Te jotka olitte lapsena tosi hoikkia, mikä tilanne on nyt?
Itse olen huomannut, että ne jotka on olleet pieninä tosi laihoja ovat aikuisina tosi pulskia, vaikkeivät niin söisikään? Onkohan elimistö oppinut ottamaan kaiken energian niin tehokkaasti käyttöön, että kun syö " normaalisti" niin lihoo?
T. pienenä lapsena tosi laiha ja lihominen alkoi kun pääsin hoitoon 5veenä ja rupesin saamaan ruokaa. Nyt aikuisena tuntuu, ettei voi syödä mitään lihoamatta, nyt siishieman ylipainoinen.
Kommentit (21)
lasta lihotetaan vanukkailla ja nakeilla, eikä tajuta että hoikkuus on lapsen ominaisuus ei sairaus. Näin aktivoidaan rasvasolut ja opetetaan vääränlaiset ruokailutottumukset ja aikuisena kun kulutus ei ole niin suurta, sitä lihoo.
Sen jälkeen pulskistui ja nyt on selvästi ylipainoinen. Hento on kyllä rakenteeltaan, syynä on aivan selvästi huonot elintavat. Kaveri istuu kaikki päivät tietokoneella ja syö.
ja ylipaino ollut riesana ensimmäisestä raskaudesta lähtien.
Välillä timmissä kunnossa mutta raskaus- ja imetysaikoina paino vaan kohoo.
ja urheilenkin todella paljon, joten voi pitää paikkansa tuo sinun teoria joidenkin kohdalla, osan taas ei.
-ap
tuo sanomasi väite:)
t: Lapsena TODELLA laiha ja olen sitä edelleen :)
punnitsemaan.
Ja tuo tuputtaminen on kyllä kamalaa. Eräs tuntemani, jo isoäidiksi kerennyt tuhti nainen ei kestä sitä, että lapsenlapset ovat hoikkia, niille pitää tuputtaa ruokaa suunnilleen väkisin. Ja chipsejä yms kun suolaa tarvii... Nyt on katraan vanhin ylipainoinen ja sitä sitten ihmetellään.
Nyt olen sopusuhtainen, enemmän hoikka kuin pulska!
Lapsena olin todella hoikka. Vieläkin hoikka olen, 150cm/40kg ja vaikka miten herkuttelen joka päivä, EN LIHO!
Lihoin kyllä pari vuotta sitten 10kg, en herkuista, vaan suruista. Lapsen hengenvaarallinen kamppailu elämästä ja kuolemasta sekoitti kai niin minut täysin, että sitten lihoin, vaikken lähinnä syönyt juurikaan mitään. Kamala aika, kamalat läskit. Mutta onneksi laihduin suht helposti.
Mitä nyt mietin tässä frendejä, niin yhtä hoikkia hekin ovat edelleen. Joku vähän repsahtunut, mutta innokkaasti laihiksella hekin vuodesta toiseen ovat :)
mutta sama energian-massan laki pätee kyllä kaikkiin ihmisiin, tyhjästä ei synny massaa!
Toisten aineenvaihdunta on hitaampi kuin toisten, mutta lihava ei ole kukaan normaalilla ruokavaliolla ilman, että hän on vakavasti sairas. Jos siis syöt kevyesti ja liikut paljon ja olet siitä huolimatta ylipainoinen, ota yhteys lääkäriisi.
4
ainakaan ilman hirveetä dieettiä olla laihoja/hoikkia.
tosin lasten syntymien jälkeen on pitänyt seurata syömisiä. Aiemmin söin mitä sattuu ja olin silti kuin kukkakeppi :/
(tunnen itsekin) olen jopa asunut vuosia sellaisten kanssa jotka voi syödä ihan mitä vaan ja kamalia annoksia ja ovat tosi laihoja (eivätkä liiku yhtään). Mutta pulska et voi olla terveellisillä elintavoilla?! Sitä ihmettelen! Mitäs 4 siihen sanot.
Ja kukaan lääkäri ei puutu muutamaan ylikiloon eikä kukaan lääkäri uskoisi miten terveellisesti elän ja syön olenhan pulska ja se ei voi olla mahdollista, eikö niin..?
-ap
ketkellä painoa 57kg. Vaan en silti ole pullukka ja uskon että nämäkin kilot tästä tippuu vielä kun pystyn jälleen aktiivisesti liikkumaan. Minulla ei ainakaan hoikkuus lapsena johtunut siitä että en saanut ruokaa vaan nopeasta aineen vaihdunnasta. Meillä oli myös herkkuja aina tarjolla niin paljon kuin tahdottiin syödä. Enkä siis ole nyt aikuisenakaan lihonut pahemmin.
Mieheni joka myös lapsena oli langan laiha on taasen nyt aikuisena alkanut lihota. Parikymppisenä oli vielä hoikka poika mutta nyt reilusti ylipainoinen. Olen ajatellut että miehen lihominen johtuu siitä että kotoolta pois muutettuaan on saanut syödä mielin määrin niitä herkkuja jotka kotona oli kiellettyjä eikä ole osannut enää rajoittaa syömisiään kun on herkkujen makuun päässyt. Myös aktiivisen liikunnan loppuminen on mielestäni vaikuttanut siihen että mies on lihonut.
Olin lapsena todella laiha ja hento, koska liikuin niin paljon. En erikseen harrastanut urheilua, olin vain aina menossa. Murrosiän tuoma naisellinen rasvakerros pysyi sekin vähäisenä ja oli pyöreyttä vain takamuksessa ja rinnoissa.
Olen nyt yli kymmenen kiloa painavampi kuin mihin olen " tottunut" tässä pituudessa, mutta yhä vaan normaalipainossa, 165/60.
Tuon korkeamman painon on aiheuttanut se, etten ole muuttanut ruokailutottumuksiani lainkaan, kun liikkuminen on vähentynyt huomattavasti. Sitä ajaa autolla ne matkat, jotka pentuna juoksi ja nuorena (ja köyhempänä) pyöräili.
Luulen, että aika monella on juuri näin, että kolmikymppisenä kiloja on enemmän, koska liikkuu vähemmän. Ei minun rasvasoluissani ole mitää ihmemuutoksia tapahtunut eikä lihomis- tai laihtumistaipumuksissani. Elän vain vähän eri tavalla. En mässäile, mutta saan enemmän energiaa kuin kulutan ja lihon hitaasti vuosi vuodelta. Pitänee tajuta tehdä elämäntaparemontti viimeistään sitten, kun painoindeksi menee siihen kahteenviiteen...
Lapsena ja nuorena olin alipainoinen, mutta parikymppisenä alkoi kiloja kertyä. Nyt olen normaalipainoinen aikuinen, 46-vuotias viiden lapsen äiti, 171 senttiä, 61 kiloa.
Vain raskaudet ovat saaneet painoni nousemaan, lasten synnyttyä paino on aina laskenut alle lähtöpainon, ja se ei tosiaankaan ole mukavaa. Syön paljon joka päivä ja liikun normaalisti. 177cm ja 56kg.
Painoindeksi oli 25.5 ja gyne käski mennä terveyskeskukseen haukuttavaksi, että saisin itseäni laihdutettua. Oli ihan ihmeissäni, kun en todellakaan ollut mikään ryhävalas. Eräs sairaanhoidonopettaja samaten haukkui massaa olevan liikaa, että saisi verenpainetta mitattua. Ja mulla on aina ollut hoikat raajat! Ja opiskelukaveritkin ihmetteli moista lausuntoa. No, ehkä oli lihavan oloinen, kun käytin aina väljiä paitoja, luulin, että ne sopivat isorintaiselle paremmin. Mutta nehän tekivät minusta tosi ison näköisen! Olen 177cm pitkä ja tissiliivit kokoa 85 E/F!
168/75