääkäreillä vaatimassa mitä ihmeellisempien sairauksien tutkimista.

Ottaa niin päähän, että jätti lääkkeet pois juuri kun oli toipunut lähes entiselleen. Ilmeisesti minun pitää taas oman jaksamiseni äärirajoilla ryhtyä hommaamaan häntä taas hoitoon.

Vierailija

Meillä on harhaluuloisuushäiriöinen ihan psykiatrisista syistä, mutta on nyt vanhus jo. On muutaman kerran saanut minipsykoosin ja kulkenut käsi lyömäasennossa perässä, mutta pystynyt kuitenkin hetken päästä ymmärtämään, etteivät vainoojat olekaan hänen perässään tai en ainakaan kuulu heihin. Ei oteta suljettuun hoitoon, lääkkeitä ei suostu ottamaan. Erilaiset harhaluulot sairauksista ja siitä mitä voi syödä on tehneet hänestä hyvin hoikan ja ehkä vuosikymmeniksi aliravitun ja luulen, että hän on älyllisesti kehitysvammaisen tasolla sen takia. Mitään ei pysty tekemään, koska hoitoon ei suostu. Omaisille ovat isoja riesoja nämä, koska kaikki asiat on kuitenkin hoidettava. Itsemääräysoikeus on todella vahvoilla Suomessa, jos vamma on päässä eikä kehossa. Vanhuksella ei ole mitään lääkitystäkään ja kunto erinomainen.

Vierailija

Äiti on 80 vuotias ja fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta hänen harhaluulot ovat hankaloittaneet hänen ja omaisten  elämää viitisen vuotta. Jotain pientä näkö- ja kuuloharhaa on ollut, mutta ennen kaikkea hajuharhat. Haistaa jotain pahoja hajuja  joita kerrostalon huoltomiehet juuri hänen asuntoon tahallaan laittavat. Minä saan haukut kun en auta häntä tekemään rikosilmoituksia ym. Pariin kertaan päivystyksen kautta (jossa valittanut muuta asiaa) on laitettu sairaalaan ja saanut lääkityksen harhoihin. Sieltä kotiutettu liian nopeasti ja lääkkeiden syönti on loppunut siihen ja oireet palanneet. Pahin tilanne on nyt jatkunut noin vuoden. En tunnu saavan apua mistään, itsemääräämisoikeus menee kaiken edelle ja hän ei ole vielä vaaraksi itselle tai muille. Mutta hän ei kyllä ymmärrä, että on vaarassa joutua häädetyksi omistamastaan asunnostosta koska hän aiheuttaa häiriötä.. 

Vierailija

Tytär kirjoitti:
Äitini ei käytä alkoholia. Ikääntyminenkään tuskin hänen oireita helpottaa. Hän alkoi oirehtimaan vain muutama vuosi sitten ja on nyt 70-vuotias. Oli siis 66-67 v. sairastuessaan.

Hoitoon joutui tai pääsi lopulta kun heitteli raivoissaan tavaroita ja laukkasi lääkäreillä vaatimassa mitä ihmeellisempien sairauksien tutkimista.

Ottaa niin päähän, että jätti lääkkeet pois juuri kun oli toipunut lähes entiselleen. Ilmeisesti minun pitää taas oman jaksamiseni äärirajoilla ryhtyä hommaamaan häntä taas hoitoon.

Jos sä et pysty, niin voisiko kotihoito käydä päivittäin varmistamassa lääkkeiden oton?

Tytär

Myös minun äitini vaatii apua milloin rikosilmoitusten ja milloin muiden valitusten tekoon. Kun näistä kieltäydyn, nimittelee ja rääkyy puhelimeen aivan mielipuolisena.

Vierailija

Kyse on ns vanhuusiän paranoiasta. Siis sairaudesta on kyse ja sitä ei voi parantaa. Yleensä pahenee iän myötä.
Ennen puhuttiin kansankielellä " luulotaudista" kun vanhat ihmiset alkoivat luulla yhtä sun toista. Taustalla usein jokin dementian muoto tai skitsofrenia.

Vierailija

Myös minun äitini sairastui vasta vanhalla iällä (noin 65-vuotiaana) ja elelee nyt naapureiden ja lähiomaisten ilona sekaisin kuin seinäkello. Mitään lääkkeitä ei suostu ottamaan. Muutakaan apua ei saa, kun nämä "vanhat ja hauraat" harmaahapsiset daamit ei ole suuriakaan uhkia eikä terveydenhoidon prioriteetteja. Ja tottahan se, että joku 45-vuotias yli satakiloinen miehenköriläs kun puhuisi yhtä uhkaavia rivarin pihalla, niin johan joku taho kiinnostuisi.

Tiedän kyllä, että skitsofrenia alkaa yleensä nuorella iällä. Mutta silti oireet harhaluuloisuudessa menee ihan yksi yhteen paranoidisen skitsofrenian kanssa? Vaikka mitäpä väliä diagnoosilla, sillä apua ei saa.

Tytär

Äidilläni Abilify kuitenkin tehosi todella hyvin. Kuten sanoin, pää tokeni jo parissa viikossa. Mutta kun kotiuttivat, lopetti lääkkeiden syömisen.

Vierailija

Tytär kirjoitti:
Äidilläni Abilify kuitenkin tehosi todella hyvin. Kuten sanoin, pää tokeni jo parissa viikossa. Mutta kun kotiuttivat, lopetti lääkkeiden syömisen.

Voi olla että tästä viestistä nyt ei ole mitään apua/hyötyä. Mutta jos jaksat ja saat taisteltua äitisi vielä kerran hoitoon. Niin pyydä, olisiko tuolloin kokeiltavissa joku pistettävä lääke? Jos löytyisi sellainen oireisiin auttava. Tosin itsemääräämisoikeuden turvin äitisi pitäisi suostua hoidosta päästyäänkin käymään pistoksella. Pistosväli on monesti kuitenkin melko pitkä (esim. kahden viikon välein). En tiedä suostuisiko edes tähän, mutta lääkettä olisi tällöin aina elimistössä ja pysyisi tolpillaan. Mutta pakottaa pistoksille ei tietenkään voi sairaalajakson jälkeen. Olisi kuitenkin tämä vaihtoehto, koska itse jättävät lähes poikkeuksetta lääkkeet syömättä.

Tytär

Kai se tuo harhaluuloisuushäiriö on.
Siinähän on tyypillistä tuollainen ylikorostunut oikeudentunto ja kaiken vääristyneenä näkeminen.
Tosin minä en tietenkään tunne äitiäsi.

Vierailija

Äidilläni vainohaisuus oli Alzheimerin taudin ensioire. Sitä alettiin lääkitä vasta sitten, kun joutui dementian takia palvelutaloon. Murensivat lääkkeet aamupuuroon. Kuulemma jotain vahvoja psykoosilääkkeitä, kuulin kun kävin apteekissa yhden lastin hänelle hakemassa mielisairaalareissun jälkeen.

Tytär

Abilifysta on 1 kk:n pistokset ja taitaa olla jopa 3 kk:n välein annettava. Tuo olisikin hyvä ratkaisu, jos vielä äitini joskus hoitoon saan. Se tosin edellyttää jo järjestelyjä, että suostuu piikille lähtemään. Yksin ei lähde varmasti.

Tytär

Mun äiti on ollut jo useamman vuoden vainoharhainen. Jos olisi Alzheimer, luulisi, että muutkin toiminnot olisivat rapautuneet tänä aikana. Mutta onhan sekin yksilöllistä.

Vierailija

Opetelkaa kirjoittamaan huoooohhh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...sitä vähemmän oireilee ja meillä ainakin tasoittunut hieman iän myötä."

Tässä on hauska esimerkki. Nyt puhutaan jo äidistä ja itsestä yhtenä ja samana henkilönä :D Aivan kuin meillämies-jankkaajat kirjoittavat näin: "Meillä miehellä sairaus."

"Meillä miehellä sairaus jossa oireena... "


Se on meillä, koska me kaikki kärsitään siitä. On myös yhteinen asia koko meidän suvun kesken koska tällainen ihminen kuormittaa meitä kaikkia. Hän ei ole yksin sairautensa kanssa vaan se sairaus vaikuttaa meillä kaikilla vaikkapa tapaan kommunikoida keskenämme, mitä voimme puhua, mistä voimme puhua ja hänen terveytensä tukeminen on meidän asia. Muut saa hylätä omaisiaan miten tykkää, mutta meillä pidetään kaikista huoli.

Vierailija

Kannattaa ottaa yhteys esim hoitaneeseen yksikköön ja kysyä sieltä neuvoja. Pidtoksena annosteltavat lääkkeet olisivat varmasti paras vaihtoehto.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla