Perintömökki ahdistaa

Vanhemmillani on mökki, äitini on perinyt tontin vanhemmiltaan ja vanhemmat ovat rakennuttaneet kaksi mökkiä tontille (toinen 80-luvulla, toinen 2000-luvun puolivälissä). Mökki on heille rakas paikka, viettävät siellä nyt eläkkeellä ollessaan koko kesän, välillä käyvät kaupunkiasunnolla, välimatkaa 150 km. Tänä kesänä mökkinaapurien (80+-vuotiaita) mökki meni myyntiin. Mökkinaapurit ovat iäkkäitä, eivät enää jaksa mökkeillä. Heidän lapset (noin 50-vuotiaita) eivät ole kiinnostuneita jatkamaan mökkeilyä.
Vanhempani eivät ymmärrä tätä ratkaisua lainkaan. Heidän mielestään aikuisten lapsien pitäisi kuskata vanhempiaan joka viikonloppu mökille ja auttaa siellä heitä. Vanhempani ovat alkaneet nyt kysellä minulta ja veljeltäni, mitä aiomme tehdä mökille, kun heistä aika jättää/eivät enää jaksa käydä mökillä. Olemme miettineet veljeni kanssa paljon tätä asiaa. Molemmilla on vaativa työ, pienet lapset, omakotitalo. Näiden lisäksi kummankaan meidän unelma ei ole viettää koko kesää mökillä ja jos mökkiä käyttää kaksi viikkoa kesässä, niin sehän rapistuu sitten pystyyn.
Mökki on toki rakas, mutta meidän tapamme viettää aikaa on eri kuin vanhempiemme. Tässä ei ole kyse rahasta, koska kustannamme itse oman elintasomme.

Miten muotoilla tämä kauniisti vanhemmille? Heille mökin myyminen on pahinta maailmassa. Mitään päätöstä ei asiasta tarvitse tehdä, mutta ahdistaa/ärsyttää kun viikottain tästä puhutaan ja kysytään, että mitä aiomme tehdä mökille. Pitääkö kertoa valkoinen valhe ja kehoittaa miettiä tätä sitten, kun asia tulee ajankohtaiseksi?