äitini tunnusti häpeissään
kun olin pieni (6v?) riuhtaisseensa suutuspäissään paidan kovasti pois päältäni, kun kitisin ja itkin, että oli kuuma. no olkapää meni sijoiltaan :-/. en muistanut tätä ennen kuin hän kertoi sen, mutta sen jälkeen muistin ihan todella selvästi tuon tapahtuman, ja sen järjettömän kivun. kuin myös äitiäni syyllistävän lääkäritädin ja äidin häpeävät kasvot...
onko kellään muulla samanlaisia muistumia?
Kommentit (4)
Kerran lähti tukko hiuksia ja pää oli viikon kipeä. Taisin silloin olla murkkuikäinen.
viilti mua puukolla käsivarteen kun olin 3 vuotias. Ja syyllisti vielä siitä mua 20 vuotta kun olin kuulema ollut niin rasittava lapsi, että olin ansainnut sen. Ja mä vielä uskoin sitä ja tunsin itteni tosi paskaksi ihmiseksi. Arpi on käsivarressa vieläkin nyt vaikka 30 vuotta on kulunut. Ja myös sydämessä.
ja tiedän, ettei äitini ollut minua kohtaan mitenkään väkivaltainen, mutta sen kerran kun häneltä sitten on mennyt hermot, muistan aina.
Hän nimittäin suuttuessaan heitti minua tiskirätillä naamaan - eihän se sinänsä varmaan kovasti sattunut, mutta se on yksi niistä harvoista muistikuvista jotka aivan selvästi muistan lapsuudestani.
On vähän pannut miettimään sitä, mitä omille lapsille tulee sanottua tai miten tulee riuhdottua jne...
omena osui nukkeen joka särkyi