" Vaikeaksi" koettu raskaus johtuu psyykestä
Joillekkin asiat vain ovat vaikeita ja ristiriitaisia tunteita herättäviä.
Samoin ne jotka kokevat lapsensa " vaikeana" , yleensä kokevat oikeastaan oman vanhemmuutensa vaikeana.
Kommentit (40)
Mun kaksosrakauden ongemat jotuivat pelkästään psyykestä.
Keskosuus olisi voitu estää, jos pääkoppa olisi ollut kunnossa.
Voi lapsi parat.
Minullakin selittämätön, runsas ja pitkään jatkunut ja minut vuodelepoon pakottanut verenvuoto johtui ihan vain psyykkeestä. Vuodon täytyi johtua mun omasta mielenterveydestäni. Juuri näin.
en ota sen enempää kantaa (oma raskauteni oli ihanaa aikaa) mutta aiheesta on toki tehty tutkimuksia. Lukekaa kooste Duodecimin julkaisusta " Naistentaudit ja synnytykset" , mikäli kiihkoton ja objektiivinen tieto kiinnostaa.
raskaus voi olla sekä kiva uusi asia että uhka vanhalle ja totutuulle.
Kroppa sitten reagoi?
Selkäsäryt, suonenvedot ja älytön turvotus johtui vain ja ainoastaan omasta nupista.
AP ehkei tarkoittanut aivan tuota......?
Tai sitten koko elämä päänsärkyineen on toisille AINA VAIKEATA
En tajua miten jotkut haluavat tahallaan tulkita kaiken väärin. Mutta tästäkin tavallaan nähdään miten emotionaaliset reaktiot kietoutuvat heti tuohon raskaus aiheeseen.
Olet ilmeisesti käsitellyt asioita hyvin kun pystyt ilmaisemaan todellisia kokemuksiasi ja tuntemuksiasi noin peittelemättä!
Ap siis tarkoittikin että henkiset ongelmat ovat henkisiä?
Vau mikä huomio, en olisi ikinä keksinyt itse!
Sanoo yksi yhden lapsen äiti joka luuli olevansa päästään muita heikompi ja sopeutumattomampi ja traumaisempi vaikean vanhemmuutensa kansa kunnes kuuli että lapsella olikin neurologinen häiriö...
defensiivisiä reaktioita eikä ahdistusta? Uskon että ap voi olla oikeassa. Elämä on monimuotoista.
Mulla psyyke kanssa teki raskauden aikana niin kovat reaktiot, että jouduin ihan toksemian vuoksi verenpainelääkitykselle. Nyt 10kk kuluttua synnytyksestä kärsin vieläkin liitos-ja hermokivuista, sekä häntäluuni päällä en pysty vieläkään kunnolla istumaan. Sitähän se heikko psyyke tekee.
Pakko taas ymmärtää väärin!
On mullakin ollu selkäsärkyä -kenellä ei olis ollu??
Mutta se että jankuttaa: Tää on NIIIIIIN kamalaa, niin vaikeeta.. Mulla on yks tällänen tuttu joka jankuttaa heti kun tulee raskaaksi miten on NIIIIIIIN vaikeeta. Mitään ei voi tehä kun on kerran raskaana -mies sitten passaa.. Enkä sano etteikö mies voisi auttaa!! Vaan se että kun on raskaana ja mikään ei toimi.
Sitten kun lapsi syntyy on kaikki NIIIIIIIIIIN vaikeeta ja raskasta -uudelleensynnyttäjänäkin tarttee vinkua sitä ja tota. Esikoinenkin on vielä pieni ja pitäis muka istua sormet ristissä!
Kyllä on omasta asenteesta lähtösin kaikki -sama kun siivoo: se on joko pieni askare laittaa pyykit koneeseen ja painaa nappia tai se on ihan jumalaton VAIVA!
Kaikesta täytyy tehdä ihan mieletön show. Raskausaikana elämä on pelkkää vaivojen luettelemista ja valittamista; kaikille ja kaikkialla. En oikein tiedä mitä vaille vämä naiset ovat joskus jääneet, kun raskausaika täytyy käyttää täysin huomion ja myötätunnon hakemiseen. Kenellekään ei varmasti jää epäselväksi kuinka vaikeaa ja raskasta on. Kotona ja töissä ollaan niin raukkoja ja ressukoita ettei voida tehdä mitään, ihan vaan siksi että ollaan raskaana. Vaikka oikeasti ei ole mitään hätää, on ihan normaalia ettei raskaana nyt kaikki ole ihan niin kuin ennen.
Tietenkin oikeasti kipeet ovat asia erikseen, mutta ei jokaisen pienen kolotuksen ja huonon olon vuoksi koko elämän kuitenkaan tarvitse pysähtyä.
Itselleni toinen raskaus oli vaikea ja uskon sen johtuvan ainakin osittain siitä, että raskaus oli vahinko.
Minun oli vaikea hyväksyä asia, vaikka olinkin pelkästään positiivisesti yllättynyt.
Kovat nivuskivut, verenvuotoja, sairaalassa makaamista ja vuodelepoa. Itse en valittanut KOSKAAN, vaan nautin joka hetkestä, pienistä potkuista ja vauvan liikkeistä. Kun raskaudestani puhutaan, sanovat muut aina; " Niin kun sulla oli se VAIKEA RASKAUSAIKA" , korjaan aina että " Ei se ollut vaikea yhtään" . Jos olisin asennoitunut niin että nyt vaivun synkkyyteen ja ai että kun on vaikeaa, olisi se ehkä voinut ollakkin. Se oli omalla kohdallani asenteestakin kiinni. Mutta ottaisin samanlaisen raskauden HETI takaisin!
Vierailija:
Kovat nivuskivut, verenvuotoja, sairaalassa makaamista ja vuodelepoa. Itse en valittanut KOSKAAN, vaan nautin joka hetkestä, pienistä potkuista ja vauvan liikkeistä. Kun raskaudestani puhutaan, sanovat muut aina; " Niin kun sulla oli se VAIKEA RASKAUSAIKA" , korjaan aina että " Ei se ollut vaikea yhtään" . Jos olisin asennoitunut niin että nyt vaivun synkkyyteen ja ai että kun on vaikeaa, olisi se ehkä voinut ollakkin. Se oli omalla kohdallani asenteestakin kiinni. Mutta ottaisin samanlaisen raskauden HETI takaisin!
Kaikenlaista vaivaa ja vikaa on paljon enemmän nyt toisessa raskaudessa, mutta ensimmäisessä raskaudessa olleet ennenaikaiset supistukset pelkästään tuntuivat olevan ihan ylitsepääsemättömän kamalaa ja hirveää ja raskaus tuntui todella pelottavalta ja vaikealta.
painonnousua, turvotusta, mielialanvaihdoksia. Silti ei tulisi mieleenikään luonnehtia omaa raskauttani " vaikeaksi" . Kyse on varmaan tosiaan henkisestä asenteesta.
Joillekin raskaus on myös keino siirtää huomio omaan itseen.
Jotkut vaan tekee siitäkin hirveän numeron kyllä on taas kamalaa ja vaikeaa. Niinpä.
t. Se jolla oli kakkien mielestä vaikea raskaus
Jotenkin järkytyin siitä plussasta, että raskauden eka kolmannes meni jossain oudossa sumussa...
Kärsinkin kovasti kaikesta mahdollisesta ja tuntui, että koko raskaus meni ihan päin vastoin kuin olisi voinut olettaa.....
Äh, taisi mennä ihan vierestä...