Lapsen painajaisista??
Nyt on jo viikko mennyt, että poika (3v) juoksee omasta huoneestaan meidän sänkyyn itkien, tai sitten kiljuu omassa huoneessaan äitiä niin kovaa että sekä pikkusisko herää että varmasti myös naapurikunta..
Silitykset ei auta kuin nukahtamiseen, laulaminen samoin ja muut poppakonstit. Vieressä nukkunut nyt kolme yötä kolmesta lähtien, mutta vaikeaksi menee kun pyörii ja hyörii, potkii ja päälle tulee ja minun pitäisi saada edes hieman nukuttua, 29vko ja maha on jo iso. Omaan huoneeseen ei jää nukkumaan, katossa kuulemma mörköjä.
Viime yönä yritin jo sohvalla nukkua, niin että poika jäi isin viereen ja minä saisin edes hieman nukuttua, mutta ei. Poika rupesi sitten juoksemaan makuuhuone-olohuone väliä. Passitin kyllä joka kerta takaisin isin viereen, mutta ei.
Nyt se siis on alkanut, tämä painajais-mielikuvitus-rumba, mutta miten saan pojan uskomaan ettei omassa huoneessa tarvitse pelätä. On suojelusnorsut (pojan juttu) ja kaikki, mutta mikään tehokonsti ei auta mitä ollaan kokeiltu ja tässä on kova väsy äidillä, auttakaa kiltit.. Edes jotain..
Kommentit (5)
Poika nukkuu toistaiseksi meidän välissä yöllä (illalla nukahtaa kyllä omaan huoneeseensa). Vauvan tuloa ennakoiden, ollaan ajateltu siirtää kaikkien sängyt samaan huoneeseen. Olen itse ollut todella pelokas ja valtavalla mielikuvituksella varustettu lapsi ja pystyn samaistumaan poikani pelkoihin aika hyvin. Lapselle hirviöt makuuhuoneessa ovat todellisia!
Yövalo on varmasti ehdoton hankinta ja tv:n katsomista täytyy rajoittaa paljon. Meillä yritetään välttää myös uutisten katsomista lapsen ollessa hereillä.
En hirveästi osaa auttaa, kun itsellä tosiaan sama tilanne. Se vain, että lapsen pelkoa ei saa väheksyä. Se hirviö on siellä katossa, jos lapsi niin sanoo ja se pitäisi sieltä saada jotenkin pois. Me ollaan todettu, ettei meidän poika ole vielä kypsä nukkumaan yksin.
yksin sisarensa kanssa omassa huoneessa, mutta nyt alkanut oikein huolella tämä..
Itsekin muistan lapsuudesta kuinka kaikki lelut pelottivat yöllä ja joko ryntäsin juuri äitini ja isäni väliin tai nukahdin nalle kainalossa..
Vähätellyt en ole, mutta apukeinoja kaipaisin.. Pitääkö vaan antaa pojan nukkua välissä vai? *huokaisee mustelmia katsoessaan*
mutta juuri tuon sängyssä kierimisen, potkimisen ja levottomuuden takia siirytikin omaan sänkyyn jossa nukkui levollisemmin..
Se yövalo, juu..
Varmaan lapsen mielikuvitus ja unimaailma kehittyy kolmen vuoden ikään mennessä, niin että nämä painajaiset pahenee.
;)