Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (109)

Vierailija

Mikä viisas kirjoitus. Kiitos!
Olen kuullut monesti lauseen että vanhempien ei kannata erota jos lapsi on alle 2-vuotias koska jos sinne asti jaksaa niin sitten lapsen kanssa helpottaa. Tästä herääkin sitten kysymys että koska tåmä tiedetään niin miksi vanhempia ei auteta enemmän tuossa elåmänvaiheessa kun monet parit eroavat juurikin lapsen ollessa alle 2v?
Itse luulin ettå neuvola on paikka josta saa neuvoa ja apua kun sitä tarvii. Mikå pettymys oli huomata ettå niin raskausaikana kuin lapsen synnyttyäkin ainut asia joka neuvolaa kiinnostaa on se ettå lapsi kasvaa ja kehittyy ja pysyy käyrillä. Kaikki muu kuitataan lauseella semmoista se on ja kaikkea ei voi saada. Nuo lauseet myös koskien loputonta lapsen yöheräilyä kun lapsi oli jo 2 vuotta eikå loppua näkynyt. Siihen sitten vielä lause kyllä se kolmeen vuoteen mennessä loppuu.
Vanhemmat, niin mekin miehen kanssa kokeilimme, voivat kokeilla itse monia asioita saadakseen itsekin nukkua ja lapsen nukkumaan mutta siinä väsymyksen turruttamassa kierteesså toivoisi ettå juuri neuvola ottaisi kopin ja antaisi neuvoa keinoja ja tahoja joista apua voi hakea.
Tuntuu ettå ainut 'apu' on vanhempien syyllistäminen siitä ettå ei osata laittaa omia tarpeita hetkeksi sivuun vaikka kuten lääkäri jutussa kirjoittaa kukaan ei jaksa nukkumatta ja ettå nukkuminen ei ole ylellisyyttå vaan jokaisen myös vanhemman oikeus ja sanoisin velvollisuus.

Vierailija

Neuvolat ovat täysin kädettömiä vauvojen uniongelmien kanssa. Mitään järkeviä neuvoja sieltä ei saa. Pelkkää voivottelua. Ja nuo tassuttelut ja muut unikoulut ovat myös toimimattomia. Kun on valvonut jo kuukausitolkulla, ei hermo kestä enää tuon unikoulun aiheuttamaa järkyttävää loputonta rääkymistä. Siinä sitten vain yritetään kestää. Meillä uniongelmat helpottivat vasta, kun lapsi oppi kävelemään vuoden ikäisenä. Olimme yrittäneet jo sitä ennen lisätä lapsen päivään aktiviteettia, jotta hän saisi energiaa kulutettua ja alkaisi nukkua, mutta se ei auttanut yhtään. Oman kokemuksen mukaan asia on niin, että se unettomuus on vain kestettävä. Niin ihanaa kuin olisikin saada nukkua, mutta oikeasti ei ole olemassa poppakonsteja, joilla lapsi pakotetaan nukkumaan. Jos hän ei nuku, hän ei nuku.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mieluummin sitä kuitenkin nukkuu lapsen vieressä ja hiljentää sen helposti tissillä, kuin alkaa väsyneenä tassuttelemaan ja hyssyttelemään ja seisoskelemaan toisen vuoteen äärellä useita kertoja yössä.

Vierailija

Meidän "vauva" heräsi joka yö 6 vuotta vähintään 2 kertaa joka yö. Näiden vuosien aikana vanhin tytär teki itsemurhan, äitini sairasti rintasyövän, pikkuveli syntyi ja sairastui syöpään myöhemmin ja kaksi isompaa lasta kävi läpi murrosiän ja kotoa irtaantumisen.

Mitä apua sain neuvolasta? Neuvon huudattaa lasta. Miten huudatan hysteerisenä kiljuvaa neljävuotiasta kun seinän takana nukkuu sydänleikattu isovanhempi, työssäkäyvän vanhemman herätyskello soi viideltä, koululaiset tarvitsevat unta ja pikkuveli nukkuu kiljuvan lapsen kanssa samassa huoneessa?

Kukaan ei koskaan kertonut että keliakia aiheuttaa lapsella yöheräilyä. Valvottuani kuusi vuotta repaleisilla yöunilla lapsellani todettiin keliakia ja vihdoin ruokavaliohoidon tehotessa meidän yöt ovat rauhoittuneet.

Unikoulu, huudatus ja tassuttelu eivät auta jos lapsi herääkin jonkin sairauden vuoksi.
Vanhempia ei pidä syyllistää vaan tukea raastavan uupumuksen keskellä. En jaksa uskoa että kukaan itsekkyyttään järjestää itselleen ja perheelleen vuosia jatkuvan valvomiskierteen jos se on katkaistavissa

Vierailija

Lapsemme nukkui todella huonosti noin 2-vuotiaaksi saakka. Muistan monesti miettineeni pimeässä makkarissa lasta rauhoitellessa, että kyllä todellakin ymmärrän miksi väkisin valvottamista on käytetty kidutusmenetelmänä.

Vierailija

Säännöllisenä toistuva rytmi päivään jo aivan pienestä. Selkeä ero päivän ja yön välille jo aivan pienestä. Kunnolliset unen edellytykset eli raikas huone ja kunnon pimennysverhot. Nämä konstit auttoivat meillä kolmeen lapseen, jotka nukkuivat hyvin alusta alkaen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Säännöllisenä toistuva rytmi päivään jo aivan pienestä. Selkeä ero päivän ja yön välille jo aivan pienestä. Kunnolliset unen edellytykset eli raikas huone ja kunnon pimennysverhot. Nämä konstit auttoivat meillä kolmeen lapseen, jotka nukkuivat hyvin alusta alkaen.

Hyvin nukkuvien lasten vanhemmat tuntuvat aina ajattelevan, että se hyväunisuus on jotenkin heidän ansiotaan. Huonosti nukkuvien lasten vanhemmat ovat yleensä kokeilleet ihan ihan kaikkea ja ystävälliset kehotukset pimennysverhojen käytöstä ja päivärytmistä tuntuvat kettuilulta.

T. Äiti, jolla on sekä hyvin, että huonosti nukkuvia lapsia

Vierailija

Mulle perhepeti ja lapsentahtisuus on ollut arkea helpottavia asioita. Varsinkin alle vuoden ikäsenä oli vaan helppo laittaa puolinukuksissa tissi toisen suuhun ja nukahtaa sekunnissa uudestaan. Tosin en herännyt siihenkään, jos lapsi öisin höpötteli yöllä omiaan, mutta siihen havahduin, jos lähti seikkailemaan.

Toki tää ei sovi kaikille ja silloin onkin hyvä keksiä koko perheelle sopiva ratkaisu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisenä toistuva rytmi päivään jo aivan pienestä. Selkeä ero päivän ja yön välille jo aivan pienestä. Kunnolliset unen edellytykset eli raikas huone ja kunnon pimennysverhot. Nämä konstit auttoivat meillä kolmeen lapseen, jotka nukkuivat hyvin alusta alkaen.

Hyvin nukkuvien lasten vanhemmat tuntuvat aina ajattelevan, että se hyväunisuus on jotenkin heidän ansiotaan. Huonosti nukkuvien lasten vanhemmat ovat yleensä kokeilleet ihan ihan kaikkea ja ystävälliset kehotukset pimennysverhojen käytöstä ja päivärytmistä tuntuvat kettuilulta.

T. Äiti, jolla on sekä hyvin, että huonosti nukkuvia lapsia

Kokeilitko itse? Ihan alusta alkaen? Vai menitkö ilman muuta siihen systeemiin, mitä neuvolat toitottaa, että talo tanssii vaivan mielen mukaan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisenä toistuva rytmi päivään jo aivan pienestä. Selkeä ero päivän ja yön välille jo aivan pienestä. Kunnolliset unen edellytykset eli raikas huone ja kunnon pimennysverhot. Nämä konstit auttoivat meillä kolmeen lapseen, jotka nukkuivat hyvin alusta alkaen.

Hyvin nukkuvien lasten vanhemmat tuntuvat aina ajattelevan, että se hyväunisuus on jotenkin heidän ansiotaan. Huonosti nukkuvien lasten vanhemmat ovat yleensä kokeilleet ihan ihan kaikkea ja ystävälliset kehotukset pimennysverhojen käytöstä ja päivärytmistä tuntuvat kettuilulta.

T. Äiti, jolla on sekä hyvin, että huonosti nukkuvia lapsia

Kokeilitko itse? Ihan alusta alkaen? Vai menitkö ilman muuta siihen systeemiin, mitä neuvolat toitottaa, että talo tanssii vaivan mielen mukaan?


vauvan mielen, ei vaivan 😄
Meille ei lapsentahtisuus tuottanut muuta kuin univammaisen äidin ja vatsavaivojaan huutavan esikoisen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisenä toistuva rytmi päivään jo aivan pienestä. Selkeä ero päivän ja yön välille jo aivan pienestä. Kunnolliset unen edellytykset eli raikas huone ja kunnon pimennysverhot. Nämä konstit auttoivat meillä kolmeen lapseen, jotka nukkuivat hyvin alusta alkaen.

Hyvin nukkuvien lasten vanhemmat tuntuvat aina ajattelevan, että se hyväunisuus on jotenkin heidän ansiotaan. Huonosti nukkuvien lasten vanhemmat ovat yleensä kokeilleet ihan ihan kaikkea ja ystävälliset kehotukset pimennysverhojen käytöstä ja päivärytmistä tuntuvat kettuilulta.

T. Äiti, jolla on sekä hyvin, että huonosti nukkuvia lapsia


Just tämä. Mä olen nukkunut kaikkien kanssa perhepedissä ekan vuoden ja imettänyt kun ovat halunneet. 2/3 alkoi nukkua täydet yöt ilman mitään koulutusta 6-8kk iässä. Se yksi sitten heräili kirkuen joka ikinen yö 3-vuotiaaksi ja osan öistä vielä 6-vuotiaaksi. Kokeilimme aivan kaikkea (ja neuvolassa nostettiin hyvin nopeasti kädet pystyyn, koittakaa vain kestää) paitsi raakaa huudatusta. Mikään ei toiminut paitsi aika, ja lapsi on nyt aivan terve ja yöt nukkuva 11-vuotias. Perhepedillä ei ollut tähän yhteen vaikutusta suuntaan eikä toiseen, kahden muun kohdalla se helpotti elämää.

Vähän väsy äiti

Meillä vauva 4kk nukkuu yleensä noin 12 tuntia putkeen yöllä, herää 6-7 aikaan juomaan pullon maitoa ja jatkaa vielä unia noin pari tuntia. Mikä ihana vauva!! Mutta vanhempi lapsi 3,5 vuotias herää vieläkin useita kertoja yössä, pahimmassa tapauksessa noin 10-15 kertaa ja huutaa äitiä tai itkee. Nukahtaa kyllä nopeasti takaisin, kunnes herää taas 20 minuutin päästä... Tämä on todella todella raskasta ja väsyttävää ja ainoa mitä neuvolassa on sanottu että on vain joku vaihe... No se vaihe on kestänyt jo 3,5 vuotta joten aika erikoinen vaihe... Lisäksi neuvolassa sanottiin että kun itse olet ihan loppu niin voit soittaa ja saada neuvoja!!! Siis häh? Kaikkeni olen kokeillut ja kyse ei ole ekasta lapsesta vaan hänellä on 2 vanhempaa sisarusta. Apua pitäisi saada siis ihan konkreettista apua, eikä vain neuvoja ja "se on vain vaihe" puheita

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Säännöllisenä toistuva rytmi päivään jo aivan pienestä. Selkeä ero päivän ja yön välille jo aivan pienestä. Kunnolliset unen edellytykset eli raikas huone ja kunnon pimennysverhot. Nämä konstit auttoivat meillä kolmeen lapseen, jotka nukkuivat hyvin alusta alkaen.

Sinä olet kyllä erinomaisen ärsyttävä ylimielinen hurskastelija. Luitko yhtään tätä ketjua ennen ”hyviä” neuvojasi. Jos lapsella on esim tunnistamaton keliakia, kuten tuossa jokuu kertoo, niin siinä ei raikkaan huoneet tai rytmit auta, vaikka olisi mitkä satsatsaat tahansa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisenä toistuva rytmi päivään jo aivan pienestä. Selkeä ero päivän ja yön välille jo aivan pienestä. Kunnolliset unen edellytykset eli raikas huone ja kunnon pimennysverhot. Nämä konstit auttoivat meillä kolmeen lapseen, jotka nukkuivat hyvin alusta alkaen.

Hyvin nukkuvien lasten vanhemmat tuntuvat aina ajattelevan, että se hyväunisuus on jotenkin heidän ansiotaan. Huonosti nukkuvien lasten vanhemmat ovat yleensä kokeilleet ihan ihan kaikkea ja ystävälliset kehotukset pimennysverhojen käytöstä ja päivärytmistä tuntuvat kettuilulta.

T. Äiti, jolla on sekä hyvin, että huonosti nukkuvia lapsia

Kokeilitko itse? Ihan alusta alkaen? Vai menitkö ilman muuta siihen systeemiin, mitä neuvolat toitottaa, että talo tanssii vaivan mielen mukaan?

Kahden hyvin nukkuvan, helpon lapsen jälkeen luulin tietenkin tietäväni vanhemmuudesta kaiken. Sain sitten huonosti nukkuvan vauvan, johon mikään ei tehonnut. Ei mikään, mikä toimi vanhempiin lapsiin, ei kirjojen tai neuvolan tai vauvapalstojen vinkit. Kaikkea kokeiltiin. Aika onneksi korjasi unen lopulta. Meinasin huutaa ääneen, kun joku ehdotti jotain itsestäänselvyyksiä ja hävetti, kun olin kahden hyvin nukkuvan lapsen äitinä saattanut jakaa samantyylisiä neuvoja itsekin.

T. Sama

Vierailija

Toinen vauva täytti äsken 9 vuotta, ja vihdoin olen päässyt eroon univajeen kerrannaisvaikutuksista. Vanhempi on 12v. Eli 12 vuotta olen kamppaillut yöheräilyjen vuoksi, joutunut vaihtamaan omaa ammattia eli hankkimaan uuden koulutuksen, laihduttanut univaje kilot, nyt olen raskautta edeltäneessä painossa ja vihdoin voin sanoa nukkuvani hyvin.

Aika kalliiksikin vauvat tulivat, loppuelämäni maksan siitä ilosta, että he ovat. Alkuperäisellä koulutuksella palkka olisi jotain 4000-6000 ja nykyisellä 3300. Vanhalla koulutuksella palkka myös nousisi, kuntasektorilla nykyinen palkka on ja pysyy. Vaikutus näkyy eläkkeelläkin. Nyt kun nukun, voin vihdoin katsella vanhan koulutuksen työpaikkoja, mutta vuosien aikana osaaminen on vanhentunut.

Lisäksi elämään on viimeisen vuoden aikana tullut takaisin harrastuksia, lukemista, liikuntaa ja elämän iloa. Onneksi puoliso on ja pysyy rinnalla.

Ja silti nuo lapset ovat rakkaita ja elämäni tärkeimmät teot ja ihmiset. En vaihtaisi päivääkään, mutta lähes jokaisen yön voisin vaihtaa.

Vierailija

Mutta mitäs sitten, jos se lapsi ei nuku öitä vielä kolme vuotiaanakaan? Tässä puhutaan vain vauvoista. Kyllä sen vauva-vuoden kestää "vähän samoilla silmillä", kun uskoo siihen parempaan tulevaisuuteen. Mutta sitten kun se lapsi ei ala koskaan nukkumaan öitä putkeen, vaan alkaa vetää huutoraivareita öisin, niin siitä ois kiva saada jonkun neuropsykologin artikkeli/juttu. Artikkelin nimi voisi olla vaikka: "Kun yöheräilyt eivät lopukaan vauva-aikana...."

Vierailija

Kyllä se uni vaan on tärkeää kaikille. Itse en muista lapseni ensimmäisestä elinvuodesta mitään. Kuvia katsellessa ihmettelee vaan että milloin tämmöistä on tehty. Töissä ja muualla suoritus oli aivan nollaa koko ajan. Ihmettelen niitä isiä jotka sanovat että eivät herää vauvan itkuihin. Eihän sitä voi olla kuulematta. 

Ja kyllä se jatkuva väsymys aiheuttaa myös parisuhteeseen taakkaa. Kireyttä ja pienetkin asiat tuntuvat valtavilta iskuilta. 

M 39

Vierailija

Minä ainakin olen yrittänyt kaiken mitä ikinä keksin. Toteuttanut kaikki neuvolan neuvot, lastenlääkärin neuvot, unikouluartikkelien neuvot ja tuttujen neuvot. Mikään ei toimi. Tassuttelusta lapsi riehaantuu ja piristyy heti. Tuolimenetelmästä samaten. Jos annan itkeä niin itkettyään puoli minuuttia tikahtuu itkuunsa jo niin pahasti että oksentaa, ja olen niin väsynyt, että en monta kertaa jaksa lapsen sängystä vaihtaa aluslakanaa ja pussilakanaa ja lapsen yöpaitaa ja pestä unilelua. Jne jne. Ja lapsi on jo yli vuoden. On pimentävät verhot, tarkat rytmit ja rutiinit, hyvä ilmanvaihto ja kaikki mitä rahalla saa. Ei toimi. Olen todella todella väsynyt. Olen yrittänyt kymmeniä kertoja senkin, että en yritä mitään, sekään ei toimi. Sen sijaan minä kyllä raivostun ihmiselle joka vinkkaa minulle, että kannattaa kokeilla tassuttelua. 

Vierailija

”Pyytämään apua”?

Niinku mistä? Nykyään vanhempi on aina kuitenkin paska vanhempi ja se ns yhteiskunnan apu on lisää vaatimuksia.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat